Merivesi on peittänyt allensa matalikkoja ja vapaa-ajan tontteja Suomen rannikkoalueilla viime päivinä. Perämeren rannikolla vedenkorkeus käväisi paikoin jopa metrin normaaliarvojen yläpuolella, Helsingissäkin poikkeama on tällä hetkellä puolisen metriä. Korkean meriveden taustalla ovat nyt pitkään lännestä puhaltaneet voimakkaat tuulet. Muutkin tekijät voivat saada meriveden pinnan kohoamaan.
Eniten vesi nousee Suomen rannikkoalueilla silloin kun tuulensuunta on lounaan tai lännen puolelta. Mitä kauemmin tuuli puhaltaa samasta suunnasta, sitä enemmän se ehtii pakata vettä kohti rannikkoseutujamme. Voimakkaan matalapaineen läsnäolo laskee ilmanpainetta ja aiheuttaa vesipatjan kohoamisen: alhainen ilmanpaine ikään kuin imee vettä puoleensa, kun taas korkeapaine painaa sitä alemmas. Yhden millibaarin muutos ilmanpaineessa vaikuttaa vedenpintaan keskimäärin yhden sentin verran. Ilmanpaineen lasku nostaa ja ilmanpaineen nousu laskee vedenpintaa.
Eräs tuntemattomampi ilmiö, joka vaikuttaa meriveden korkeuteen on Seiche-aalto eli seisova aaltoliike. Se syntyy suljetussa altaassa: jos poikkeutat esimerkiksi ammeen vesimassaa, huomaat, kuinka aalto liikkuu päädystä toiseen. Samalla tavalla Seiche-aalto voi liikkua edestakaisin myös Suomenlahden länsi- ja itäpäädyn välillä nostaen vuoroin vettä Tukholmassa ja sitten taas Pietarissa. Seiche syntyy tuulten ja ilmanpainevaihteluiden seurauksena.
Suomenlahdella mitattiin ennätyksellisiä vedenkorkeuksia 9. tammikuussa 2005, jolloin esimerkiksi Helsingissä vedenpinta kohosi 151 senttiä ja Kauppatori tulvi. Tällöin kaikki vedenpintaa nostavat tekijät olivat läsnä: alhainen ilmanpaine, voimakkaat lounais- ja länsituulet sekä seisova aaltoliike. Keskimäärin merivesi on Suomen rannikkoalueilla korkeimmillaan joulukuussa.
