Merimiestaidot ja turvallisuus

Merimiestaidot: Trimmaamalla mukavuutta ja menoa

Trimmaamisella pyritään saamaan vene kulkemaan mukavasti, tehokkaasti ja nopeasti mahdollisimman vähän energialla.

04.12.2019

KirjoittajaAri Inkinen

KuvaajaHeikki Juuri-Oja, piirrokset Maria Tiido

Moottoriveneessä säätömahdollisuuksia on periaatteessa kolme: moottoritrimmi, trimmilevyt ja painon jakaminen .Usein kuitenkin unohdetaan yksi oleellinen veneen kulkuasentoon ja mukavuuteen vaikuttava trimmi, nimittäin kaasukahva. Sen asento voi tehdä matkasta mukavan tai epämukavan. Se on käytettävistä trimmimahdollisuuksista yleisin ja yksinkertaisin käyttää.

Uppoumaveneessä trimmaaminen on käytännössä aina painon asettelua tasaisesti siten, että vene ei kulje keulallaan tai perällään. Raskas tavara sijoitellaan veneen keskilinjalle ja alas. Silloin uppoumaveneen liikehdintä aallokossa on  mahdollisimman rauhallista.

Toisinaan törmää uppoumarunkoisiin veneisiin, joissa suurella moottoriteholla on haettu nopeutta yli runkonopeuden. Silloin jonkinlaiset trimmitasot – säädettävät tai kiinteät – estävät perää painumasta.

Puoliliukuvat veneet ovat oma lukunsa. Niitä usein sanotaan karrikoiden rungoltaan epäonnistuneiksi liukuviksi veneiksi, mutta yleensä kyse on kompromissista liukuvan ja uppoumanopeuksisen veneen välillä. Puoliliukuvan veneen trimmaaminen kulkemaan taloudellisesti on usein hyvin vaikeaa edes tehokkaiden levyjen avulla.

Volvo Penta -perävetolaitteen trimmi on –5. Se tarkoittaa, että potkuriakseli laskee taaksepäin suhteessa veneen kölilinjaan. Etenkin raskaammat veneet ajetaan liukuun miinustrimmillä ja vasta liu’ussa trimmataan plussan puolelle. Joissain moottoreissa trimmiä ei edes saa plussalle ennen kuin moottorin käyntinopeus on ylittänyt tietyn rajan, esimerkiksi 3 000 rpm.

Keula korkealle

Liukuvissa veneissä moottoritrimmin käyttö  on oleellinen osa ajamista. Sen avulla säädetään veneen tasapaino pituussuunnassa. Moottoritrimmillä vene voidaan asettaa kulkemaan kevyesti ja mahdollisimman taloudellisesti. Toisaalta väärällä trimmillä, eli asettamalla vene kulkemaan pitkällä vesilinjalla, voi polttoaineen kulutus kasvaa merkittävästikin. Veden vastus on huomattavasti suurempi kuin ilmanvastus.

Liukuva vene on väärin trimmattu, kun matkanopeudella vene kulkee keulallaan. On toki veneitä, joita ei saakaan muuhun asentoon, mutta se ei ole tarkoitus. Nyrkkisääntönä voi pitää, että pitkä vesilinja on epätaloudellinen, lyhyt taloudellinen.

Haettaessa taloudellista ajoa, veneen keulaa yleensä pyritään trimmataan hieman ylös. Tällöin vesilinja lyhenee, märkäpinta pienenee ja vastus vähenee. Se keventää veneen kulkua ja moottorin kuormaa, toisin sanoen samalla moottorin  käyntinopeudella veneen nopeus on hieman korkeampi ja taloudellisuus paranee.

Oikean trimmin löytää suhteellisen helposti. Trimmaamalla moottoria ulos (up) keula nousee ja myös moottorin kierrokset nousevat hieman.

Keulaa voi trimmata ylös liikaakin. Tällöin vene ensin muuttuu hankalaksi ohjata. Sen jälkeen se saattaa alkaa ”laukata”, eli keula pyrkii ylös, mutta putoaa toistuvasti alas. Tämä johtuu perän kantokyvyn loppumisesta ja sen vajoamisesta.

Pahimmillaan ylitrimmaaminen ilmenee ”woblaamisena”, eli vene alkaa vaappua puolelta toiselle. Tällöin ollaan jo vaaravyöhykkeellä ja moottoria on syytä laskea nopeasti.

Vasta-aallokossa liika trimmaaminen näkyy keulan nousemisena kohtuuttomasti ja äärimmillään kevyt vene voi keikahtaa nurin.

Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 7/2010

X