Tilaa
Jutut

Merimyyrän messistä lokakuussa 2008

02.11.2008

KirjoittajaVenelehti

Lokakuu
Isla GraciosaPuerto CaleroMarina RubiconMorro JableLas PalmasSanta CruzSan MiguelPuerto Rico

___________________________________________________________________________________

Katso Merimyyrien reitti kartalta.
___________________________________________________________________________________

Keskiviikko 1.10. Isla Graciosa, 29°13,68 P, 13°30,18 L

Isla Graciosa

Herääminen, vene kiinni kaijassa, ei keinu. Securitasvartija seisoo veneen vieressä ja ottaa nimeämme paperiinsa. Poistuu ennen kuin ehdin vääntäytyä ylös. Komennnan Evan perään, mutta turhaan. Vartija on nopeampi.

Syömme aamiasta ja katsomme toisiamme. Kuule kaveri, nyt ollaan Kanarialla, ihmeellistä.

Vene on sisältä kuin suolalla siroiteltu ja kosteudella maustettu, yök. Päätetään, että pestään sekä sisältä että ulkoa. Mutta mennään ensin hoitamaan paperityö.

Satama-altaan toisella puolella noin kahden kaapelinmatkan päässä on toimisto. Ovessa lappu: suljettu. Komendantti, ylipäällikkö, on vuosilomalla. Ja kun meilllä oli kerrankin kaikki dokumentit kassissa ja rahat fikassa! Nähdään vartijatyttö paikallisessa kahviossa, neuvonpito alkaa. Hänen kädet ja vartalo huojuvat, tekstiä tulee ja me emme ymmmärtä mitään. Messipoika alkaa puhua suomea ja Clint Eastwood -kieltä. Alkaa homma pelittää. Koska komendantti on lomalla, ei kukaan voi periä maksuja, sillä siisti. Vartijatyttö ottaa veneiden nimet ja saapumisajat/lähdöt ja kertoo ne jonnekin, piste. Sopii meille!

Saarelta löytyi elollinen olento!

Katsellaan vähän kummissaan ympärille, hiljaista on. Paluu veneeelle ja sähköä laiturilta ja vettä veneeseen. Mutta eipä kumpaakaan tule! Vieressä majailevat ranskalaiset valistavat meitä, näin vaan on.

Otimme käyttöön varaveden ja teimme työlistan. Kaikki pinnat pyyyhitään, lattialevyt (turkkilevyt), pesu ja kuvaus, pilssin pesu ja kuvaus. Tämä jäi Evalle ja messipoika joutui tyytymään kuvaajan osaan, harmi. Tämän jälkeen olikin aika vihkiä Merimyyräxin uusi suihku käyttöön, 2 l ikkunapesu-painepullo, joka oli ollut auringossa pari tuntia. Messipojalta jäi puolet vedestä seuraavaan kertaan. Jossain välissä syötiin ja jatkettiin hommia, ihan siinä peukalo väsyi kameran painamisesta.

Illan tullen pienellä kaupunkikierroksella tuli kumma fiilis: kuin länkkärifilmissa. Eva toisella puolella katua ja messipoika toisella. Valmiina kaikkeen, käveltiin ja alettiin hiipiä hiljaa. Kaikki kadut autiot. Ovet ja ikkunat luuukkujen peitossa. Ei edes mustaa kissaa portaan syvennyksessä.

Rannassa parit kuppilat auki. Niissä paikalliset ja ulkona tietenkin erikseen penkki ukoille ja akoille. Akkojen penkillä oli myös kännykkähteys toiseen torikokouspaikkaan.

Hapuiltiin takasin veneelle, koska katuvaloja ei tietenkään ole eikä laiturivaloja. Veneessä tunnelmaa: lyhty ulos ja kynttilät sisälle tuomaan lämpöä sekä haiduttamaan mäntysuovan tuoksua. Parit rivit Vene-lehteen ja unta kuulaan.

Torstai 2.10. Isla Graciosa

Autiota on...

Herääminen ja lounas. Vasta nyt tajutaan, missä ollaan ja lähdetään uudella innnolla saarta tutkiskelemaan. Vuorovene toi satamaan lauman turisteja ja komendantin assistentin. Kaikki veneet on nyt verolle pantava ja kiltisti paperit tänne ja fyrkat mukaan, hopi hopi. Meitä vähän aamulla ihmetytti, kun ranskikset kolmen veneen voimalla suorittivat pikaisen poistumisen satamasta, mutta tämäkin asia näin selvisi!

Sataman vartija ja assistentti

Vartijatyttö ja assistentti istuvat pöytänsä ääressä ja me vähän matalemmilla tuoleilla siinä takana.
– Paperit, passit, vakuutustodistus. Milloin tulitte ja milloin lähdette? Ensi kertaa täällä? Tullattavaa?
Kerromme, että Merimyyräx kaukaa pohjolasta on tullut, iloitkaa. Me ei teitä pelätä ja lähdetä lipettiin kuin ranskanmakkarat! Siinä sitten ilmapiiri lientyy nauruun ja kaikilla on mukavaa. Paperit olivat kunnossa ja assitentti faxsasi vielä omia juttujamme valtionsa koneella. Kiitos siitä.

Isla Graciosa

Kaiken tämän jälkeen olikin jo aika lähteä tutkimaan tätä mieletöntä mestaa. Olimme tulivuorisaarella. Tulivuoria oli joka kulmassa ja kukkulalla. Joimme kaffit ja pullat ennen lähtöä patikoimaan. Vaihdoimme purkkarit lenkkareihin ja olimme valmiit. Karttoja, kuten normaalisti, ei ollut, mutta repussa olutta, leipää, omenat ja vettä.

Tulivuorisaarella

Pölyävää tietä ylös ja ylös. Tien päällä katsaus alas taakse ennen kuin aloimme laskeutua saaren toiselle puolelle, suojelualueelle. Koko matka yhtä laavakivikkoa ja ei mitään muuta.

Oma ranta!

Toisen puolen rannalla, kivet, hiekka ja me. Koko ranta vain meille. Istuimme vedessä ja annoimme aaltojen työntää meitä edes ja taakse. Uida ei voi, koska laavakivet repivät helposti paikat rikki. Oli aika avata reppu ja nauttia sen sisältö, viimeiseen muruun asti. Aurinko helotti taivaalta ja alkoi taapertaminen saaren ylitse takaisin. Maisema oli kuin kuusta tai ehkä marsista, mieletön. Tulkaapa itte kattomaan.

Kääntöpuoli

Mutta miksi mitalilla on aina kääntöpuoli? Kaikki yhdyskunta- ja rakennusjätteeet oli raahattu keskelle laavakenttää. Jos kerran on luonnonsuojelualue ja WWF tukee sitä, niin sitten pitäsi valtion hoitaa myös oma osuutensa. Miten? Lajittelulla! Puulavat ja puut kapakoihin polttopuuksi, talousjätteet komposteihin ja kiinteät muut aitauksen sisälle rotilta suojaan. Otin kuvan, mutta onhan sitä meilläkin tämä asia kesken…

Kesken luonnonrauhan lentää parit Naton mustat linnnut ylitse äänivallia hipoen. Kumarrumme vaistomaisesti.

Tulemme iltapuolesta satamaan ja saamme kutsun viereiseen veneeseen drinkille. Kun kysyn kohteliaasti pukukoodia, ovat ihmeissään! En siis laita valkoista kokopukua, enkä kauppalaivaston sinistä. Mennään suomi-verkkareissa. Siitä kerron sitten huomenna lisää.

Ai niin, yksi juttu jäi kertomatta. Koska Merimyyräx ei paennut rikospaikalta, oli meidän satamamaksumme tiistaista lauataihin 16,99 euroa.

Palaamme asiaan, kunhan käymme toisella puolella saarta ja niemeä. Voitte myös itse katsoa tietoja: www.oficinacanarias@wwf.es

Perjantai 3.10. Isla Graciosa

Terveiset Merimyyrän messistä ennen lähtöä aamu-uinnille:
Miehistöilmoitus tuotti iloisen yllätyksen: Merimyyrää ei ole unohdettu. Lähtijöitä olisi ollut koko veneellinen. Lupasimme odottaa vielä yhden kaverin tietoja alkuviikkoon. Sen jälkeen asia tulee ratkaisuun.

Onneksi tulee aina aamu ja uudet kujeet. Tänä aamuna on kuitenkin tieto siitä, että viime yönä ehkä tieto lisääntyi tai ainakin elämän tieto. Tapasimme Veronican ja Jean-Paulin heidän uudessa veneessään ja kuuntelimme tarinaa. Älä messipoika hosu!

Veronica Saksasta ja Jean-P Belgiasta olivat kiertäneet koko Välimeren alueen vanhalla 29-jalkaisella purkkarillaan. Vene on nyt täällä myynnissä (sitä ei edes romaanit ottaisi vaihdossa).

Miksikö? No, täällä oli uudenkarhee nelikymppinen myynnissä, rautainen ja 50 vuotta plakkarissa. Rakastuivat siihen oitis ja panivat rahaa tiskiin.

Kävivät vähän lähisaarilla, mutta veneestä laukesi kaasuhella. Korjaaja lupasi tulla MANJAANA, viikon kuluessa ei ollut tullut. Kyseltyään pariin kertaan päättivät odottaa. Muutaman päivän kuluttua huoltomies tulikin, mutta Jean-P sanoi hänelle: – Nyt on kiirettä, tule MANJAANA. Sen jälkeen huoltomiestä ei ole näkynyt.

Pääsivät takaisin tänne ja alkoivat koneen korjauksen. Mikäli messipoika ymmärsi oikein, oli kampiakselin yläpuolinen vetonivelen ripustusliipotin rikki. Nostivat koneen ylös ja korjasivat. Ei tullut kuntoon. Kone kävi pari päivää, kunnes laukesi. Uusi huoltotyö ja korjaajan odottelua, hän tulee MANJAANA. Korjaaja tuli ja meni. Kone toimi parit päivät ja laukesi. Kuulemma solenoidi rikki. Messipoika tyhmänä ehdotti, että soitto maahantuojalle ja DHL pelittämään, jolloin varaosa on täällä kolmessa vuorokaudessa. Jean-P katsoi messipoikaa säälivästi: – Älä Klaus hosu. Messipoika yritti vielä ehdottaa, että anna sille vasaraa. Tahi pura koko laitos ja putsaa hammasharjalla, ehkä toimii. Ehdotusta ei kannatettu. Olivat tilanneet osan paikalliselta toimijalta. Toimitus MANJANA.

Puhuttiin myös muita purjehdusjuttuja sekä elämän tarkoituksesta. Heidän uudessa veneessään olivat alkuperäiset purjeet viime vuosisadalta. No, hankitaan uudet, kunhan vanha vene on myyty. Välilllä myös Veronica saa puheenvuoron omilla ajatuksillaan ja toteaa: – Huomenna olemme olleet tässä satamassa vuoden. Manjaana. Mä kohta hermostun!

Eva ja messipoika katsoivat hitaasti toisiinsa ja hipsivät hiljaa myyrään nukkumaan. Puhutaanpa tästä lisää huomenna. MANJAANA.

Mieltä jäi kaivamaan, miten hienoa on olla veneessä, jossa ei ole tietenkään myöskään sähköä (kone ei toimi eikä satamassa ole). Entä miten on hoidettu septi. Enpä haluakaan tietää ja jätän aamu-uinnit väliin.

Särkynyt unelma

Kuvassa oleva vene ei ole heidän, vaan erään toisen uneman loppu.

Tämän virikkeellisen aamiaisen jälkeen lähdimme rantaretkelle. Tärkeintä on tietysti eväät. Reppu ja reissumies (patonkia on), bula on hyllyssä mutta bisset repussa. Eikun matkaan.

Kävelemme hienonhienoa santaa potkien kohti etelää. Ohitse kiitää lantikoita toinen toisensa jälkeen. Vievät turisteja katsomaan saaren ihmeitä. Autoista hohkaa vanhan mutta rahakkaan lihan lemu, kun ne jättävät meidät kävelemään pölypilveensä.

Iltapäivällä olemme perillä sillä rannalla, mihin halusimmekin. Siellä on tosin muitakin. Nuorta alastonta pintaa ja vähän roikkuvampaa sorttia kävelee vedenrajassa. Tulee mieleen ikkunamarkkinat ja rahaton olo – onneksi. Käymme uimassa ja nautimme luonnosta, auringosta, aalloista sekä kiireettömästä hetkestä. Onnen katkaisee huuto: – Herra ja rouva Turisti, autonne on tullut noutamaan teitä satamaan. Pikaisen auringonpunoituksen saaneet turistit kampeavat ruhonsa autoon ja matkaan.

Turisteja tuonut laiva palaa takaisin neljältä ja sama autokaravaani satamaan ja noutopaikoille alkaa. Ranta rauhoituu ja me alamme lampsia venettämme kohti. Kävelemme avojaloin pitkin rantahiekkaa, tulee ilmainen jalkahoito ja pohjejumppa. Matkaa on vaivaiset maili tai pari.

Kaupan kautta veneelle. Kauppoja on kolme kappaletta, kilpailevat toisensa hengiltä. Iltaruokana piffit, paistetut perunat, kurkku, kurpitsa, tomaatti ja paprika. Täyden vatsan kanssa vielä ulos jälkkärille.

Katso Merimyyrien reitti kartalta.

alkuun
___________________________________________________________________________________

Lauantai 4.10. Puerto Calero, 28°55,0 P, 13°42 L

Löysimme purjehduskeskuksen kultasuille.

Jätimme luonnonsuojelualueen taaksemme ja siirryimme vieressä olevan saaren itärantaa alemmas. Siellä jossain on vene Xia, joka kaipaa isosiskonsa Merimyyräxin seuraa. Meillehän kutsu kelpaa. Päästään juttelemaan selkeällä suomella viime aikojen tapahtumista.

Puerto Calero

Ensin luovitaan itään ja sitten sivutuulessa etelän kautta länteeen. Hetkessä Puerto Caleron satamaan, siis neljässä tunnisssa. Satamassa jumalaton hässäkkä ja härdelli. Veneitä nostetaan autojen kyytiin ja nostinkraanalla rantaan. Täällä alkaa ensi viikolla Espanjan mestaruuskilpailut.

Sataman kisajollat

Ohitan härdellipaikat ja löydän Xian. Siihen viereen ja morjens! Paikalle astelee myös kolme vaiteliasta miestä: – Päivää, mukava nähdä suomalaisia. Kättelemme. Olemme vähän varautuneita. Joukon suurin lausuu luotuaan ensin hyväksyvän silmäyksen joukkomme läpi. – Olette tervetulleita kotiimme saunaan. Olemme äimän käkenä. Tätä me kaiken vähiten osasimme odottaa. Jippii! Nyt sitten hosutaan. Eva aloittaa ruoanlaiton ja messipoika ilmoittautumisen. Satamamestari ei voi hyväksyä, että olemme menneet toisen suomalaisen viereen, vaan siirtää meidät toiseen laituriin. Eipä haittaa. Meillä on Volvo ja kääntyvä ruori, siirtyminen ei vaivaa enempää kuin spinnun veto sukkaansa.

Keittiöpiika

Kana-aterian jälkeen ahtaudumme paikalliseen taksiin Xian porukan kanssa ja saunamatka alkaa. Parit mutkat ja suorat sekä lentokentän sivua pitkin rinnettä ylös. Jo löytyy. Talossa on patio, jonka reunaan on tehty erillinen sauna. Sauna on kertalämmitteinen ja toimii kaasulla. Isäntäväki on nauttinut löylyistä, kun meidän likat valloittavat lauteet. Vihdoin myös Xian kapu ja messipoika pääsevät hikoilemaan.

Vähän kiusaamalla kivien raoista sieltä ja täältä tulee löylyt, ja kuuma kosteaa ilma kirvoittaa hien liikkeelle. Milloin messipoika oli viimeksi saunassa? Heinäkuun ekalla viikolla, kai. Nautimme vielä tovin, suihkun kautta patiolle. Mukavan välitön seurustelu seuraa saunarauhaa.

Kiitämme ja poistumme. Tätä me osaamme arvostaa!

Taksi tuo rantaan, valot välkkyvät vastaan ja immeistä on kuin meren mutaa. Kello on kympin tienoissa. Rantaan on rakennettu iso catwalk ja trussi ylös, joista valokannut valaisevat tapahtuman musiikin tahdissa. Purjehdusvaatteiden muotinäytös on alkanut. Vipit istuu valkoisilla nojatuoleilla ja melkein vipit rakennetussa katsomossa. Taustana videoseinä ja meri.

Jäämme hetkeksi rantakapakan eteen seisomaan ja katselemaan. Naismannnekiinit kävelevät kummasti lantio eteen työnettynä ja vasen käsi jäykkänä, kävely, käännös, hymy ja takaisin. Miesmannekiinit juoksevat lavan eestaas niin nopeasti kuin on mahdollista ja hymystä ei tietoakaan. Muutamassa esityksessä on myös n. 5-8-vuotiaita lapsia mukana: kädestä pitäen raahataan koko matka eestaas. Onpa mahtavaa.

Suuntaamme veneelle, saunan jälkeen uni maistuu.

Sunnuntai 5.10. Puerto Calero

Merimyyrä arvoisessaan pollarissa

Aamun tullen vihdoin ehdimme tutkia sataman. Vessat, suihkun, pesutuvat (ei ole). Kapakat (niitä on kymmenkunta), vaatekauppoja ja krääsäshoppi. Myös hyvin varustettu ruokakauppa kuuluu varustukseen. Posti ja sairastupa. Delfiinimuseo sekä mahdollisuuus mennä sukellusveneajelulle.

Syömme lounasta. Pesemme viimein purkkarivaatteet suihkuvedellä. Messipoika avaa peräsinlaakerin ja leikkaa sinne uuden tiivisteen. Jokohan yläpuolinen vuoto lakkaisi. Tiivisteelle vielä seuraksi sikaa.

s/y Nicolen pomot

Veneemme taakse parkkeeraa Nicole Helsingistä. Ovat tulossa Turkista, Afrikan Agadirin kautta. Moikkaillaan ja kerrotaan tunnin verran mojovia juttuja. Illan tullen illanvietto Xian kanssa ja huomenna iltapäivällä matkaan.

Sataman lisäksi täällä ei ole mitään meille: www.puertocalero.com. Sataman rinnettä ylös ja pelkkää apartomentosta. Ei kylähullun kauppaa, ei kioskia, huoltoasemaa, tyhjää, tylsää. Jatkamme matkaa.

Katso Merimyyrien reitti kartalta.

alkuun
___________________________________________________________________________________

Tiistai 7.10. Marina Rubicon

Marina Rubicon

Aamusta suihkuun, ja hävettää vähän. Tuntuu että suihkutilat ovat siistimmät kuin veneen vessa. Kaakeli kiiltää ja marmori säihkyy, ilmassa tuoksuu raikas pesuaine. Kyllä on mukava tulla puhtaana jälleen valmiiseen aamiaispöytään.

Marina Rubicon

Raahaamme pyykit Ikean kassissa koneeseen ja käymme toimistolla. Toimistoa hoitaa Karin. Hän jäi tänne 20 vuotta sitten Spiesin oppaana ja on ollut alusta asti (6 v) sataman palveluksessa. Karin kertoi että saniteettitilat puhdistetaan kahdesti päivässä, roskat pöntöistä joka ilta ja aamulla kumivene kiertää sataman ja poimii näkyvät roskat vedestä, silleen siistiksi.

Pyykkipäivä Rubiconissa

Jatkettiin matkaa venekauppaan ostamaan puhdistusvahaa, jotta saadaan kyljet ja perä kiiltämään. Vaha löytyi, mutta myyjällä ei ollut hintaa sille. – Tulkaa sitten huomenna maksamaan, kun kävelette täälläpäin. Näin luvattiin tehdä.

Messipoika kävi myös telakalla ja sai luvan penkoa jätelankkupinoa, josta löytyikin sopiva palanen lattiaan Sekään ei maksanut mitään. Kohta pelottaa, kun tulee joku, mikä maksaa… Mahtaa maksaa paljon!

Messipoika kävi *OneBar*ssa ja tapasi Allanin, joka istuu siellä joka päivä tovin. Allan on suomalainen merimies, mertenkulkija joka toissavuonna jysähti tänne. Hän sai aivoverenvuodon, pääsi sairaalaan ja selvisi. Lääkäri ei tahtonut päästää häntä kotiin (veneeseen), koska oli huolissaan, saako Allan tarpeeksi liikuntaa. No niin, Allanille rakennetiin portaat veneeseen ja niin hän liikuuu satamassa hiljaa hipsien. Hän itse elättelee toivoa, että pääsee ensi vuonna jatkamaan matkaansa jonnekin, kun hän täyttää lähes 80 v. Lupasin vielä ennen lähtöämme käydä moikkaamassa ja ottamassa vesidrinkit hänen kanssaan. Hän lupasi vielä elää muutaman vuoden Kelan kiusaksi ja muiden kavereitten iloksi. Mukava vesseli.

Messipoika ehti vielä vähän kiillotella venettä, kun jo tuli Xian porukka. Luvattiin tavata myöhemmin. Eikä aikaakaan kun s/y Tatt av vinden miehistö istui sittlootassa tarinoimassa. Olivat juuri tulleet Afrikasta ja iloitsivat, kun tapasivat meidät (en kyllä ymmärrä, miksi). Ovat myös menossa ARC:iin ja kertoivat matkastaan Oslosta Turkkiin ja sieltä rantoja pitkin tänne. Varsinkin rouva oli eri mukava, olihan hänen nimensä Eva! Lupasimme käydä myös heillä, kunhan ehdimme.

Näin taasen tuli ilta ja oikein mitään ei oltu tehty. Iltapala käytiin syömässä kylillä. Jotta messipoika sai vatsansa täyteen, tilasi hän: lihaa, yksi lampaan palanen, vasikanleike, possunkyljys ja naudanpiffi. Kaikki grillattuna ja perunan ja vihannesten kera. Evalle riitti lampaanliha ja viini. Koska messipoika lupasi syödä kaiken, sai hän sen samaan hintaan kuin normaaliannoksen. Vähän väliä kävi henkilökunta kysymässä, että jaksatko. Messipoika ei vastannnut, vaan keskittyi syömiseen. Illan pimetessä taapersimme täysin vatsoin veneen pahnoille.

Keskiviikko 8.10. Marina Rubicon

Naapurin voimamies

Normaalit aamurutiinit. Evalla pikku hommia, kuten esim. Messipojan herätys ja vaatteiden laitto soffalle odottamaan, aamiaisen teko ja messipojan potkiminen suihkuun, sisätilojen siistimistä ja ulkotilojen pesu ja harjaus. Tästä odottelusta meinasi messipoika oikein kimpaantua: – Jokohan me mentäisiin sinne rannalle uimaan ja lököilemään. Kysyn vaan!

Ei menty. Eva teki vielä ennen lähtöä lounaan ja vasta sitten lähdettiin. Käveltiin rannalle ja pidettiin ylä- ja alaosat päällä. Uitiin ja köllöteltiin mahalla, selällä ja eri kyljillä. Grillattiin siis. Uimarannan jälkeen kylille apteekiin ja ostamaan luvattomia lihasrentoutuslääkkeitä, vastaisen varalle. Jos ankkuri ei lähde repimättä messipojan olkapäätä sijoiltaan tms.

Marina Rubicon

Iltasafkaksi nautittiin vihannepannu ja valkkari. Taivas tummenee ja ehkä alkaa sataa. Tuulee n. 15 m/s.

Merimyyräx kiittää kaikkia, jotka ovat olleet innostuneita lähtemään ylittämään Atlantin kanssamme. Valintamme on Nykänen, hänestä myöhemmin lisää.

Ensi keväänä Merimyyräx tarvitsee vahvistusta, kun palaamme Eurooppaan. Laita tietosi, jos olet kiinnostunut purjehdusretkestä kanssamme, vene@myyrat.net.

9.-13.10. Marina Rubicon

Jäätiin vielä odottelemaan pikapakettia DHL:llä Suomesta. Furunon pojat sen lähetti ja tulihan se lopultakin perille. Kaikki posti kulkee Madridin (läpivalaisu) kautta saarille. Kiltti satamapoika toi sen veneeseen asti.

Kamera ei avaa suljintaan. Annan sille aurinkohoitoa, josko kosteus haihtuisi sen sisältä.

Kivikon poikki

Tuulee vielä kovaa, mutta luvassa alkuviikkoon tyyntyvää. Käytiin eräänä iltana El Golfossa syömässä, siellä on saaren parhaat kalat ja ainakin kalleimmat. Maisemat ovat mukavat. Ranta nousee saaren luona ja surffiaallot ovat mahtavat. Tosin koko ranta on miinoitettu laavakivillä.

Parina yönä ei oikein nukuttanut, koska aallot vyöryvät sisälle satama-altaaseen ja Merimyyräxin ahteri on sinne suuntaan. Aallot siis läpsyttävät koko yön veneen alle.

Päivällä käytiin lepäämässä rannalla ja katsomassa turistiansoja: T-paitoja, kameroita jne.. vain sinulle ja erikoishintaan, olethan kaverini. Kun kerroin, että messipoika on tyhjätasku, loppui kaveruus kuin veitsellä leikaten.

Lappeenrantalaisvene Xia on edelleen vieressämme ja kuulemme myös jääkiekosta. Idän ihme Saipa selityksistä huolimatta ei nyt oikein pärjäile, ehkä ensi kuussa? En lyö lyötyä, vaan tarjoilen heille sinistä suklaata, tietävät kyllä, mikä joukkue…

Kraatterimaisema

Eräänä päivänä lähdettiin Montanas del Fuegon luonnonpuistoon seurana Xia:n porukka. Kulkuneuvona oli valkoinen salama, pikkurellu joka juuri ja juuri jaksaa kiivetä vuorenrinteitä. Tankattiin bensaa alle eurolla litra, häh hää! Luonnonpuistossa ei saa liikkua itse, vaan hintaan (8 e/henki) kuuluu istumapaikka linjuribiilissä, jolla mennään pikkuruista tietä kivikkoa ylös ja alas, kallion viertä ja luolien suuaukkojen läheltä. Täällä ovat myös Nasan astronautit harjoitelleet kuukävelyä. Tietenkin kallionlaella on turistiansa ja ravintola, jossa voi jatkaa rahan syytämistä. Jätettiin paikka, koska kavereilla oli tiedossa parempi safkamesta. Vähän matkan päässä oli isohko rakennus, jonne tormäsimme sisälle. Siellä lapset ja lapsenmieliset saivat päivittäisen lounaasa. Emme syöneet siellä, koska kirkon ruoka-apu paikka ei ihan ollut meille, vaikka edullinen varmaan olikin. Jatkoimme matkaa. Huoltoaseman vieressä oli tapasbaari, jonne sitten ajauduimme. Sunnuntain kunniaksi paikalla oli kitaratrio ja koko ympäristön asujaimisto. Söimme salaatin (6 e ja viiniä) sekä tapasta. Laulu raikui ja iloinen ilmapiiri täytti koko tienoon.

Tähän väliin lappeenrantalaistarina: Suomalaiset mestaripurjehtijat vuokrasivat Hobie catin, siis kaksiponttonisen purjeveneen. Koska mestarit olivat jo ylittäneet puoli vuosisataa, tahtoi vuokraaja nähdä heidän taitonsa. Kaverit sanoivat: Elä äijä huoli, mestareita ollaan! Toinen toistaan auttaen repivät ja raastoivat. Saivat vihdoin kumipuvut päälle ja matkaan. Parin vendan jälkeen omistaja poistui katista uiden rantaan. Hän oli todennut mestareiden taidot. Purjehduksen jälkeen vene ehjänä rantaan ja mestarillinen tokaisu: Helppoa on katin ajaminen, vai mitä pidit, kysyivät omistajalta Hyvinhän te pärjäsitte vesillä, mutta seuraavalla kerralla laittakaa kumipuvun vetoketju selkäpuolelle, toimii paremmin.

Käytiin myös Arrecifessä, pääkaupungissa. Oli ostoksia ja vähän ikävä kotiruokaa. Mistä sitä saisi? Löysimme tietysi Ikean ja köttbullarna viitosella oli varma valinta ja hyvä. Muutamasta venetarvikeliikkeestä saimmme myös kevennystä lompakkoomme ja se mitä jäi, meni läheiseen rautakauppaan.

Satamassa oli naapureiden järjestämä yllätys. Laiturilla nyyttärit, kaikki ostamaan ruokaa ja omat juomat mukaan. Laiturilla vieraita n. 30 henkeä sekä lapset että muutama irtokoira päälle. Kansallisuuksia oli n. kymmenen: Australia, Saksa, Belgia, Tanska, Norja, Suomi, Sveitsi, USA jne. Kiva tapahtuma ja välitön, kielellinen sekamelska, mutta kaikki ymmärsivät toisiaan. Puheenaihe oli tietenkin purjehdus ja matkustaminen.

Väsynyt kameli

Eva ei päässyt ratsastamaan, koska kahden tunnin keikka maksaa 60 e, mutta saihan hän nähdä kameleita, joilla oli kuonokopat ja täytetyt tassut, jotta eivät uppoa hiekkaan.

Vene vahattiin ja pestiin. Olemme valmiit jatkamaan matkaa seuraavalle saarelle.

Katso Merimyyrien reitti kartalta.

alkuun
___________________________________________________________________________________

Tiistai 14.10. Fuerteventuralle

Noustiin ajoissa, Eva ehti jopa suihkuun, siinä aamiaisen valmistamisen välihetkinä. Messipoika kampeaa itsensä ylös ja brekkarille. Shortseissa lähtökuoppiin ja konetta käyntiin. Kone käy, kytkin ei toimi. Perskele! Kalupakki esiin ja sukellus sivulaatikon kamojen sekaan. Rasvaa sinne ja tonne, vasaralla parit kopautukset. Jo pelittää, voidaan lähteä. Viikossa on suolan pienet kiteeet päässeet Volvon johtimiin ja saanneet ne jäykiksi. Suolaa on siis joka paikassa.

Suunta etelään ja pian alkaakin Isla de Fuerteventuran saari näkyä. Tummanruskeat kukkulat, joiden alarinteillä sokeripalojen muotoisia kasoja, turistikoteja. Klo 12.00 Villlaverde, ohitetaan. Katsotaan kiikareilla, ei mitään ihmeitä. Lentokenttä rannassa on vieressä klo 2. Koneita nousee ja laskee. Ohitetaan Porto Castillo, piti pysähtyä sekä jäädä yöksi.

Keskusteltiin, katsottiin kiikarilla, karttaa ei tietysti ollut. Näkyi t-paitakauppoja, kamerakauppoja jne. Ei sitten pysähdytty, oli hyvä vauhti.

Syötiin Evan sekametelilounasta. Messipoika otti nokoset ja tuli ajamaan siinä neljän tienoissa, ettei menisi Evalla ylitöiksi. Oltiin saaren kaakkoiskulmassa. Lähimpään satamaan n. 10 mpk. Vauhti oli hyvä, jiippi ja saaren reunaa kohti länttä. Parit uudet jiipit ja tuuli alkaa sammua. Ilta tulee, lopulliseen satamaan enää 10 mpk.

Tätä ei kartan mukaan ole

Morro Jablen majakka syttyy ja alkaa ohjata meitä itseään kohti. Satama on heti sen jälkeen suoraan länteen n. 2 mpk. Eihän meidän plotterimme tietenkään löydä sitä, mennään käsikopelolla. Toivotaan, että sataman ja meren välissä ei ole särkkiä.

Ei ollut.

Keskiviikko 15.10. Morro Jable 28°03,0′ P, 14°21,7 L

Morro Jablen majakka

Satama on entinen fiskarisatama, jossa myös lautta käy säännöllisesti kerran/pari päivässä. Paikallisille on kolme laituria ja palvelut. Turisteille kaksi laituria, joista vain meren puoleinen on yhteydessä maihin (huom. Xian porukka).

Satamamaksu meiltä 11,60 e/2 yötä. Ei sähköä, ei vettä eikä mitään palveluja. Satamassa huoltoasema, laivaterminaali ja parit kaupat sekä baari. Kaupunkiin bussilla joka tunti 10 yli ja kaksikymmentä vaille, hinta 1 e/ henki. Bussilla stadiin aikaa meni 10 min.

Vuorenrinteen ja meren välissä ovat hotellit, kaupat (turistiansat) ja kapakat. On kuumaa.

Morro Jable

Kävellään pikalounalle rannalle omilla eväillä. Tuttu juttu meille. Kuumassa lähtee vähän veto pois ja kävellään takaisin veneelle. Matkalla bongataan iso Spar-safkamyymälä, josta eväät ja kirkon sivua pitkin satamaan.

Tuulee niin, että tukka lähtee päästä. En ehkä menekään parturiin, vaan seison kannella. Vene rimpuilee laiturissa, joka on mutkilla, kuin juosten kustu. Tehdään pikkuisen sisähommia.

Torstai 16.10. Las Palmas, Gran Canaria 28°07,7′ P, 15°25,5′ L

Klo 18.00
Illan tullen MerimyyräX saapui Las Palmasiin. Ensimmäinen suuri etappi oli takana. Vastassa oli muutama 2.4-luokan vene. Heidän MM-kisansa alkavat maanantaina. Toivotamme onnea Suomen joukkueelle.

Löydämmme odotuslaiturin ja käymme läpi samat paperimuodollisuudet kuin jo muutaman kuukauden ajan. Satama on pullollaan veneitä ja ARC:n lippuja liehuu kiitettävästi.

Saimme luvan kiinnittyä vain muutamaksi päiväksi ”isojen veneiden laituriin”. Löydämme limaköyden ja olemme laiturissa kiinni. Kuoharia emme avaa, mutta iltapalan nautimme valkoviinin kera. Meidät on saarreettu fenderiksi kahden yli 55-jalkaisen väliin. Toteamme heille, että ilman pieniä veneitä he eivät ikinä tietäisi, mitenkä isoja he ovatkaan. Samassa laiturissa on Swan, jossa on suomalainen kisamiehitys. Heitämmme pakolliset läpät ja sovimme tapaamisen seilorikapakkaan iltamyöhälle.

2.4-kisajoukkue tulee myös tervehtimään ja kertomaan tulevasta kisasta. Toivotamme uudelleen onnea. Yöllä vielä tapaamme purjehtijaparin Oulusta. Heidän matkansa loppuu tänne ja he ovat valmistautumassa kotiin lähtöön. Drinkit sille ja hyvää matkaa räntäsateeseen. Yön pimeydessä hiivimme myyrän turvalliseen sänkyyyn.

Merimyyräx

17.-18.10. Las Palmas

Normaali aamu tai ei ihan. Vettä sataa avoimesta ikkunasta sisään. Olemme ponttonissa 18 ja tavallisen aamiaisen jälkeen menemme pyykille, matkaa on noin kilometri. Sillä aikaa kun pyykit pyörii, pesemme veneen kannen ja harjaamme sisätilat. Lounaan jälkeen tutustumme kaupunkiin. Lähin ruokakauppa Dino on satamasta n. 1,5 km etelään pääpoliisiaseman takana. Kannamme kädet vääränä safkaa veneeseen ja saamme kiitoksiksi kaffit ja pullat veneessä.

Viemme purjemaakarille vähän töitä ja ihmettelemme katkaistua kävelytietä. Siitä ovat kuulemma myös varkaat tulleet yöllä satamaan. Pari onnetonta turistia on yrittänyt valitettavasti hypätä portaille ja menehtynyt. Mikä ihme saa meidät luulemaan, että olemme edelleen joustavia ja liidämme kuin lepakot?

kävelysilta

Iltapäivällä lähdemme kaupungille. Löydämme jättiostoskeskuksen charter-laivojen luota. Jatkamme matkaa. Löydämme hakemamme kirjakaupan, josta aioimme ostaa opaskirjoja. Kirjakauppa on avoinna vain arkisin osoitteessa Calle Faya 6. Pettymyksen jälkeen menimme miettimään, että mitä järkevää nyt tehtäisiin. Miettimisessä auttoivat kaffit, pulla ja tuoremehu.

parturissa

Päätimme etsiä parturin. Vihanneshallin vierestä se löytyikin ja molemmat menivät penkille. Tukka lähti ja lompakko keveni 18 eurolla.

Parturissa

Saavuimme bussilla satamaan ja teimme iltapäivähommia. Vaihdoimme kompassiin valaisujärjestelmän. Uudet ledit saivat Suunnon pylvään loistamaan.

Ilta meni vähän rauhallisemmin kuin eilinen ja huomenna matka jatkuu.

yleiskuva

Sunnuntai 19.10. Marina del Atlantico, Santa Cruz, Teneriffa

Lähdimme satamasta tullin kautta. Luovutimme sataman avaimet ja kerroimme, että palaamme 10. marraskuuta. Edellämme lähti norjalainen ketsi, joka katsoessaan meitä ja roikkuvia roudariteipin liuskoja ehdotti Norja-Suomi-kisaa, kumpi on ensin Santa Cruzissa.

Norjalaiset saavat etumatkaa sataman suulle, koska olemme tullissa puoli tuntia. Mutta rätit ylös ja matkaan. Väistelemme laivoja ja ankkurissa olevia tankkereita. Perttilän Timo soittaa, mutta emme ehdi lörpötellä. Syke on korkealla ja norjalaiset karussa. Tankkereita on rannan lähellä, saaren viertä kulkee virta, joka tuulen ja aallokon lisäksi kääntää laivoja. Pitäisi ajaa suoraan pohjoiseen, mutta päätämme ajaa suuntaan 40 astetta, vaikka tuulee suunnasta 350 astetta. Tällä tavoin aallot sopivat ja virta ehkä työntää vähän sivusta.
Saaren pohjoispäässä on mahtava ristiaallokko. Yritämme siitä läpi, mutta se ei onnistu. Teemme vendan ja matka jatkuu pohjoiseen. Purjehdimme pari mailia. Teemme jälleen vendan ja jatkamme ristiaallokon reunaa kohti länttä suuntaan 300 astetta. Puramme kakkosreivin ja jatkamme matkaa. Norjalainen jää taakse ja vaipuu niemen taakse. Painoiko virta vaiko tuuli? Emme tiedä. Vilkuilemme vähän väliä taakse. Mitähän heille tapahtui? Varmaan kääntyivät takaisin. Hajosiko jotain?

Jatkamme matkaa. Edessä häämöttää saderintama. Laitamme kuravaatteet päälle ja käännämme pohjoiseen. Sade kasteli vähän, mutta tuulta tuli mukavat 12 m/s.

Aallot alkavat nousta ja vaahtopäät ratsastavat aaltojen päällä. Eva voi huonosti ja hän menee nukkumaan, matkaa on vielä n. 30 mpk. Pari nopeaa kattilaivaa ajaa saarten väliä. Messipoika ohjaa. Herra Robertsonilla on vapaapäivä, onhan sunnuntai. Päivä painuu iltaan ja tavoitteen kukkulat ja valot alkavat näkyä. Avaamme Furunon. Tällä kertaa satama on merkitty. Löytyy ajokaistat ja kaikki tiedot. Tullaan pimeänä olevaan satamaan ja messipoika kutsuu VHF-kanavalla 9 henkilökuntaa.

– Hello harbori, tässä Merimyyräx ja antakaa meille satamapaikka. Olemme jo sataman sisällä, onko waiting-ponttonia vaiko ei?

Kello on 21. Sataman kumivene tulee kuin tyhjästä ja osoittaa meille pilttuun, limaköydellä. Syömme pikaisesti voileivät ja menemme nukkumaan. Eva jää kutomaan.

Maanantai 20.10. Marina del Atlantico, Santa Cruz, 28°28,0 P, 16°14,6 L

Messipoika yöjuoksulla! Vierasmaalainen räkätauti iski. Vettä valuu nenästä kuin Vantaankoskesta ja myös lämpöä riittää bodin sisäpuolella.
Norjalaiset ovat tulleet. Olivat olleet satamassa noin 02 yöllä. Ei ollut mitään mennyt rikki. Vene ei vaan suostunut kulkemaan haluttuun suuntaan. Suomalainen kuulemma hävisi utuun niemen jälkeen, perskele.
Eva on parantunut eilisestä ja kutoo, kun herään. Kutomisvimma alkoi siitä, kun hänellä on vanha villapaita, jonka mallista hän ei enää välittänyt. Villapaita meni purkuun ja langat kerille. Tuli uusi inspiraatio ja silloin lähti kutimet käyntiin.
Kävimme satamakonttorissa paperihommissa. Jätimme veneen paperit pantiksi, maksamme lähtiessä. Siellä paperit ovat turvassa varkailta. Lähdimme kaupungille sähköjohtoliitin-ostoksille. Samalla löytyi Karibian satamakirja. Keskipäivällä flunssanokosille ja Eva saa aikaa kutomiseen.
Illalla pieni teemme kaupunkikierroksen rantaa pitkin etelään, jossa on mieletön Audiotorio sekä vanha linna.
Ostosparatiisin vihreät neonvärit vetävä puoleensa. Ohitamme myös uuden linja-autoaseman. Sieltä jatkamme kävelykatua pitkin erääseen kellariin, jossa on jättiruokakauppa. Palaamme veneelle ja iltapalan jälkeen nukahdamme Buranan kanssa.
Eva jää kutomaan.

Tiistai 21.10. Marina del Atlantico

Vieraita tulossa saaren toiselta puolelta. Menemme suihkuun ja teemme pikasiivouksen. Eva ei kudo, vaan juoksee ostamaan kaasua ja pullaa. Messipoika jatkaa kuumeilua.
Ystävämme Helka tulee bodyvartijansa kanssa, jonka nimi on Pekka. Pituutta hänellä on yli 190. Iästä en tiedä ja vaatekuvaus voi löytyä Anna-lehdestä. Käymme pakolliset kuviot läpi veneen ulkotiloissa. Nautimme melonia, juomaa ja juoruja! Sitten menemme lounaalle kaupugille. Pekka tietää mestat ja lounas löytyy läheltä rantaa. Eturuokana salaatti, kalaa ja kaffit päälle. Sitten hampparoidaan katuja ylös ja alas. Kun puisto osuu kohdalle käydään puiden siimekseen olusille. Juttu luistaa ja aika kuluu. Saatamme heidät puolitiehen matkalla linjuriasemelle. Messipoika kiirehtii petiin ja ottaa parit Buranat seuraksi. Eva jää kutomaan. Toivottavasti huomenna on normaali turistipäivä.

Keskiviikko 22.10. Marina del Atlantico

Messipoikaa kuumeilee ja Eva kutoo, vietetään rauhallista päivää.

Torstai 23.10. Marina del Atlantico

Sateisen yön jälkeen koittaa kuumeeton ja hiljainen aamu. Outoa, että mitään ei oikein kuulu. Evan kädet käy ja suu liikkuu. Jotain kuuluu. Messipoika vääntää itsensä ylös ja terve aamu, melkein. Kuume on poissa, mutta räkä perkules on tukkinut korvat. Nyt sitten korvia vanutellaan ja vatkataan. Ei kuulu ja nyt kuuluu jotain. Eipä haittaa. Lähdemme kaupungille. Mitä tehdään? Steppailaan hiljaa eteenpäin. Pysähdytään bussipysäkille ja ollaan matkalla jonnekin.

Maksettiin päätepysäkille ja taikasin 17 euroa. Saimme molemmat omat penkit. Päädyimme kaupunkiin, jossa messipoika oli viimeksi vuonna 1979, Puerto de la Cruz. Linjuriasemalta menimme alaspäin rantaan ja tutkimme, mitä muistan siitä ajasta. Rantakatu on rakennettu umpeen. Siellä ei saa enää ajaa autoilla. Missä nyt Rollseillla elvistellään?

Messipoika sortuu! Tuli ostettua kaksi uutta sinistä pikeepaitaa, 100 % puuvillaa, yhteensä kuudella eurolla ja muovikassi kaupan päälle. Matka jatkuu muovikassia heilutellen lounaalle. Syödään tomaatit ja juustot alle sekä pastat päälle. Ähky olo!

Ihailemme rannan uimareita ja kultakauppojen ikkunoiden säihkettä. Kävelemme puistoa pitkin parit kilsat kohti papukaijoja. Lämpöä varjossa on 28 astetta ja laihtuminen alkaa. Välillä korjaamme nestetasapainoa oikealle tolalle.

Loro Parque odottaa. Sen edessä ovat kymmenet bussit ja taksit jonossa. Pilettimyymälässä koemme karvaan vääryyyden. Sisäänpääsymaksu on 31 e/aikuinen. Se on törkeä hinta, mutta jos asut saarella niiin hinta on enää 19 e. Minusta Euroopan yhteisössä ketään ei saa syrjiä iän sukupuolen eikä asuinpaikan perusteella. Olkoon. Äänestimme jaloilla ja emme menneet sisälle. Laputimme lapikasta kohti keskustaa ja laitoimme rahamme ehkä parempaan nesteeseen.

Suuntasimme linjuripysäkille ja takaisin kohti venettä. Ajoaika oli n. 25 min. Loistava yhteys. Menimme kaupan viertä pitkin veneelle ja iltahommiin. Illalla Eva ehkä kutoo ja messipoika pomppii tasajalkaa ja yrittää avata korviansa.

Huomenna matka jatkuu etelään.

Perjantai 24.10. Marina S Miguel, 28°01,2 P, 16°36,99 L

Sateisen aamun jälkeen matkaan kohti etelää ja saaren loppupäätä. Mitähän sieltä löytyy! Lähtö klo 10.30, tuulta NNE 5-8 m/s, swelliä (tarkoittaa, että vene pyörii aalloilla). Takatuulessa pyörittiin ja ohitettiin ranskalainen vene klo 14.30. Laskivat keulapurjeen ja alkoivat ilmeisesti lounaalle. mutta mitäs me siitä, ohitus mikä ohitus, varustamo tarjosi wissyt.

Marina San Miguel

Saaren eteläpäässä näkyy kylä, jossa on paljon mastoja, sinne me myös! Plotteri ei tiedä mitään Satamaan tullessa on normaalit valot, vihreä ja punainen kivikasan päällä. Mutta sisällä on keltainen poijulinja, joka rajaa kulkuvettä, siellä täällä seassa punainen valopoiju. Uutta tämäkin, selkeää. Waiting pontoonin luota amigo hosuu, menkää suoraan pilttuuseen, tulette sitten myöhemmin kirjottamaan itsenne sisään. Laiturissa klo 16.30 ja matkaa taittui 36 mpk.

Miguelin rantabaari

Käytiin kirjoilla ja samalla tuli laituriin keltainen sukellusvene, olivat varanneet siitä paikan. Hinta normaali 20 e/vrk ja suihkuissa kädenlämpöistä vettä. Satamassa vain pieni avobaari. Tehtiin pieni kierros ja illan tulo yllätti: pimeää ja tuulista. Luku- ja kutomisilta.

Lauantai 25.10. Marina S Miguel

Miguelin uimaranta

Kylän tutkinta alkaa. Ensin satamasta etelään rantaa pitkin. Kävelypolku kiertää golfkenttää, me myös. Palataan hotellialueelle, jossa n. 3-6 hotellia ja kaksi onnetonta kauppaa. Onneton on se, joka joutuu sinne ostoksille (me): hinnat mukavasti kerrottu kolmella.

Iltapäivällä tekemisen puutteessa messipoika pesee kannen ja kyljet. Pomppaa veteen ja hankaa kyljet puhtaaksi näkeistä, joita on tullut vesirajaan. Millähän ne saa pysymään poissa, pohtii hän. Myös nopeusmittarin anturi saa puhdistuksen. Ylös vedestä ja suihku laiturilla.

Illan tullen tulee vieras veneeseen. Nettisivujemme päivittäjä käy näyttämässä nassunsa. Tuliaisina Ilta-Sanomat ja kuvalehtiä sekä muutama hyvä romaani (kirja). Pamistaan niitä näitä ja vieras poistuu toiselle puolelle saarta residenssiinsä. Myyrässä normaali lauantai-ilta.

Sunnuntai 26.10. Marina S Miguel: lähtö ja paluu takaisin

Herätys klo 08.00. Normiaamiainen. Eva lukee säätiloja ja messipoika kurkkii ulos, ulkona länsituulta 1-3 m/s. Aurinko paistaa ja kaikki hyvin Myyrä kulkee täysillä räteillä ja matka joutuu.

Saaren jäädessä taakse alkaa tuulla ja aallokko nousee. Hetkessä on vaahtopäät ympärillä ja tuulta enemmän kuin tarpeeksi. Tuulee n. 13-15 m/s idästä, eli sieltä minne olemme menossa. aallot n. 3 m ja erittäin epämukavaa. Reivataan ja pusketaan. Messipoika katsoo henkilökunnan nenänvieren valkoista väriä ja nykäisee skuutista 180 asteen käännöksen.

Nyt sekin on nähty, Merimyyrä perääntyy pilttuuseen. Onneksi saatiin sama pilttuu ja laitettiin kymmenellä narulla kiinni. Tuuli nousee laiturissa, vaikka ollaan suojassa, 15-17 m/s. Viereen tulee vene Hollannin lipun alla. He ovat puskeneet koko päivän tähän satamaan. Ei kuulemma ollut kivaa.

Kylässä

Käymme nyt sitten pitkällä kävelyllä San Miguelin kylässä, jossa on myös paikallinen satama ja parit kaupat että parturit. Laitamme venettä kuntoon huomista varten, josko päästäisiin matkaan.

Maanantai 27.10. Puerto Rico, Gran Canaria 27°46,9 P, 15°42,6 L

Kello soi kuudelta, satama on pimeä. Eva ei halua nousta, on flunssan ensi oireet. Messipoika tuhisee, nousee ylös ja kurkkii ulos. Mutta eihän tästä yksin minnekään lähdetä! Takaisin petiin. Ysiltä noustaan ja syödään, hiljaisuuden vallitessa.

Kyllähän me nyt ollaan lähdössä, kun Evalle vain sopii. Kymmeneltä köydet irti ja matkaan. Tuulta on luvattu max 17 solmua ja aallokko 2 m. Muuten aurinkoa. Nostetaan suoraan kakkosreivi ja fokkaan samaten kakkosreivi! Päästään saaresta eroon ja aallokko kyllä tästä laskee, tokaisee messipoika.

Eipä laskekaan, vaan tuuli nousee. Ei syödä mitään. Aallot vääntävät venettä ja tuulee vähän idästä pohjoiseen. Nyt sitten alkaa kryssi ja hampaiden kiristys. Messipoika näyttelee, että kaikki on hanskassa. Vettä tulee syliin ja kannet on pesty molemmin puolin. Myös Eva saa osansa ja ilme on sen mukainen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tarpeeksi. Joudun pyytämään Evan ajamaan yli 18 m/s, silmät näkee puuskat 21 m/s. Mennään pelkällä pikku fokalla. Saari uhkaa jäädä vasemalle ja horisonttiin. Autetaan vähän Volvolla ja kolmen tunnin jälkeen päästään sataman suuaukolle.

Tuulee 3 m/s ja ilta-aurinko paistaa, mukavaa. Puerto Ricon satama on edessä ja pian me sen sisällä. Kutsumme vhf:llä satamaa. Joku söpö tyttö vastaa espanjaksi: Satama, onko teillä paikkavaraus ja antakaa varauksen numero. Ei puhu ollenkaan enkkua. Vastaamme: Fin boat in side harbour, give pontoons nummer! No no, ette mahdu ja me että kyllähän me mahdutaan ollaan jo täällä. Ok kyllähän te sitten mahdutte, rahat vain tänne offiseen ja paikan näyttää sinipaitainen marinero. Helppoa tuo kommunikaatio!

Puerto Rico

Ajamme paikalle 148 ja peruutamme pilttuuseen, Eva edessä ja messipoika ruorissa. Marinero laiturilla. Marinero yrittää liikaa, on siis ahkera. Ennen kuin vene on laiturissa, hän nostaa limaköyden ja naks! Köysi propellin ympäri. Siinä sitten ollaan kaksi metriä laiturista ja mihinkään ei liikuta!

Niin satelee neuvoja keulasta että laiturilta. Messipoika menee kajuttaan. Palatessaan on hänellä vain kalsarit (mustat) jalassa ja maski päässä. Molskis ja veneen alle, kyllä ketuttaa! Limaköysi on siististi propellerin ympärillä. En irrota sitä. Palaan pintaan ja uudella hapella sitten uudelleen veneen alle tummuessa illan. Kunhan siellä viettää muutaman hetken, haihtuu raivo ja tulee järki käteen. Vedä narusta ja nauti illasta! Köysi irtoaa ja Myyrä pääsee rantaan.

Marinero katsoo viisaasti, että nyt kannattaa lähteä, juomarahoja ei ole tulossa tästä keikasta.

Pikasuihkun jälkeen on illallisen aika. Vielä ilmoitus Xialle, että täällä ollaan ja pian sen jälkeen pääsee väsyneet hartijat lepoon.

Tiistai 28.10. Puerto Rico

Hyvin nukutun yön jälkeen ylös ja ulos. Satama on keskellä turistikylää. Kävely lähimaisemissa ja suihkun sekä pyykinpesupaikan kartoitus. Las Palmasista tulee Xia-veneen edustusto tarkistamaan, että olemme todella siellä, missä sanomme. Läpäisemme tarkistuksen. Tulivat siksi, että heillä Las Palmasissa on satanut kaksi päivää ja täällä aurinko helottaa.

Ruotsista tulevat uudet maston viuluvantit, kiitos Christerin sekä hänen perheensä. Juommme parit oluet ja Eva saa viime tiedot Suomen rahapolitiikasta. Kivaa on kuunnella, että ”hyvin menee”.

Ennen iltaa ehditään vielä rannalle uimaan muiden sekaan: lämmintä vettä. Kävellään illalla ja otetaan parit juomat. Kirja eteen ja sen jälkeen unta.

Keskiviikko 29.10. Puerto Rico

Puerto Rico

Kauppapäivä, valinnan vaaraa on: t-kauppa, netto, spar, dino. Kadulla ovat ärsyttävästi kauppiaat hihassa kiinni. Suomi-poika, osta, osta, you’re my best friend, special price only for you, my friend. Messipoika otti silmiinsä jääkylmän pohjoismaisen ilmeen ja pullisti ohimosuonet pintaan. Siinä katukauuppiaat antoivat jo tietä.

Käytiin syömässä suomalaisten hotellissa, jossa kiva baarimikko Tino, joka puhuu kivaa suomea.

Satamassa sovittiin, että Merimyyräx nousee huomenna ylös ja me tehdään itse kaikki työt. Illalla jatkettiin luku/neulomishetkeä ja ajoissa nukkumaan.

Torstai 30.10. Puerto Rico

Puerto Rico

Aamiaisen jälkeen valmistellaan venettä nostokuntoon. Etsitään myös koneen akselitiiviste ja asennusohje. Kaivetaan kaikkea tarpeellista esiin. Vene nousee juuri ennen lounasta. Ostetaan Brianin Paradise-kaupasta tarvikkeita (jenkki, kotosin L.A:sta ja ollut täällä 20 v).

Pohjan pesu painepesurilla ja moska lentää, mutta kotilot ei. Täytyy auttaa käsin, se on selvästi Evan homma. Messipoikahan on koneen käyttäjä. Hiotaan vesilinjaa ja vedetään siihen primeri. Myrkkymaali kolmeen kertaan, sillä hyvä. Kello tulikin jo seitsemän.

Vene ylös

Taas yllätys, emme saakkaan yöpyä veneessä. Kuulemma se voi kaatua, ja sitten on asiat huonosti. Eva pakkaa yölaukun (passi ja hammasharja sekä iltakirjat). Lähihotellit pyytävät pokkana 120-130 e/yö. Melkein haistatamme heille. On kuulemma sesonki. Suurin syy on se, että on jo ilta ja epätoivoiset turistit suostuvat maksamaan. Me menemme vaikka beachille mielummin ja kynsitulet viereen pitämään elukat poissa.

Jokaisessa suurkaupungissa taksit ja baarimikot tietävät kaiken. Samaan hotelliin, jossa juuri olimme ja sen baariin. Baarimikkoa hihasta: Senor, meille kahden hengen huone yöksi ja sulle kymppi. Kaksi soittoa ja samasta hotellista löytyy app. meille. Hinta sopiva 60 e.

On ihmeellistä nukkua oikeassa sängyssä, runkopatjalla. Ei heilu eikä narise. Tv nurkassa ja alakerrassa lisää tilaa.

Perjantai 31.10. Puerto Rico

Puerto Rico

Eva nousee aikaisin ja kävelee kadun poikki kauppaan ostamaan aamiaista. Messipoika venyttelee ja katselee ihmeissään ympärilleen. Tilaa on, mutta happea ei tunnu saavan tarpeeeksi. Lampsitaan venelle töihin. Vaihdetaan se akselitiiviste ja aletaan vahaus. Vahausta sitten kestää iltapäivään. Aurinko paistaa ja elämän raadollisuus tulee esille. Satamasta löytyy hukkunut henkilö, nostavat meidän vieressä olevan veneen alle, varjoon. Valkoinen muovi päälle ja poliisi vartioon. Meillä vaha leviää Myyrän sivuihin ja yritämme olla katsomatta möykkyä maassa. Aurinko paistaa, hiki valuu ja pressun alta alkaa valua nesteitä…. Vihdoin tulee paikallinen Mononen ja noutaa ruumiin. Meitä helpottaa heti, poissa silmistä, poissa mielestä. Sataman henkilökunta pesee asfaltin ja elämä palaa uomiinsa.

Vene lasketaan neljältä ja toistaiseksi mikään paikka ei ole vuotanut. Messipoika saa sen peruutettua sataman halki pilttuuseensa. Siivotaan kamat sisällä järjestykseen. Käydään syömässa ja ostetaan juhlan kunniaksi litra jädeä.Nam nam!

Illalla alkaa tuulla, tuleekohan huomisesta lähdöstä mitään?

Katso Merimyyrien reitti kartalta.

alkuun

 


 

Merimyyrien reitti kartalla

Näytä suurempi kartta

Lue myös nämä

X