Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Merimyyrän messistä tammikuussa 2009

04.02.2009

KirjoittajaVenelehti

Tammikuu
Rodney BayAnse MitanSainte PierreRoseau BayPortsmouthGrand BourgGuadeloupeBas-du FortAnse DeshoisesEnglish Harbour

___________________________________________________________________________________

Katso Merimyyrien reitti kartalta.
___________________________________________________________________________________

Torstai 1.1. uudenvuodenpäivä

Tänään mennään rannalle ja juodaan Evan kanssa meidän kuoharimme, jota on säästetty eilistä iltaa varten. Muuten ollaan rauhassa ja aloitellaan vuosi mukavasti!

2.-6.1. satamaelämä jatkuu Rodney Bay’ssa

Vihannesmyyjä

Viedään pyykit pesulaan ja odotetaan jännityksellä, mitä vaatteita saadaan takaisin. No, omat saatiin, mutta koska pöytätabletit olivat läikikkäät, niihin piti laittaa kovemmat aineet. Nyt meillä on kaksi sinivalkoista pöytätablettia ja kaksi valkoista, mutta samankuosista. Mahtavaa! Saimme alennusta 10 ec-dollaria!

Löysimme Francisin, joka on n. 60-vuotias britti, joka tarkastaa ja korjaa lauttoja sekä kumiveneitä. Vene sinne hoitoon ja kustannusarvio n. 500 oikeeta dollaria. Muutaman päivän päästä saatiinkin koeponnistettu ja uudellen pohjan saanut vene takasin, hyvin toimi.

Pääkaupunkireissu alkoi paikallisella linjurilla, joka maksoi 5 ecd/henki, kilometrejä tuli n. 20. Bussin tullessa linja-autoasemalle satoi kuin saavista. Juoksimme toisten joukkoon hallin kulmalle, siinä sitten seisoskeltiin kuin silakat purkissa. Mahtavat tuoksut ja dödöt leijuivat ympärillä kietoen hajukakofoniaan.

Kuuron loputtua lähdimme käsi kädessä jatkamaan seikkailuamme ja tölvistelimme kaikkea eteen sattuvaa sekä hassua, hienoa että eriskummallista elämäntapaa. Samalla kymmenellä metrillä oli vihanneskoju, bissebaari ja kadulla vielä katukauppias ja jo muutaman metrin päässä arvostettu kulta/timanttikauppa vartijoineen. Käveltiin kauppahallin läpi ja sen jälkeen paikalliseet ruokakojut, ei ostettu mitään. Näytti vähän liian jännältä meille!

Tavan mukaan Eva kävi parturissa eräällä intialaisella rouvalla. Messipoika ajatutti partansa 10 paikallisella (saarilla se maksoi vain viitosen). Käytiin myös vähän hämärän kojuissa ja ostettiin illaksi uusin Jaska Bondi, hintaa tuli dvd:llle 5 paikallista.

Otettiin bussi kotiin ja iltasafkan jälkeen ”mentiin leffaan”! Oli kyllä entiset kujeet poissa ja naistenkaadot. Turhaan on Jaska raaistettu ja tehty räiskettä sinne tänne. Meistä koko jutusta puuttui idea ja hienot tekniset laitteet. Päätettiin antaa Jaska Pauliina-veneeseen, jotta myös heidän yksi iltansa olisi räiskettä täynnä.

Matias ja hyvä Carma

On olemassa myös sankareita sekä tosimiehiä. Me suomalaisethan emme tahdo arvostaa läntisen naapurimme kundeja kovinkaan korkealle. Poikkeuksiakin on! Jo Las Palmasissa kuulimme ruotsalaisesta, joka on tehnyt oman purjeveneeensä ja lähtenyt sillä Portugalista kohti Teneriffaa jatkaakseen sieltä matkaa Karibialle. Kaverin nimi on Matias ja hän on 34-vuotias, sinkkuhenkilö. Tapasimme Matiaksen oman laiturimme luona St. Lucialla 6.1. klo 15.00 hänen saapuessaan satamaan. Kyselimme häneltä heti tärkeimmät asiat: Oletko kunnossa ja onko kaikki ok! Kaikki hyvin. Pienen hengähdystauon jälkeen Matias lupasi pienen erikoishaastattelun messipojalle ja luvan välittää sen Vene-lehden lukijoille.

Mistä sait noin järjettömän idean lähteä matkalle n. 6 m purjevenellä, jossa ei ole moottoria, eikä sen mahdollistamia sähköisiä laitteita?
Aloitin veneen rakentamista noin 4 vuotta sitten, silloin ei tämä retki ollut tiedossa. Sain tarpeekseni työpaikastani ja päätin lähteä ylittämään Atlantin veneelläni.

Rakensitko itse veneesi ja mistä materiaalista?
Rakensin. Vene on epoksi-sandwich-rakenteinen sisältä sekä ulkoa.

Mitä teknisiä laitteita siinä on?
GPS, AIS, kaikuluotain, VHF ja EPIRB-laite.

Mikä on suunniteltu matkareittisi?
Vene tuli laivalla ja maanteitse Vigoon Portugaliin, josta purjehdus alkoi Madeiralle, Kanarian saareille ja sieltä St. Lucialle. Täällä purjehtimista 3-4 kk ja sitten kotiinpäin, vene joko omalla kölillä tai sitten rahtina laivalla.

Miten ruoka sekä juoma riitti Atlantin ylityksellä?
Hyvin riitti, vettä oli mukana 100 l, käyttö n 2 l/päivä, eli yli jäi, samaa koskee ruokaa.

Pystyitykö peseytymään matkan aikana ja miten?
Alussa kävin uimassa, mutta hait tulivat liian lähelle, niin siirryin ämpäripesuun.

Kauanko ylitys kesti ja mistä – minne?
Ylitys kesti 27 vuorokautta, Gomera – St. Lucia.

Kuinka sait nukuttua?
Nukuin hyvin. Muutama tunti ja sitten tarkistus, että kaikki on hyvin, kiitos AIS-järjestelmän.

Miten matkasi jatkuu täältä St. Lucialta?
Täällä purjehdin saaresta toiselle niin kuin kaikki muutkin. Ensin lepään Rodney Bayssä viikon verran.

Haastattelu käytiin ruotsi/enkku/suomi-pohjalta, joten emme vastaa käännösvirheistä – emmehän yleensä ottaen vastaa mistään! Lisää Matiaksen hommista voit lukea osoitteessa: www.sofiaboat.nu

Keskiviikko 7.1. Anse Mitan, Martinique 14 33,2 P, 61 03,2 L

Siisti paikka, Anse Mitan

Jätettiin Rodney Bay taakse ja lähdettiin kohti pohjoista. Loistava purjehduskeli, aurinko paistaa ja tuulta sivusta n. 8-12 m/s. Aallot kohtalaiset, ei pahat. Matkalla syödään lounasta hedelmistä, appelsiini, greippi, mango, banaani ja kaikki samaan astiaan sekaisin. Siinä on hyvää nestettä ja makua.

Martiniquen saari häämöttää edessä ja jatkamme sen länsilaitaa kohti pohjoista. Tavoite on päästä illaksi Pointe du Bout -lahteen ankkuriin ja aamulla sitten maihin. Näin myös tapahtui.

Pieni ongelma, josta seurasi illan puhumattomuus, ankkurointi. Messipoika eteen ja ankkuri mereen, huuto taakse Evalle, pakkia. No niin, Eva tekee työtä käsketttyä ja Merimyyräx alkaa peruuttaa. Messipoika päästää ketjua ja köyttä käsineet sauhuten. Pysäytä …. voimasanoja …! Vene pysähtyy ja ankkuri varmaankin pitää, mutta ilta on pilalla. Messipoika vie toisen ankkurin jollalla, jotta voi nukkua rauhassa yönsä. Tuulee vielä n. kymppiä ja ilta tummenee. Syödään hiljaa ja pidetään mykkäkoulua. Hiljaisuuden vallitessa uinumaan.

Torstai 8.1. Anse Mitan

Lautan aikataulu

Jollaan ilmaa ja rantaan aamuhommien jälkeen. Ensimmäinen ongelma, mihin jolla? Kannetaan uimarannan taakse ja laitetaan rauta-aitaan kiinni, sitten lukemaan aikatauluja, joskos lautta veisi meidän lahden poikki pääkaupunkiin Fort de Franceen. Lautta kulkee miten sattuu, vaikka aikataulu on isolla tekstillä laiturilla, ranskalainen tapa. Ylitys maksaa 10 lipun kortilla 49 euroa. Ostamme siis kortin. Toisella puolella odottaa kaupunki ja olemme menossa sinne suurin odotuksin, olemmehan nyt Euroopassa.

Ostoskadulla

Lautta laskee laituriin ja pujahdamme sen syövereistä kaupungille. Yhtään katukauppiasta ei ole hihassa kiinni, hyvältä näytää. Kävelemme puhtaita katuja ja alamme etsiä ruokapaikkaa. Hinnat on euroissa, joten nyt on helppoa kalkuloida niitä.

Ruokapaikka Esson vieressä

Kotoisasti Esson vierestä löytyy ruokapaikka, tavallinen. Lounas, alkusalaatti, kalaa, lihaa ja riisiä sekä jälkiruoka vahvistettuna oluella ja vesipullolla yht. 26 e. Ei paha!

Ruokailun jälkeen onkin jo siesta ohitse (9.00-12.00 ja 15.00-18.00) ja etsimme turistiofficen. Sieltä kartta ja neuvot, mitä tehdä. Kävelemme kauppoja ja etsimme erään hotellin, jonne on tulossa suomalaisia purjehtijoita perjantaiyönä. Jos onnistumme tapaamaan heidät, saamme tuliasiksi kotimaista kaffia.

Käymme myös tullissa, torin vieressä. Tulli on paikallisessa venetarvikeliikkeen eteisessä oleva tietämyskone. Siihen syötetään veneen ja passien numerot ja sitten siitä printti. Kauppias leimaa sen ja siinä koko tullaus. Sama juttu, kun poistutaan maasta jossain toisessa satamassa.

Yhteyslautalla takaisin toiselle puolelle lahtea ja etsimään ruokakauppaa. Jota ei ole! Paikallinen kauppa on juuri lopettelemassa ja hyllyt huutaa tyhjyytään. Kaikki kuulemma ostavat tavarat toispuolelta ja siksi he lopettavat. Saamme kioskista patonkia, jonka voimalla odotamme seuraavaa aamua.

Ankkuripaikalla on taaksemme tullut ”isoisoveli”, n. 56-jalkainen uusi X-vene, onpa upea! Vielä illan tultua tulee ankkuriin n. 80-jalkainen purkkari, onpa upea! Tiedättekö, että veneen mitta ei ole enää jaloissa, vaan mastossa! Jos pitää lakisääteisesti polttaa mastossa öisin punaisia valoja valkoisten sijasta, on vene iso (mastot yli 50 m = punainen valo).

Me laitamme lyhdyn yöksi ja painumme pehkuihin.

Perjantai 9.1. Anse Mitan

Joskus on hyvä yrittää piristää Evaa joka joutuu välillä koville! Päätin viedä hänet ratsastamaan.

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen kerroin tästä ja hän piristyi silminnähden. Kamat reppuun ja maihin. Turistitädin ohjeiden mukaan matkaan. Kävelemme, jotta saamme samalla vähän verryteltyä ennen ratsastusta. Rinnettä ylös ja alas sekä 18-reikäisen golfkentän viertä kohti talleja.

Hiki virtaa, mutta jo 1.5 tunnin päästä olemme talleilla. Siellä on kengittäjä paikalla, joka kertoo, että se on privatti-talli. Paijaamme vähän hevosia ja mietimme, mitä tehdä. Kengittäjä kertoo, että hänellä on omat hevoset omassa tallissa Poite Macréssä, n. 40 kilometrin päässä. Voimme mennä sinne ratsastamaan, jos tahdomme. Lupaamme miettiä asiaa.

Kävelemme takaisin ja jatkamme toiseen suuntaan, jossa on Jackin tallit n. kolmen kilsan päässä. Matkasta kaikki on nousua, siis tallit kukkulan laella. Rouva omistaja on paikalla, mutta heille pääsee vasta seuraavalla viikolla. Evan ilme alkaa jo rakoilla. Samoin alkaa messipojan vatsaa nälkä kurnia.

Kivoja 15 euron hameita...

Iloisesti siis kirmaamme mäkeä alas Les Anses d’Arlets -satamaa kohti. Siellä syömme lounaaksi kalaa ja salaatteja. Siitä sitten laiturille, josta sattumalta lähtee lautta meidän oman satamamme kautta pääkaupunkiin. Matkustamme pummilla, koska liput jäivät tietenkin veneen pöydälle.

Omassa satamassa kumiveneellä veneelle ja uinnin kautta levolle. Eva siis lukee ja messipoika runoilee niitä näitä. Illalla noudamme paikallisen noutopizzan ja nautimme sen veneessä. Olemme jälleen puheväleisssä, kiitos kivan ratsastuspäivän.

10.-13.1. Sainte Pierre, Martinique 14°44,5 P, 61°10,7 L

Lähdettiin nostelemaan, mutta ensin nostettiin molemmat ankkurit ja siten suuntana pohjoinen.

Saaresta voi kirjoittautua ulos myös Sainte Pierren kylässä saaren pohjoisosassa, jonne me suuntasimme keulamme. Matkaa mahtavat 20 mailia.

Aurinko paistaa, kokka kohisee ja kaikki on hyvin. Siestan aikoihin olemme jo ankkurissa. Tällä kertaa ilman huutoja, kaikki meni nappiin. On tosi tukalan kuumaa, olemme kylän edessä ankkurissa.

Saint Pierre
Taustalla kirkko jonka kellot soi joka tasa- ja puolitunti. Veneitä ankkurissa kymmenkunta. Tuulee n. 5-10 m/s ja silloin tällöin sataa ripsauttaa.

Saint Pierre

Siestan jälkeen kylille. Ensin tulliin, jotta voidaan aamulla jatkaa matkaa. Mutta ranskalaisen tavan mukaan on tulli kiinni maanantaisin, jäädään siis tänne. Ruokakauuppa on iloinen yllätys, hyvin varustettu. Kävellään kylän läpi menevää pääväylää ja kylä on katsastettu n. tunnissa. Paljon tyhjiä taloja ja poltettuja mökkejä, en tiedä miksi.

Rannassa on mahtava betoninen laituri, josta on vain runko jäljellä. Hullu hurrikaani nosti kannen pois ja lopetti laiturin pitämisen siihen.

Nettikahvilaa pitää mukava täti (madame) joka puhuu myös enkkua ja hoitaa siinä ohessa tullin nettihommat.

Halusimme mennä kiipeämään vuorille 1 400 m merenpinnasta. Mutta yöllä satoi niin paljon, että sinne ei ole turvallista mennä. Käymme siis paikallisella Essolla ja tankkaamme 4 l bensaa varoiksi kumppariin. Ehkä käymme rautakapassa ja teemme heräteostoksia, mene ja tiedä.

Messipoika joutuu vielä rassaamaan wc-putkia, kun niissä on jotain, joka estää kuonan poistumisen veneestä. Ns. paskahomma!

Meillä on havaittu kutsumattomia pitkäjalkasia vieraita. Eva päätti tarjoilla heille kaasutusta ja puhdistavaa kylpyä veneen ulkopuolella. Vaikka kuinka yrittää poistaa kaikki kaupan pahvit ja paperit, niin aina niiden välissä voi olla ötököiden alkuja tai torakoita.

Huomenna poistumme saarelta pohjoista kohti.

Keskiviikko 14.1. Roseau Bay, Dominica, 15°17,0 P, 61°22,5 L

Herätys ja lähtö kohti Dominican saarivaltiota. Varsinainen purjehdus oli entisen toistoa. Ensin ei tuule yhtään. Kun saari jättää suojansa, niin kakkosreivi alas ja jenni fokka-asentoon. Tuulee 12-18 m/s, aallot 3-4 metriä, sivusta ja edestä. Välillä aallot tulevat myös istumalaatikkoon virkistämään meitä.

Edessä menee parit purret, jotka ohitamme matkan aikana. Vilkutamme heille iloisesti ja huudamme, että mies pääsisi paljon helpomalla, jos iso olisi auki. Kaverit vilkuttavat iloisesti takaisin ja jatkavat käärmemenoansa (kiermurtelua).

Dominican saari tarjoaa pian suojansa ja otamme kankaat alas, koska edessä on jotain kummallista. Vuorelta syöksyy alas tuuli, joka muodostaa rannan viereen pyörretuulen (trombi), jonka nopeus meidän mittarissamme on 23 m/s. Ohitamme sen koneella ja poijussa ollaan klo 14.10.

Kalkkikaivos

Poijun vieressä on paikalllinen kalkkilouhimo, eikä se ole mitään maisemointia: raakaa kiveä vain irti ja laivaan sekä vieressä olevalle betoniasemalle. Paikalliset vihreät eivät ole vielä heränneet!

Poijuköyden tarjoilee Pancho-poijumies. Naapuriin tulee ohitettu ranskalainen vene ja keskustelemme heidän kanssa huomisesta. Ovat menossa vuorelle pikku bussilla, jossa on vielä tilaa meille, jos tahdomme. Tottahan tahdomme. Retki kestää n. 6 h ja pitää olla lenkkkarit jalassa.

Tuli tehtyä virhe, siitä huomenna lisää.

Torstai 15.1. Roseau Bay

Viidakkoon!

Herätys klo 6.00. Aamiainen ja kumpparilla hotellille, josta linjuriauto vie meidät vuorelle. Patikkaretken maali on Boilinlakenrikkilähteet jotka ovat vuorten välissä. Bussista ulos ja polulle. Ei ollut mikään loistavapolku (vrt. Chile), mutta polku kuitenkin. Puita oli aseteltu askelmiksi ja välillä oli mutaa ja kivikkoa. Vettä alkoi sataa ja tuuli vihmoi sademetsän puissa. Kaikki mikä satoi puihin,tuli myös alas, kivan märkää! Parin tunnin jälkeen olimmme huipulla. Mitään ei näkynyt! Olimme pilvessä, vettä satoi ja tuuli. Parit Ranskan tyypit kääntyivät takaisin ja me vedimme suklaapatukat ja joimme cokaa.

Viidakkoretkellä

Tässä vaiheessa alkoi myös messipojan ja Evan usko pettää. Katsoimme alas sumuun ja sinne se polku vie. No, mennään vielä vähän alaspäin. Tulemme rikkilaaksoon ja sen alapuolella on vesiputous, jossa veden lämpö n. 40 astetta. Jäämme siihen ja puramme kaikki märät rätit päältä ennen sukellusta pieneen lampeen. Muut jatkavat matkaa kohti isompaa järveä, joka on vielä n. puolen tunnin päässä. Meidän kylpymme päättyy siihen, että Eva tuntee, kun joku eläin koskettaa hänen jalkaansa ja nousemme ripeästi ylös. Taisi vain olla joku risu. Takasin märät vetimet päälle ja vuoren juurelle. Noustaan ensin kallion reunaa ja sitten kiivetään ja ryömitään ylös huipulle. Jalkoja pakottaa ja polvet ovat kuluneet loppuun. Vuorelta alas sitten ennätyshitaasti ja varovasti. Muut saavuttavat meidän juuri ennen linjuriautoa ja kertovat olevansa myös finaalissa. Vettä sataa edelleen ja tuuli heittelee puista vesiryöppyjänsä.

Oppaamme Super-Pancho

Palataan satamaan ja Merimyyräx’lle, Helena on tullut meidän viereen. Virrat veneessä vähissä ja kosteata koko sisustan täydeltä. Volvo ei starttaa! No, sitten puretaan ja kasataan. Välillä käy Helenan konemestari avittamassa, ei starttaa! Messipoika kiroilee ja syö kynsiä sekä lukee opusta Volvo – omistajan käsikirja. Ei silti starttaa. Jääkaappi sulaa ja sen mukana syötävät, olut lämpenee, aamu alkaa valjeta.

Perjantai 16.1. Roseau Bay

Klo 3.00 soitto Lauttasaareeen Volvo Pentalle (kello heillä 9.00)! Neuvot tulivat ja samalla vähän masensivat, kun pitää yrittää purkaa suuttimet, koska kone ei pyöri. Soitamme aamulla Pancholle. Saarelta löytyy entinen Mooringsin huoltomies, joka lupaa tulla, kiitos ja ylistys!

Tyyppi tulee ja purkaa koneen ja putket, ilmaa suutinpuolet ja kone ei käy! Akut loppu. Messipoika vie kumpparilla raahaten akut lataukseen ja kantaa – hophop. Loppupäivä päivitellään ja illan tullen kynttilänvalossa syödään voikkarit ja lämpöiset oluset sekä viinit. Kaiken kukkuraksi naurattaa niin: jalat on niiin kipeät kaikenmaailman kiipeämisestä. Hyvä, kun päästään vaaka-asentoon. Mutta miten huomenna ylös?

Huoltomies tulee jälleen kasilta ja sitä ennen pitää noutaa akut kaupungilta. Kiirettä pitää lomallakin.

Lauantai 17.1. Roseau Bay

Aamulla kumpparilla rantaan ja kolmet akut kainalossa takasin veneelle. Siinäpä aamujumppaa väsyneille jaloille. Korjaaja tulee ja kone lähtee, mutta ei ota kierroksia, ruiskii vain öljyt mereen.

Messipoika pohtii ja kehoittaa huoltomiestä laittamaan puristukset päälle, Johan pelittää.

Nyt sitten kaupungille ja ruokaostoksille. Saadaan taas kylmää bisseä ja Eva huurteisen valkkarinsa. Bussilla (1,75 ecd) stadiin ja lauantaimarkkinoille. Kassit täynnä takaisin ja suunnitelmia tekemään. Illalla kaupungille drinkille ja huomenna lähdetään pohjoiseen.

Sunnuntai 18.1. Portsmouth, Dominica 15°34,9 P, 61°27,8 L

Lähdetään purjeilla suoraan poijusta ja iso kokonaan levällään. Tuulee n. 2-5 m/s.

Saaren loppuessa alkaa jälleen tuulet ja mainingit. Otetaan kakkosreivi ja yritetään sitoa myös reivinarut. Mutta tuuli tekee pienen oharin ja heittää puomin puolelta toiselle hetkeksi. Messipoika jättää kuulansa puomin eteen. Tuntuu kuin olisi ollut nuorena kaketreeneissä ja joku vetäisi kiertopotkun suoraan takaraivoon. Sinne nousee sitruunan kokoinen pikkukuula. Tästä johtuen saa Eva kerrankin ajaa koko päivän. Mainittakoon, että puomi ei vahingoittunut.

Kryssimme kohti saaren pohjoispäädyssä odottavaa Portsmountia. Välillä myös sataa ja vähän tuulee, siis alle 15 m/s.

Purjeet alas ja poijuun kiinni klo 14.00. Olutta ja leipää napaan ennen menemistä kaupunkiretkelle. Kumpparilla rantaan ja uimarannan kautta pääkadulle.

Portsmouthin pääkatu

Nyt kyllä masentaa. Jotenkin tämä paikka on jäänyt jalkoihin. Spurgu istuu kiveyksellä ja tonkii ruosteista peltitynnyriä, joskos löytyis einestä. Vähän matkan päässä retkottaa parit kaverit. Pääkatu on hiljainen ja autio. Rannalla on nuorisolla kova meno päällä. Autot kiiltää ja musiikki soi lahden ympäri. Tulot on myös täällä jakaantuneet tosi rajusti.

Karibian lomaparatiisi?

Mennään takasin veneelle. Messipoikaa masentaa ja takaraivossa on vielä kuplakin. Päätetään lähteä heti aamun sarastuksella vetämään tästä mestasta.

Maanantai 19.1. Grand Bourgin satama-allas, Marie Galante 15°52,8 P, 61°19 L

Aamulla yht’aikaa kalastajien kanssa liikkeelle ja kohti koillista. Mainingit ovat jo odottamassa. Tuuli on kerrankin mukava 8 m/s idästä. Ei siis paha kryssi. Vene nousee aallon päälle ja laskee jälleen alas mukavasti liukuen. Myös messipojan päässä oleva kuhmu on laskenut.

Satama-allas löytyy sateen heikentämän näkyyden ansiosta viime hetkellä. Valmistaudumme laskemaan ankkurin ja vetämään sen kiinni niin, että pysyy. Edessämme on alumiininen purkkari, joka myös ankkuroi. Messipoika havaitsee Evan kanssa pinnalla kelluvan poijun ja köyden. Kolmannen yrityksen jälkeen siihen kiinni. Samalla vieressä seikkaileva alu-purkkari on saanut itsensä sekaisin poijussa olevan veneen kanssa. Rutina on melkoinen, kun veneet ottavat yhteen. Siitä kun he pääsevät irti, tekevät järkipäätöksen ja ajavat laivalaituriin miettimään, mitä tekevät.

Me kasaamme veneen paperit ja lähdemme etsimään tullia ja suuhun pantavaa.

Herkuttelemassa

Rannassa onkin mukava kahvio, jossa messipoika hetkellisessä mielenhäiriössää tilaa henkilökunnalle hyvää mieltä: kaffit maidolla, isot jäätelöt (hieno annos) ja kylmä olut. Tämä kaikki tietenkin alkuperäkielellä, ranskaksi! Nautimme sekä annamme ajan kulua, onhan siesta. Kaupat ja tullit aukeavat vasta kolmelta.

Nous parlons francais!

Kierrämme vähän kylää ja kyläteitä, kyselemme, missä mahtaa tulli olla. Löydämme myös tarkeimmän eli ruokakaupan. Tullaus sujuu hienosti, katsovat jopa passit.

Satama-altaassa

Loppuilta ankkurissa ja suunnitelmien mukaan huomenna kohti isompaa satamaa ja saarta. Siellä se onni odottaa, pääsemme ehkä laituriin ja makeavesisuihkuun. Tähän ajatukseen on helppo nukahtaa.

Keskiviikko 21.1. Guadeloupe

Tekstiviesti: Tervehdys Merimyyräx:n messistä. Täällä Guadeloupe ja satama. Kävimme kävelyllä kaupungissa. Matkalla paloi roskat ja roskikset, puhelin/bussipysäkit kaadettu ja poltettu. Kadut täynnä ajoesteitä, koko kaupunki kiinni, pankit, kaupat. Bussit ei kulje jne. Katsoivat meitä vähän kieroon, mutta sanoin Evalle, että älä nyt aina hannaa.

Poliisin mukaan mellakat voivat jatkua koko viikon ja viikonlopun ylitse.

Veneet, joissa ei ole polttoainetta, eivät voi jatkaa matkaa.

Me maksoimme eilen 10 päivän satamamaksun, joten olemme täällä. Jos tunteet kuumenevat lisää, siirrymme redille.

Tiistai 27.1. Marina Bas-du Fort, Guadeloupe, 16°13,2 P, 61°31,8 L

Fillarikellari, tarpeeksi suuri?

Veneen pohjaan on jo tullut partaa, koska ollaan maattu satamassa viikko. Olemme täällä, sillä eräs DHL:n paketti on tulossa, mutta veijarit eivät anna sitä ulos lentokentällä, menossa on lakko!

Ollaan tehty uusi päiväohjelma: aamuisin kuntolenkki, suihku ja aamiainen. Veneen kunnostusta sekä lounas. Iltapäivällä yritetään selvitä hautovasta kuumuudesta tai väistellään sadekuuroja. Illat luetaan ja pelataan pelejä! (Uida ei voi, koska satama-allas ja ympäröivä alue on niin likaista.)

Lakkocity

Kaupunkiin ei ole asiaa ja mustat työttömät sekä ei niin hyvin koulutetut jatkavat lakkojaan. Satama on saanut pitää kauppansa auki, mutta tänään nekin ovat kiinni. Emme saa siis patonkia tai muutakaan tuoretta ruokaa. Takaovelta saa ostaa jotain tasarahalla, mutta messipoika ei ole tottunut asioimaan takakautta. Emme siis osta toistaiseksi mitään. Tämän vuoksi vahvistui lähtöpäätöksemme: huomenna mennään. Pienellä varauksella tosin: jos saamme fokan neulomosta. Purjemaakari lupasi sen täksi illaksi, mutta jos hän ei tule töihin, sekin siirtyy. Hän ei näet voi muuttua bensaksi, jotta pääsisi töihin. Toivomme, että jostain saadaan haalittua sen verran bensaa, että ihmiset, jotka haluavat, voivat käydä töissä.

Lapset ovat edelleen kotona ja muuan opettaja hieroo satamassa venettään ja on tyytyväinen ylimääräisestä lomastaan. Iltaisin kuuluu köyhälistöaluelta rummutusta ja pian sen jälkeen menee sähköt koko alueelta.

Jotta tulisi jotain postiivista uutista, niin aamulla on suikussa lämmintä vettä n. puoli minsaa.

Olemme saaneet vieraita veneeseen, joita Eva vahtaa Raidilla ja rätillä. Torakoita!

Tyhjä satama-allas

Seuraava saari tulee olemaan Englannin alamainen, Antigua. Tosin siellä eräs aussivuokrakippari menetti henkensä ryöstössä satamassa toissa viikolla. Toivomme sen olleen yksittäistapaus. Joskus aina tuntuu naurettavalta, kun ennen satamaa tulee vastaan dinghiboyn vene, josta huudetaan: Welcome to Paradaise, do you want moorings? Paratiisi ja kenelle!

Yritämme sopeutua paikallliseen kulttuuriin ja ymmärtää heidän juttujaan. Joskus se vain on eri vaikeeta.

Säät on edelleen mukavat. Siinä +34°C lämmintä ja tuulta sekä sadetta vuoronperään.

Keskiviikko 28.1. Anse Deshoises, Guadeloupe, 16°18,3 P, 61°47,7 L

Aamulla vielä päätös pitää, nyt lähdetään. Tuuli on noussut tietenkin ja Eva on riemuissaan! Lähdetään kiertämään saarta ja illaksi satamaan saaren pohjoispäähän. Sivutuulella saaren eteläkärkeen, josta takamyötäisellä saaren suojaan. Siellä koneella tunti ja sitten normaali ketutus: Tuuli tulee kukkuloiden takaa rinnettä alas ja kiihtyy puuskissa hetkessä 8-22 m/s. Lisäksi tulee ihoa hyväilevä rankkasadekuuro. Tuntuu kivalta ja purjehtiminen on taas eri mukavaa.

Ankkurilahti häämöttää sateen seasta ja siellä on yksi poiju vapaana. Siihen myyrä kiinni. Mutta ei aikaakaan, kun poijun omistaja tulee ison rautaveneen kanssa ja me poistumme mukisematta. Ankkuroimme ja olemme tyytyväisiä. Kello on puoli kuusi ja kirkonkellot rannasta kutsuvat ”piruntorjuntabunkkeriin”.

Lähdettiin pikakäynnille kylälle ja päätettiin. että tänne jäädään vielä huomiseksikin. Siisti, kaupat auki, ihmiset mukavia, lakosta ei tietoakaan julkisesti. Ainoastaan bensa asema on kiinni.

Torstai ollaan ankkurissa. Uinnin jälkeen aamiainen. Messipojan kädet vuotavat pikkuhaavoista. Piti putsata kaiku ja loki, eikä ollut hanskoja. Pienet näkit vetivät viiltohaavoja, kun yritti käsin putsata pohjaa. Ei tullut sääliä, hyvä kun tuli antiseptiainetta käsille.

Käytiin kylällä ruokaostoksilla ja todettiin vielä eilinen todeksi. Hyvä tunnelma ja turvallinen tuntu.

Illalla tuuli tyyntyy ja vuorilta puhkunut tuuli menee menojaan. Kaikki ankkurissa olevat veneet alkavat uusiin hommiin. Mainingit vyöryvät satamalahteen, veneet kääntyilevät perät maihin päin. Myös Merimyyyräx osoittaa liian suurta tuttavallisuutta viereiseen kumiveneeseen, joka on ankkurissa vieressämme. Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, on kumiveneen poijuköysi veneemme alla ja tietenkin jumissa. Messipoika hyppää Merimyyräx:n peräportaille ja työntää venettä poispäin, uimaportaiden kiinnitys pettää ja moksahtaa vetäjän otsaan. Perskule, että repii otsasta. Samalla messipoika yrittää repiä kumpparin köyttä veneen alta irti. Lähtihän se! Ankkuri ylös ja kolmannella kerralla se pitää. Eva pyyhkii kuivuneet veret otsalta ja silmäkuopista, kiitos siitä. Vähän vielä valvotaan ja sitten peti kutsuu.

Perjantai 30.1. English Harbour, Antigua, 17°00,5 P, 61°45,8 L

Herätys kuudelta ja aamiaiset napaan. Ankkurit ylös ja suunta sateeseen. Tuulee 8-12 m/s idästä ja edellisen päivän mainingit ovat kohtalaiset. Edessä menee jo parit purjeet ja taakse nousee muutama. Hieno purjehdussää. Vauhtia 6-7 kn, iso 2-reivillä ja jenni fokka-asennossa. Eva on vähän väsynyt moiseen aallokkoon ja tuuleen. Keskustellaan koko homman järkevyydestä ja sovitaan, että satamassa jatketaan iltaruoan jälkeen.

Tulossa English Harbouriin

Rätit alas sataman edessä (lue: suuaukolla) ja ankkuripaikan etsintään. Veneitä on joka lähtöön ja kaikki kokoluokat on edustettuina. Ankkuri vedessä klo 14.30!

Niin englantilaista, niin englantilaista

Kun vene on kunnossa ja siisti, niin satamaan. Tervehditään S/y Tenerezen porukkaa joka huoltaa venettä ja sovitaan tapaamiset. Käydään pikakaupassa ja tutkimusretkellä. Mielettömän mukava tunnelma ja interiööri.

Kaikki satamassa on niin niin enkkua kuin olla voi. Tullikin vie tunnin ja käydään kolmella eri luukulla. Paperissa kysytään mm. mistä olette lähtöisin, vastaamme että Suomen Espoosta. Eivät kuulemma ole koskaan kuulleetkaan! Kerron, että kylämme täytti 650 vuotta ja voi edelleen hyvin. Näine hyvinemme palamme veneelle ja pääsemme vihdoin unten maille.

Pieni ohjausvirhekö?

Katso Merimyyrien reitti kartalta.

alkuun

 


 

Merimyyrien reitti kartalla

Näytä suurempi kartta

X