| Marras-joulukuu |
| Puerto Rico – Las Palmas – Atlantilla – St. Lucia – Port Elizabeth – Canouan– St. Vincent, Vallilabou– Rodney Bay |
___________________________________________________________________________________
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
___________________________________________________________________________________
Lauantai 1.11. Puerto Rico 27°46,9 P, 15°42,6 L
Aamuyöllä vene heittelehtii ja vain lepuuttimet estävät sitä törmäämästä suoraan seinään. Messipoika kalsareissa kannelle ja keulaköydet tiukalle. Eva havahtuu unesta: Paljonko tuulee? Nuku nyt, jutellaan aamulla. Aamulla ensimmäinen asia on: Ei lähdetä, tuulee likaa. Ok, vielä yksi yö täälllä. Tehdään sitten tästä urheilupäivä. Lähdetään kohti kukkuloita, lenkkareissa, ei vettä eikä leipää mukana. Noustaan hotellien taakse, otetaan parit kuvat ja jatketaan matkaa.
Tie nousee, asfaltti loppuu, hiekkatie alkaa vain muuttuakseen kiviseksi poluksi. Huipulla on mahtava näköala. Jalkoja vähän kivistää. Messipoika ei kehtaa sanoa, että nyt kyllä väsyttää. On kuuma ja jano. Matka jatkuu kivistä harjannetta alaspäin vain alkaakseen hiljalleen nousta taas ylöspäin. Viimein näkyy satamalahti ja hotellit. Enää puolen tunnin matka. Ensimmäisessä kaupassa hyllystä löytyy tuoremehua ja litra painuu kovaa kyytiä suolistoomme.
Takaisin veneelle. Arki tuli vastaan. Messipoika vessan siivoukseen ja Eva keittiöön lounaan tekoon. Lounaan jälkeen pyykit pesuun ja messipoika läppärin ääreen. Illalla ulos syömään lauantain kunniaksi ja paikalle tulleen lomalaisen Simon ja vaimon seuraksi.
Sää on parantunut: varjossa 24 astetta ja tuuli 0. Huomenna lähdetään vähän pohjoisemmaksi.
Sunnuntai 2.11. Puerto Rico
Joskus rankat huvit vaativat lepopäivän. Myönsimme itsellemme sen, vapaan päivän. Loikoilua, rentoa oloa ja kanuunan parannusta. Siinä koko päivän ohjelma. Tuulee sen verran, että eipä viitsitä lähteä. Ehkä huomenna.
Maanantai 3.11. retki Puerto Moganiin
Aletaan viikko reippasti ja käydään maksamassa keskiviikkoaamuun asti paikka. Mietittään, mitä tehdään ja kas kummaa, tuli lähtö Moganiin. Se on läheinen satama, Ricosta länteen n. 5 mpk.
Reppu selkään ja rantaraitille. Ensin meni mukavasti, betonitallustelu kävelytietä pitkin. Sitten vähän hiekkapolkua, kunnes alkaa kalliot – mehän ei kävellä tietä pitkin, jos ei ole pakko. Kierretään kallioita ja noustaan kukkuloille. Autotie menee kallion läpi, tunnelin pituus n. 100 m ja me yläkautta kiertäen kilsa tai pari ja korkeuseroa tulee riittävästi. Irtokivet vierivät kalloilta mereen, pomppien ja kimpoillen toisista kivistä vauhtia ottaen. Merellä kallion seinämän vieressä ajavat turistiveneet ja -purret matkalla lähistön satamasta toiseen. Keinuen hiljaisesti aalloilla, jotta drinkit eivät läiky. Vilkutamme heille ja jatkamme matkaa. Välillä on pakko kulkea autotietä pitkin. Vierestä viedään, autojen peilit hipovat hihaa, vähän pelottaa. Pariin otteseen messipoika on valmis hyppäämään rauta-aidan taakse, mutta myös silmien sulkeminen sulkee ongelman pois.
Parin tunnin kuluttua Mogan näkyy niemen takaa ja jalka alkaa taas nousta.
Matkalla nähdään pieni kalastajakylä, joka on auttamatta jäämässä hotellityömaan alle. Ei auta, vaikka talojen seinille on ripustettu maalattuja lakanoita, joissa protestoidaan muuttoa vastaan. Markkinatalous ei paljon spreijattuja lakanoita kunnioita ja puskutraktorit ovat jo melkein ovella.
Viimeinen ylämäki on liikaa, tie kapenee jälleen. Emme uskalla enää kävellä siinä. Pariin otteeseen on linja-auto jo joutunut pysähtymään ja hitaasti meidät ohitettuaan päässyt jatkamaan matkaa. Kuskin ilmeestä päätellen Caramba on ollut lähellä!
Menemme pysäkille ja tuota pikaa paikallinen proletuubi ottaa sisäänsä: kaksi pysäkkiä 1,65 euroa.
Tulemme Moganin torille. Suuntamme satamaan uimarannan ohitse.
Ensivaikutelma on mukava. Satamasssa hienoja veneitä ja rantaraitti täynnä turisteja. Ihme ja kumma, kapakoista puuttuvat ärsyttävät sisäänvetäjät. Kysymme asiaa, ovat kuulemma päättäneet, että niiitä ei tarvita. Loistava päätös ja sen ansiosta mukavan leppoisa ilmapiiri.
Kävelemme siellä sun täällä ja osumme syrjäkujalle. Mastot eivät näy, voimme siis syödä. Hinnat ovat kohdallaan: salaatti, lasagne, bisse ja viini yhteensä 17 e.
Ruoan jälkeen päätämme, että palaamme moottoroidusti. Rannasta lähtee laiva satamaamme, mutta eihän meillä ole enää frykkaa! Kippari ei ota kuin käteistä. Messipoika ottaa pomon ilmeensä ja sanoo: – Me maksamme perillä, ok? – Täytyyhän valkoisen turistin sanaan luottaa, astukaa laivaan, tokaisee kippari. Matka vie alle tunnin ja siihen sisältyy muovimukillinen sangriaa ja tikkukaramelli!
Omassa satamassa pankkiautomaatin kautta maksu kipparille (12 e) ja omaan suihkuun, josta veneelle. Jalat ihan tohjona, mutta hyvä mieli, tulihan tehtyä jotain. Loppuilta kehutaan itseämme ja loikoillaan.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
___________________________________________________________________________________
Keskiviikko 5.11. Las Palmas
Aamulla kello soi viideltä. Ulkona on pimeää. Messipoika purkaa sähköt ja laittaa venettä lähtövalmiksi. Sisällä padat ja kattilat saavat kyytiä ja täyttyvät pian aamiaisherkuilla. Kiirettömän syönnin jälkeen köydet irti ja vene lipuu ulos nukkuvasta marinasta.
Ulkona merellä näkyy fiskareiden valoja ja rahtilaivan hakuvalot, on tulossa viereiseen betonitehtaan satamaan. Ehdimme alta pois ja jatkamme itään. Tuulee idästä n. 3 b ja aallokko on siedettävä. Taivas alkaa värjäytyä punaiseksi merkkinä siitä, että kohta aurinko pompsahtaa taivaalle.
Tulemme saaren eteläkärkeen ja alamme nousta pohjoiseen kohti Las Palmasia. Tuntuu oudolta purjehtia ja liikkua veneessä, kun on maannut satamassa viikon. Oppimista nopeuttaa tieto! S/Y Xia on ostanut meille tervetuliaislahjan ja sen saaminen nyt polttelee mieltä.
Tulemme sataman edustalle, jossa on kymmenen erilaista ja kokoista laivaa redillä. Niiden välistä tuttuun satamaan ja tulliin. Pyydämme päästä suomalaisten viereen, muutta ei. Joudumme laituriin 17 ja sen päähän. Tässä laiturissa on vain jättejä eli yli 50-jalkasia ja laiturin päässä me ja pieni norjalainen 31-jalkainen arkkivene. Siinä veneessä perhe, jossa 3 lasta, joista nuorin alle vuoden. Vaikeuskerrointa siis riittää!
Tapaamme suomalaiset ja juomme kuoharit. Avamme myös paketin: cd-levykokoelma. Kitaramusiikkia, rauhallista. He eivät siis halua, että messipoika soittaa enää ilmakitaraa veneen kannella. Jatkamme loppuillan mukavan jutustelun merkeissä. Yön jo vaihtuessa aamuksi päästään unten maille.
Viimeinen ajatus ennen nukahtamista on: 18 päivää lähtöön!
6.-12.11. Las Palmas
Satamaelämää! Normaalia eloa ja sen myötä tulevaa vaihtelua. Satama alkaa olla täynnä lähtijöitä ja niitä, jotka eivät lähde, häädetään ulos satamasta.
Viikonloppuna kävimme etnokonsertissa Bulevardin päässä. Olivat rakentaneet neljä lavaa ja lukuisan määrän rihkamanmyyntikojuja. Käppäilimmme siellä tovin. mutta rastatukkien musiikki ei napannut ja makeanimelä haju pakotti poistumaan areenalta.
Ensimmäiset happy hourit on käyty ja ilmaiset drinksut saatu. Joka ilta on mahdollisuus juoda jonkun piikkiin, mutta koska olemme kunnollisia, olemme tyytyneet yhteen/ilta. Lukemista liikkuu laiturikirjastossa, tosin vain englanninkielistä, joten messipoika on lukenut lasten kanssa kuvakirjoja. Saatiin pc:lle telkkari näkymään ja kaikki n. 40 asemaa. Kaikki (melkein) tulee edelleen espanjan kielellä, mutta selkeästi ja hyvällä kuvalla. Sen sai aikaan aktiiviantenni, joka löysi tiensä veneen perään.
Käytiin myös ilmoittautumassa ARC:n officessa ja saatiin aika turvatarkistukselle, joka on perjantaina klo 09.00 alkaen. Silloin on sammuttimet ja liivit esillä sekä kaikki, mitä listaan kuuluu. Vähän jännittää meidän varavalomme, tutkaheijastin ja sähköposti… kelpaako? Kerrommme siitä sitten myöhemmin.
Olemme myös varanneet ajat seuraaville opinnoille: Hätätilanteet merellä, Mastoseminaari sekä Reitti ja sääoppi. Kaikki tietenkin tulee Euroopan pääkielillä, mutta myös ruotsi on tällä kertaa paitsiossa. Häh hää!
Lähtömme varmistajista ovat tulleet paikalle jo Pera KLV:sta joukkoineen ja Jokke S. tulee vielä purjelaiva Helenella Santa Cruzista varmistamaan, että lähdemme oikeaan suuntaan. Tulijoita pitäsi olla Kivenlahden venekerhosta n. 16 purjehtijaa. Jokke Finskiltä käy myös parit kerrat ja tuo pyydetyt salmiakkitäydennykset. Odotamme myös Sakkea ja veljeään tulevaksi. Onhan se kiva, kun lähdön hetkellä kalliolta kuuuluu huutoa: ”MeriMyyräX, tuonne päin”, ja kavereiden kädet viittoilevat oikeaan suuntaan.
Vaaleiden suomalaistyttöjen vienti jatkuu, myös paikalliset sudet ovat löytäneet tänne!
Emme ole vielä valinneet joukostamme lipunkantajaa. Halukkaita ei ole ilmaantunut, koska lipputankona on veneen spinnupuomi. Olemme poikain parissa vähän tuumineet, että voimmehan jättää tämänkin homman likoille, koska heillä on tarvittava harjoitus tullut jo kauppakassien kantamisesta. Viikonlopppuna on dinghy-kisa (kumivene) – selviää sitten, millainen se on. Palaamme asiaan, kunhan viikonloppu on eletty.
Lähtöön enää 11 päivää!
Torstai 13.11. Las Palmas
Voihan pyhä jysäys, nyt on MeriMyyräX’ssä myös musta laatikko. Pituutta n. 800 mm ja leveyttä 400 mm, korkeutta 600 ja alla vetotanko ja pyörät. Kyseessä oleva laatikko ilmestyi laiturille veneen taakse. Samassa läjässä oli myös musta putkilo, joka parin metrin pituisena jökotti mustan laatinkon vieressä. Laatikoiden takana lymysi suu messingillä Markku J. Nykänen, meidän uusin gastimme. Messipoika oli hetkellisessä mielenhäiriössään luvannut, että Markku saa ottaa kalastusvehkeet mukaan. No, niin, niitä sitten oli 48 kg. Kaikki ympäristön kalastajat – isot ja pienet – kävivät katsomassa ko. laatikon sisältöä. En sitten vaan osannut periä katselumaksua. Vähän tietoja Markusta: pitkä, hoikka, ei puhu paljon. Purjehduskokemusta on sieltä ja täältä: Espoo, Runtti, Biskaja, Indonesia, Italia jne.
Katsastus meni penkin alle! Syy tietysti messipojan ja huolimattomuuden. Ulkona ei ollut hevosenkengissä heijastusteippiä eikä heittoliinaa. Spinnun skuutti ei kelpaa heittoliinaksi, koska se uppoaa. Yritin perustella, että se lähtee tästä heti ja nopeesti. Kävin sitten kaupassa ostamassa heittoliinan, 38 e. Myös pilli oli kateissa ja sekin löytyi kaupasta eurolla. Tässä ne suurimmat ja kauheimmat, uusinta on tiistaina. Käytiin myös kaupoilla.
Sunnuntai 16.11. Las Palmas
Avajaiset ja juhlallinen lippukulkue! Kaikki suomalaiset heräsivät ajoissa ja tehtiin hyvä suunnitelma. Kahdella spinnupuomilla kannetaan söpöä suomalaistyttöä, joka heiluttelee Suomen lippua. Veneiden kipparit kantamaan puomeja ja muu saattojoukko taakse. Iloinen torvimusiikki johtaa joukkoa eteenpäin ja katsojien huudot ja taputukset kannustavat eteenpäin. Suomalaisten saapuessa kohdalle ei vältytty kuulemasta huutoja: super, nice, excellent jne.
Spinnnun puomit hiersivät olkapäitä, mutta iloinen tapahtuman henki auttaa kestämään vielä kilometrin eteenpäin. Vihdoin ollaan päätepysäkillä, jossa kaupunginjohtaja kiittää siitä, että olemme täällä ja jokainen 250 veneestä jättää satamaan keskimäärin 2 000 euroa. Silleen.
Jollakisa oli pelkkää kaaosta. Ei ymmärretty, mitä tehdä ja lähdettiin oluselle. Tuntuu, että koko satama on pienessä kekkulissa ja nautitaan vielä tästä sunnuntaista. Merimyyräx-poppoo päätti vielä lähteä illalla uimaan ja saunaan.
17.–21.11. Las Palmas
Joskus tuntuu vaikealta kertoa, mitä tapahtuu ja miksi. Kaikki asiat ja toimet liittyvät pienelle alueelle, veneeseen ja satamaan. Joskus jopa ympäristön ruokakauppaan tahi parhaassa tapauksessa johonkin kulttuurilaitokseen. Mietimme josko meihin on lyönyt leimansa satamatauti. Eipä ole, messipoika on vain niin kyllästynyt makaamaan satamassa. Samat veneet, naamat ja jutut. Aamulla kouluun ja sen jälkeen pikalounas ja iltapäiväksi takaisin kouluun. Kun tunnistan itsestäni ADHD-taudin, en puhu moottoripyöristä. Vaan siitä, että oppitunnilla jo kymmenen minuutin jälkeen alkaa muurahaiset ryömiä pitkin raajoja ja persuksia. Ulkona paistaa aurinko ja tytöt kulkee hepenissä, siinä ei messipoika voi paikallaan istua rauhassa sekä kuunnella opettajan läpätystä purjehduksesta.
Vaan olemmepa me jotain positiivistakin saatu aikaan. Vene on lähtökunnossa. Haastava ruokalistan suunnittelu jätettiin Evan huoleksi ja se oli viisainta, mitä on pitkäään aikaan tehty. Rahamassi pullollaan Eva lähti paikalliseen Dino–kaupppaan (valintatalo) ostoksille pienten apulaisten kanssa. Pikku apulaiset – Paula-sisko ja Heikki – tulivat eilen ja toivat mm. joululahjat ja reissumiestä. Heidän avustuksellaan Eva sai kamat kärryihin ja autolla veneelle. Sattumalta KLV:n Rauno ja Ulla sekä Hujaset olivat Merimyyrässä ja auttoivat pussien ja nyssäköiden nostelussa veneeseen.
Evan kanssa käytiin myös Peran 6-kymppisilla ja tavattiin paikalla olleet kivenlahtelaiset Tarmo ja Maija, Eero ja Topi. Paikalla olleet espanjankieliset ystävät parin drinkin jälkeen pamlasivat jo mukavasti suomea. Ilta oli kuin Suomi syksyllä: sumuinen ja kostea.
Harjoiteltiin hätäsoihduilla ja uima-altaassa pelastuslautalla. Tosin ensimmäinen soihtu oli susi ja lautta ei lähtenyt heti käyntiin. Jos kaikki pelastushommat sujuu kuten tänään, niin kyllä varmasti pysymme MerimyyräX:n partaiden sisäpuolella.
Auli, Eerika ja Reijo kävivät tuomassa joulukalenterin, jonka luukkuja sitten availlaan. Perjantaina käytiin testipurkkailulla ja illalla kaikki KLV:läiset kokoontuivat yhteen ja saatiin heiltä viimeiset ohjeet ja opastukset.
Lauantaina kirjoitetaan itsemme ulos satamasta ja keskiyöllä nautitaan ilotulituksesta, joka on järjestetty arkkilaisten kunniaksi. Saamme myös viimeiset lähtöohjeet ja säät. Voi olla, että viimeisenä yönä ei tule uni silmään. Silloin emme kyllä käytä mitään kemiallisia unilääkkeitä.
Palaamme asiaan vielä sunnuntaina hetki ennen lähtöä.
Sunnuntai 23.11. Las Palmas
Lähtöaamu valkeni kirkkaana ja tuulisena. Vielä tehtiin nostimien lyhennykset, likattiin kymmenen sentttiä nostinköyttä lyhyemmäksi. Käytiin satamaofficessa, tankattiin viimeiset vedet tankkiin ja tutkittiin säätä.
Merimyyrän alustava suunnitelma on: alas etelään saaren luota, sitten vähän lounaaseen, väistetään Afrikan rannikolla olevaa matalaa. Pyritään 20 leveyspiirille, jossa mietitään, mitä tehdään. Mutta kuten yleensä niin kaikki hyvätkin suunnitelmat vaativat Meren hyväksynnnän toteutakseen.
Lähtöaika on 13.00 ja varaslähdöstä on min. rangaistus 3 h. Lähtee 20 aiemmin.
Käydään vielä suihkussa ja syödään lähtöpuurot, sen jälkeen Hello ja goodbye!
Eilen vielä Volvo-moottori teki lakon! Virtaa kyllä tuli ja kierteli koneessa siellä täällä. Vikaa ei meinannut millään loytyä ja hittimittari nousi korkelle. Lopulta messipoika sai ahaa-elämyksen. Volvo on saanut liikaa suolaa! Virtalukkoon plandaavaa nestettä sisään ja taputus kuin pikkulapselle. Pieni ähkäsy ja kone käy!
Seuraava myyrätiedote tulee sieltä jostakin, parin päivän sisällä. Meidän laitteemme lähettää vain tekstiä, joten pahoittelen jo etukäteen kuvien vähäisyyttä (jos joku paikalla olleista suomalaisista jaksaa ja viitsii, niin lähettäkää lähdöstä kuvia Kitille Vene-lehteen vene(at)kuvalehdet.fi viite merimyyräx lähtö.)
Nyt lähetetään tämä pikaisesti ja sitten irrotetaan köydet…
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
___________________________________________________________________________________
Tiistai 25.11. Atlantilla 25°20′ P, 17°56′ L
Lähtö meni hyvin ja alkuhässäkän jälkeen spinnu ylös ja menoksi. Vauhtia 8 kn ja reipas mieli.
Yön tullen jenni peliin. Pimeässä valometsä edessä ja takana. Ensimmäisen yön jälkeen ei ketään enää näkyvissä. Ollaanko eksytty?!
Kalaa ei vielä ole saatu, mutta yksi Markun uistin on jo tarjottu alkupaloiksi pitkähampaiselle.
Tiistaiaamuna oli pari venettä vierellä, mutta nimiä ei nähty. Normaali aamupuuro ja lämmintä 22°C, tuulta ne 3 m/s, aallokko 1 m. Veneessä kaikki ok.
Perjantai 28.11. Atlantilla
On säitä pidellyt: lämpöinen ja valitettavan kevyt tuuli on nyt juuri noussut mukaviin lukemiin. Yritämme yhyttää muun joukon, kun tulemme vielä kolmisensataa mpk alaspäin. Kaikki on veneessä hyvin ja kamat ovat kestäneet.
Eilen torstaina oli kalastuspäivä. Markku laittoi vieheet ja ötökät veteen. Odotettiin. Iltapäivällä ensimmäinen oli kiinni, saatiin veneen viereen ja kyllä oli kaunis! Koukutus ei onnistunut ja kala karkasi, perskules. Parin tunnin päästä kala taas kiinni, Markku vapaan ja messipoika yrittämään hiljentää veneen vauhtia. Kaikki turhaa. Se oli ohitse onneksi ennen kuin ehti alkaakaan. Siimaa meni ulos n. 300 m/s ja kelan jarrut lähes sulivat. Kela tuli niin kuumaksi, että käsin ei voinut koskea ja palaneen haju leijaili sitloorassa. Kolmas kala tulikin sitten ylös, mutta oli vaatimatonta alle kolme kilon luokkaa. Siitä pannulle ja loput syöteiksi. Illalla syötiin kuitenkin kanaa.
Tänään voi tulla nopeusennätys, n. 146 mpk.
Sunnuntai 30.11. Atlantilla
Ensin ensimmäisen adventin huonot jutut. Messipoika perskeles päästi spinnua nostettaessa tuulenpuuskan mukana spinnupussin mereen. Tehtiin mob-harjoitus ja parit ympyrät. Ei saatu takaisin, sinne vajosi syvyyteen. Seuraavaksi Markku hyvin oppineena laittoi uuden sinisen ämpärin samaan paikkaan, himskatti.
Kolme vahinkoa aina tarvitaan ja moottorin ilmausruuvi tuli kierteistään läpi. Moottorikaivossa n. 5 l dieseliä ja epävarmuus siitä, mikä vialla. Ratkaisuna oli ottaa Evan vanhasta purkkarikäsineestä nahanpala ja se ruuvinreikään vanhan ilmausruuvin kera ja taas pelittää.
Sitten hyvät uutiset. Paras päivämatka 146 mpk ja kamat edelleen kannella ehjinä. Koko miehistö kävi vuorollaan suihkussa keulakannella. Ämpärillinen merivettä ja sillä pesu, huuhtelu puolikkaalla litralla makeaa vettä.
Kalaa on tullut siten, että on marinoitu ja paistettu pannussa. Yksi iso n. viisitoistakiloinen ei tullut ylös. Markku väsytti sitä ja yritti koukuttaa, mutta ei. Tästä vonkaleesta on Evalla muistona videonpätkä.
Yöt menevät odotellessa, milloin se puuska tulee ja mistä suunnasta joka vetää venettä kumolleen ja väärään suuntaan. Vahinkojiippejä on ollut parit, mutta ei vahinkoja.
Yöllä vahditaan kolmen tunnin vuoroissa ja Eva on vapautettu siitä. Ilta tummenee paikallista aikaa puoli kasilta ja valkenee samaan aikaan.
Eilen näimme saksalaisen veneen, jolle me olimme eka kontakti lähdön jälkeen. Heillä oli radiossa Evan kanssa puheripuli.
Nyt on keula suunnattu kohti länttä ja vauhtia riittää seiskaan asti.
Kiitos kaikille, jotka toivat veneelle kamoja. Nyt on joulukalenterit otettu käyttöön.
Tiistai 2.12. Atlantilla 17°34 P, 30°35 L
St. Luciaan on matkaa 1 766 mpk. Vauhtia on nyt 6 kn. Tänään aloitti messipoika aamunsa paskahommalla: wc tukossa ja onkiminen alkoi, että mitähän sieltä löytyy. Parin tunnin jälkeen on tieto: wc-paperia säiliön täydeltä. Osa saatiin pois, osa on edelleen putkistossa veneen pohjan luona. Kun tulee pläkä, täytyy poistua sukellushommiin.
Luulemme nyt löytäneemme virran, joka edesauttaa meitä länteen.
Eva siivoaa jääkaappia ja loput lihat päätyvät isoon varastoon.
Markku hankkii lounasta kalastamalla – eipä olla vielä päästy lihomaan.
Perjantai 5.12. Atlantilla 14°13,45 P, 37°10,81 L
Aamulla tuli vastaan ruosteinen kiulu, joka ehkäpä kuljetti tyhjiä kontteja, kun kulki aallokossa bulbi näkyvillä. Sen suunta on n. itään.
Me käännymme jälleen kohti länttä ja nyt tuuli on suotuisasta suunnasta. Tuuli työntää ja takana on jättiaallot, korkeus n. 3-4 metriä. Veden väri on uima-altaansininen ja lämpötila sillä on 21,8. Tänään on vielä ohjelmassa septin tyhjennys yläkautta. Haju tulee olemaan mukava, mutta siitä työstä varustamo tarjoaa vissymukillisen palkkioksi.
Iltapäivällä alamme valmistautua huomisiin juhliin. Juhlien ohjelma on seuraava: kasilta lipunnosto ja lippulaulu, kuten koton Veininkadulla tai Ullanlinnanmäellä. Aamiainen, suomalainen puuro ja leipä sekä kuohuva juoma. Aamupäivän paraati messipojan johdolla kolmesti kannen ympäri pursiseuran lippua kantaen. Lounas ja vaatteiden vaihto (tässä lämmössä hikoavat smokit ja frakit tosi nopeasti). Illalla juhlaillallinen skanssissa ja kuutamotanssit sitloorassa.
Lähetämme myös terveisiä juhivalle Suomen kansalle seka messipojan kavereille, partiolaisille, purkkarityypeille ja Penalle, joka on tämänkin illan linnassa.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Maanantai 8.12. Atlantilla, 14°15′ P, 43°33′ L
Itsenäisyysjuhlat päättyivät ilotulitukseen ja mahtavaan sateeseen. Vettä tuli kuin kuuden tuuman paloletkusta. Ei siinä mitään: haettiin shampoot ja käytiin suihkussa. Henkilökunta isopurjeessa skuuttaamassa ja toinen muissa köysissä. Messipoika ajeli ympyrää siten että torjuttiin vahinkojiippiä. Neljän tunnin jälkeen valot sammuivat ja sade taukosi. Tuuli jäi ja kiidätti meitä kohti etelää.
Aamun sarastus tappoi tuulen ja aallot. Seistiin sitten paikoillaan iltaan, jolloin tuuli jälleen virisi. Horisonttiin ilmestyi valkoinen purje, jota lähdetiin katsomaan. Ei saavutettu yöllä, ei aamulla, mutta UTC-aikaan kahdeltatoista olimme toisen suomalaisveneen persuksissa. Edessä oli Pauliina. He olivat olleet samassa ukkosessa ja nyt hyvillä voimin jatkoivat eteenpäin. Eivät vain millään tahtoneet päästää meitä ohitse.
Keittiöstä on irtisanottu maito ja tuoremehut, myös tuoreet lihat ovat kävelleet reelingin ylitse mereen. Markku ei ole saanut pariin päivään kalaa, koska veden lämpö on ajanut ötökät syvälle meren uumeniin.
Evan villapaita ei oikein edisty; on vähän kuuma kutoa. Sisällä on lämmintä 24°C ja ulkona parit asteet enemmän.
Jatkamme suoraan suuntaan 300 ja matkaa on jäljellä n. 1 012 mpk.
Keskiviikko 10.12. Atlantilla, 14°54,9′ P, 48°41,6 L
Tiistai normaali. Matka jatkuu, keli on kevyttä ja laineet mukavat. Lämmin ilma hivelee päivettyneitä kehoja. Kaikki siis mukavasti.
Keskipäivän aikaan havaitsemme ajelehtivan pelastuslauta tai jotain. Käännämme kurssim kohdetta kohti ja lähestymme varovasti. Kohde on kumivene, vihreä ja ilman pohjaa. Sen ympärillä uivat barracudat ja muutkin kalat. Myös kampela näyttää nokkansa laitteen alta. Otamme talteen muutaman kalan, viisi- ja kolmikiloisen. Markku veti ne jollain ”womblerinkuvilla”, siinä kyllä välillä kelat savusivat.
Illan tullen vedettiin suoraan ukkoseen ja sateeseen, jonka jälkeen tuuli tyyntyi yösi. Muita veneitä Pauliinaa lukuunottamatta ei ole nähty.
Maaliin matkaa jäljellä tätä kirjoitettaessa 715 mpk. Vesi ja diesel näyttävät riittävän, mutta karkit ovat loppumaisillaan!
Perjantai 12.12. Atlantilla, 14°44,5′ P, 53°5 L
Matkaa jäljellä n. 453 mpk.
Viime yönä käytiin kolmeen kertaan ukkosissa ja paloruiskuhuutelussa. Nyt pitää käydä pesulla myös ilman sadekamoja. Helppo juttu. Otetaan ämpäri, nostoliina, saippua ja kuuppa. Raahaudutaan kamojen kanssa keulakannelle ja aletaan toimeen. Kansi kallistelee alla ja kiinnipitäminen on välttämätöntä. Siis yksi käsi veneelle, yksi nostaa vettä, kolmas pitää ämpäriä pystyssä kannella, neljäs ruikkii shampoota ja viides saippuoi. Jalat ovat liimautuneet partaaseen kiinni ja hanuri imutettu kanteen. Näin toimien tulee puhdasta ja samassa mielikin puhdistuu.
Näyttää siltä, että saavutamme määränpäämme maanantaina, jos mitään mutkia ei tule matkaan. Odotamme sitä jo kovasti sekä mietimme, mikä on eka homma maissa. Evan suosikki on kuuma suihku, Markku haluaa kalakaupoille ja messipoika jää tietysti kansivahdiksi veneelle.
Pasaatituulista sen verran, että eipä ole näkynyt. On pohjoistuulta ja vuorokauden aikana vaihtelevista suunnista. On myös luovittu. Lämmintä on tarpeeksi ja lumitöistä ei tietoakaan.
Sunnuntai 14.12. Atlantilla, 14°26′ P, 58°49 L
Taas tapahtuu ja tietenkin parhaaseen tähtienkatseluaikaan. Spinnun puomi tulee kannelle että roikaa. Koko henkilökunta hommiin ja tapahtumaa ihmettelemään. Messipoika kalsareissa konttailee fikkarin kanssa kannella ja kerää sirpaleita. Puominjämä kannetaan taakse ja sisälle kuin leikkuupöydälle. Varapuomi on jo laitettu paikoilleen ja kansi selvitetty, joten matka jatkuu. Leikkupöydällä lepäävä puomi saa osakseen suuren huomion ja hemmottelun. Kaiken maailman osista ja hilavitkuttimista kootaan uutta puomin päätä. Pahimmat osat liimataan aralditilla ja sikalla, helpoimmat purkalla ja roudarilla. Kääritään vielä pakettiin ja yön levon jälkeen nostetaan aamulla ylös.
Sunnuntaina alkaa jo tähystys josko maata näkyisi nokan suunnassa. Eipä vielä.
Matkaa maaliin on tätä kirjoitettaessa 124 mpk.
On viimeinen ilta merellä, kuu loistaa ja mainingit on isot. Ketään muita ei ole näköpiirissä, mutta taivalla nähtiin lentokone, hurraa sille. Maalissa on kuitenkin eka homma lämmin suihku.
Täytyy joutua taas tähystämaan kannelle…
Word Cruisingin seurannan mukaan MerimyyräX ylitti Atlantin 15.12. saapuen St. Luciaan ajalla 22 päivää 6 tuntia 4 minuuttia ja 31 sekuntia. Alustavassa tulosluettelossa MerimyyräX on sijalla 165 ja luokkansa kahdeksantena.
15.-17.12. St. Lucia
Pitkän matkan päätteeeksi Merimyyräx lipui maaliin ja laski purjeensa. Samalla ajoi paikalle kuvaaja, joka pyysi nostamaan purjeet uudelleen, että hän saa paremmat kuvat. Kehotimme nostamaan pikaisesti kytkimen!
Satamaan sisään ja yhteys radiolla. Selvittelimme, mikä paikka meille oli varattu, mutta Xia-vene olikin hoitanut meille paikan viereensä. Tulohalaukset ja paikalliset musikantit soittivat. Hedelmäkori veneeseen ja drinksut naamaan. Kaupungin vastaanotto oli seitsemältä, joten pikasuihku ja tulliin sekä satamamuodollisuudet kuntoon. Sitten vastaanotolle toiselle puolelle niemeä. Väkeä ehkä tuhat ja parit bändit soitteli. Siellä ruokaa ja drinkit ja parin tunnin jälkeen tulikin nukkumatti.
Aamulla sitten ihmeteltiin, missä oltiin ja mikä maa. Käveltiin vähän ympäristössä ja käytiin kaupassa. Joka oli loistava, mutta älyttömän kallis. Nyt sitten alettiin tajuta, että ollaan Karibialla ja lämpöä piisaa. Laiturilla käytiin suihkussa ja jo hetken päästä oli taas hikinen olo. Lämmintä reilut kolmekymmentä ja vesi 24.
Tapahtumia on ollut parissa päivässä ihan tarpeeksi. Illalla käytiin Evan kanssa syömässä paikallisessa kapakassa. Käveltiin vanhaan keskustaan, jossa oli hämärää. Oviaukoissa ja kaiteilla istui tummia henkilöitä ja huuteli perään kaikkea käsittämätöntä. Parit kävi tarjoamassa töpsyjä, ei ostettu. Evaa alkoi moinen meno pelottaa, eikä messipoikakaan tuntenut oloaan kotoisaksi. Suoritettiin taktinen perääntyminen turvalliselle turistiarealle. Kyselimme sitten satamassa. mikä oli tämän vanhan alueen juttu. No, se ei ole turisteille, vain tummille.
Uima-altaalta kuului kova huuto iltapäivällä, kun parivuotias oli pudonnut veteen. Kovaääniset kehottivat heti lähistöllä olevat elvytystaitoiset henkilöt juosten paikalle. Onneksi purjehtijoissa oli parit lekurit, jotka saivat ipanan takasin tähän maahan. Hysteerinen äiti tokeni, kun lapsi päästi hiljaisuuden jälkeen parkaisun.
Veneen vieressä on ruoppaaja, joka aloittaa aamulla seitsemätä ja lopettaa kahdeksalta. Kivat metelit.
Illalla veneen laatikossa istui joukko suomalaisia ja tunnelma oli mukava.
Tässä vaiheessa Merimyyräx kiittää kaikkia niitä, joilta on saanut mukavia onnitteluja ja viestejä. Kiitos! Olemme täällä sunnuntaihin asti, jonka jälkeen lähdemme eteenpäin.
Tiistai 23.12. Port Elizabeth, 13°00,42′ P, 61°14,384 L
MerimyyräX on saapunut viettämään joulua Bequian saarelle Port Elizabethin satamaan. Tullessa kova kryssi 15-18 m/s.
Nyt on hyvää aikaa rauhoittua joulun tuloon. Emme pääse vielä maihin, koska aallokko on liian kova soutaa. Ehkä illalla.
Eilen olimme Pirates of the Caribbeanin kuvauspaikalla, josta suomalaiset bongasivat meidät:
Yö meni hyvin poijussa, köysi rannassa, maininkien heitellessä venettä puolelta toiselle.
Eva ja messipoika toivottavat hyvää joulua kaikille kavereille ja lukijoille!
Keskiviikko 24.12. Port Elizabeth, 13°00,42′ P, 61°14,384 L
Päästiin rantaan ja käytiin heti paperishow läpi. Saadaan jäädä tänne viettämään joulua. Sen kunniaksi messipoika meni parturiin. Hey man, hiukset poikki ja rahat mulle, luota rastaväkeen! Niin sitten mentiin parturiin, jossa sisällä oli viisi rastaukkelia sekä Eva ja minä. Parturi heilui saksien ja partaveitsen kanssa musiikkinsa tahdissa ja välillä aina möi bisseä ohikulkijoille. Leikkuu onnistui hyvia ja messipoika jäi henkiin, hintaan 15 paikallista Itä-Karibian dmihinnollaria (joka on neljännes eurosta).
Haisteltiin vähän räkälöitä ja tuumailtiin, mihin mentäisiin illalla hakemaan vatsanpurut. Jouluaattona on jossain pohjoismaiset joulupartyt, jonne me hakeudumme. Varusteina uimahousujen lisäksi nenäliinapaketti, koska jossain vaiheessa alkaa silmä vuotaa, tietty.
Itse saaresta seuraavaa: pinta-ala 4,420 neliötä, 7 sq miles, populaatiota 5 000. Poijupaikkoja n. 200 ja lukuisat veneet ankkurissa. Tällä hetkellä tuulee niin, että tukka lähtee – ai juu, sehän jo lähti. Lahdella on ankkurissa myös LoveBoat Jenkeistä, josta raitahousut käyvät shoppailemassa rantakojuissa. Kuunari Helena tuli myös lahdelle, ei vielä ole käyty morottamassa.
Tässä tärkeimmät ja nyt se tärkein: Hyvää Joulua! Halaus meidän molempien lapsille ja tutuille.
25.-27.12. Port Elizabeth, 13°00,42′ P, 61°14,384 L
Kun joskus alkaa mennä läskiksi, niin sittenhän menee. Näin jouluna se ei haittaa, mutta harmittaa. Ei tullut pohjoismaalaisia jouluglögejä puolilta päivin eikä illalla rantasilakoita, lohta tai muutakaan joulusafkaa. Tilaisuuden järjestäjä makaa sairaalassa ja kituu maksa- tai haimasyövän otteeessa. Merimyyräx lähetti terveiset ja lupasimme tulla uudelleen hänen ensi vuoden jouluhin.
Ilta menikin sitten veneessä. Ensin ei ollut tekemistä, mutta pimeän tullen sekin asia korjaantui. Tuulta alkoi tulla urakalla ja veneet tempoilivat poijuissa ja ankkurissa kuin kalat koukussa. Illan vielä tummetessa tuuli vain yltyi ja joulurauha oli mennyttä. Parit veneet ottivat poijunsa ja katkoivat köytensä. Pimeässä huutoja, ei kuiskauksia, vene irti ja tulee kohti, ohittaako se myyrän vaiko ei? Ohitti! Viereisestä veneestä nuoret miehet hyppäävät veteen ja uivat veneen kiinnni. Oli tietenkin tyhjä vene, isännnät kylillä. Saivat jotenkin veneen käyntiin ja ajoivat väylälle. Siinä vaiheessa sataman väki oli jo paikalla ja heistä yksi alkaa ajaa venettä ja ankkuroida sitä uuteen paikkaan. Toinenkin vene pyyhkii vierestä ja jatkaa pimeänä matkaa taaksemme, kerromme siitä radiolla satamahenkilökunnalle ja he hoitavat veneen pyydystyksen.
Tätä sitten jatkui parit tunnit ja sen jälkeen olikin meidän purkkijouluateriamme vuoro. Jostain kätköstä Eva löysi lohta, muikkuja ja perunoita, päälle joulukaffit ja ilta istumalaatikossa jatkui.
Sataa, tuuli ei ota laantuakseen, vielä puhaltaa 15-18 m/s. vaahtopäät painelevat veneen viertä, satamassa.
Kävin sitten jouluyönä uimassa, kun jotain muutakin piti tehdä kuin vahtia myyrää ja sen ympäristöä. Aamuyöllä tuuli taittui kymppiin, ei tunnu enää missään, joten unta palloon. Sänkyyn otin tavan mukaan uudet joululahjat, uni tuli heti!
Joulupäivänä käveltiin saaren eteläpäähän Evan sekä Teemun (s/y Tenareze) kanssa. Päätettiin vähän harrastaa liikuntaa; rinnettä ylös, ylös ja mielettömästi kaahavia autoja väistellen päädytään paikallisten asuinsijojen kautta lentokentälle. Kenttä on melkein kiinni, kapakka ainakin on. Paikalla tulli ja vahti! Toivotamme hyvät joulut ja utelemme saako turistit juotavaa, kun mikään kuppila matkalla ei ollut auki. Saa, jos on tasaraha, kertovat. Iso seteli on aina tasaraha, joten juotavaa löytyi ja puhetta sen mukana. Paikalllinen tulli (rouva) olikin myös naisasiakirjailija, joka halusi lausua meille runojaan sekä tekstiä kirjastaan. Hyvältä kuulosti, Eva ehkä ymmärsikin sen. Sanoin olevani machomies, enkä moista miestä rienaavaa kuuntele, joten keskityin olueeseen. Takasin rantaan palasimme taksilla ja neuvoa-antavien jälkeen palasimme veneelle keikkumaan. Täällä tulee aina!
Seuraavana päivänä toiseen suuntaan ja etsimään kilpikonnafarmia. Joku kalastaja on ottanut tehtäväkseen pelastaa täällä olevan lajin. Kasvattaa niitä altaassa ja laskee takaisin mereeen, kun ovat n. 8 vuotta vanhoja. Tämäkin mesta löydetiin patikoimalla n. 8 kilsan päästä satamasta. Matka ei ole pitkä, mutta tie on kuuuma ja kivinen. Sisäänpääsymaksu oli 10 ec-dollaria/sierainpari. Tultiin taasen taksilla takaisin rantaan. Illalla syötiin kapakassa juhlaillalinen. Eva söi kalaa ja messipoika lihaa, juotiin lasit viiniä ja sitten lasku 180 paikalllista eli 60 euroa. Halpaa kuin lehmän…
Lauantaina lähdimme kaupoille. Tarkoittaa isoa R-kiskaa, tosin hinnat on isommat. Viinaa on joka lähtöön. Lihatiskiä ei ole, eikä kalaa! Kysyttiin, mitä paikalliset ostaa ja syö. Sitä samaa kuin mekin!
Iltapäivällä painuimme rannalle uimaan jättiaaltoihin ja illaksi veneelle pyttipannulle, sillä jääkaapista löytyi juuri sopivan maukkaita jämiä.
Päätettiin lähteä sunnuntaina jatkamaan matkaa etelään. maksettiin pojumaksu ja kiinnitysmaksu 160 ec-dollaria. Tuuli on tyyntymässä, ehkä ensi yönä pysyy laverilla nukkuessa, jippii!
Sunnuntai 28.12. Canouan, 12°42,4 P, 61°19,6 L
Lähtö aamulla Bequian saarelta aamiaisen jälkeen. Poijusta irti purjeilla ja kakkosreivillä kohti etelää klo 9.20.
Tuulta alkoi tulla heti saaren jälkeen n. 12 m/s, joten myös fokkaa vedettiin kohti kakkosreiviä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Mustiquelle, mutta koska olisi tuullut suoraan nenään, päätimme mennä suoraan Canouan-saarelle. Tyhmä päätös, mutta siitä kohta enemmän.
Saapuminen saarelle oli helppo ja tuulinen. Poiju löytyi ja myös avulias alkuasukas, joka laittoi köyden poijuun, helposti ja halvalla (10 dollaria). Väsyneenä söimme safkat ja aloimme valmistautua rantautumaan kumiveneellä.
Kannella ilmaa veneeseen ja henkilökunta nostamaan venettä veteen. Kaikki hyvin ja hemmot perässä veneeseen. Vettä tulvii veneeseen ja messipoika tunkee tulppaa tiukemalle, vuoto ei lakkaa. Vettä tulee urakalla sisään, henkilökunta takasin veneeseen ja jolla perään. Tutkitaan, miksi tappi ei pidä ja samalla äyskäröidään vettä pois. Tappi pitää, mutta pohjasta on jalka solahtaa läpi. Vene kannelle ja tutkimuksiin. Molemmin puolin ponttoneita on veneen pohja irti n. 50 cm matkalta, perskeles!
Vene tempoilee swellissä, jota pohjoistuuli työntää satamaan, joka on vähän auki tietenkin pohjoiseen. Kukkulan takaa tulee vieno tuulenhenkäys, joka haluaa myös käännellä venettä. On siis tulossa rauhallinen yö.
En voi enää kirjoittaa, että nykii niin kuin tukka lähtisi päästä, koska se on jo lähtenyt. Vaan nyt nykii niin, että tyrät ryskyy!
Saamme yhteyden Teemuun ja Senjaan, jotka lähtivät päivää ennen meitä etelään. He valvovat kuulemma tämän yön ankkurissa koralliriutalla ja viettävät sillä tavalla aikaansa. Päätämme lähteä aamulla takaisin pohjoiseen etsimään kumiveneen liimaajaa.
29.-30.12. St. Vincent, Vallilabou, 13°14.82 P, 61°16,30 L
Aamulla hätäinen aamiainen ja menoksi kohti pohjoista.
Tuulee koillisesta 12-17 m/s ja aallokkoa on! Tyrät ryskyen Merimyyräx puskee läpi aaltojen ja päivällä jää Bequinin saari styyrpuuriin. Vedetään samaan hintaan suoraan kohti St. Vincentin saarta ja tuttua Vallilaboun satamaa, jonne tullaankin illan jo hämätyessä. Poijuun. Poijupojat vievät meidät tulliin. Halusimme tullata meidät ulos uudenvuodenaattona, mutta sehän ei käy. Ulostullaus onnnistuu vain 24 h ennen lähtöä ja sitten pitää olla poissa maasta saman ajan kuluessa.
Syömme ja menemme nukkumaan. Aamulla käydään vesiputouksella uimassa ja pesulla. Jouduttiin maksamaan 10 ecd/sierainparia oppaalle, joka vei meidät n. kilometrin verran tietä pitkin.
Seuraa veneen huoltoa: varavalot kuntoon ja Volvoon uusi siipipyörä. Öljyjen tarkastus ja koneen yleistarkistus. Eva hoiti sisäsiivouksen. Palkaksi saimmme mennä uimaan ja päälle juomat.
Illalla uudelleen tulliin ja lähtölupa heltisi 35 ecdollarilla. Söimme ulkona, kapakassa.
Keskiviikko 31.12. Rodney Bay, 14°04.4 P, 60°56.9 L
Vallilaboun satama jää taakse ja koneella aamulla 6.40 lähdemme kohti pohjoista. Saaren pohjoiskärjen luona alkaa tuulla (12 m/s) ja raikas aamusade tulee vastaan. Meniöitä on molempiin suuntiin heti aamusta, koska matkat eivät ole pitkät, vaan halutaan tulla satamaan valoisan aikaan eli ennen kuutta.
Matkalla ei tapahdu mitään, kryssitään ja välillä päästään pystympään, välilllä ei. Sataa parin tunnin välein ja muuten paistaa täydeltä terältä polttavaa aurinkoa.
Neljän aikaan käännytään sataman lahteeen ja otetaan kankaat alas. Mutta mitä ihmettä! Sataman edessä on valkoinen vene, jossa Suomen lippu. Xia on ankkurissa uimarannan edessä. Ajamme heidän ympäri ja toivotamme hyvää uutta vuotta!
Radiolla yhteys satamaan, jossa Pauliina on jo järkännyt meille paikan. Hetkeä myöhemmin ajaa myös Xia sisälle, on vanha jengi koossa taas. Kuulemma myös Meritähti on tulossa tänne.
Iltaa vietetään hiekkarannalla, jossa myös puolilta öin on ilotulitus. Sanomme tulevamme myös. Vettä veneeseen ja sähköä laiturilta, sivistys on tullut takaisin! Käydään paperihommissa ja syödään jotain purkkivarastosta, jotta jaksetaan odottaa iltaa. Pienet nokoset, heps kuukkuu!
Kello on melkein puoliyö, nousemme ylös katsomaan raketteja ja vedämme täydet lasit H2O! Hyvää Uutta vuotta, Evalle, venelle, messipojalle ja kaikille!
