’VAIMONI teki kahdeksan vuotta sitten lasituksia tuohon lyhtyyn”, kertoo Markus Komu. Hän on vierailulla majakkalaiva Kemissä, Kotkan Merikeskus Vellamon laiturissa. Laiva avattiin pitkän remontin jälkeen yleisölle tänä kesänä.
Tekijä itse, lasitaiteilija Tuija Sarantila, liittyy seuraan. Oppaat Sampo Sääksvuori, Juho Peltola ja Emilia Karppinen kuuntelevat ja kyselevät, miksi ja miten taito ja kekseliäisyys vanhan majakkalyhdyn lasien ja messinkipuitteiden entisöintiin löytyi helpommin taiteilijalta kuin lasitusliikkeistä.
Kohtaaminen on esimerkki siitä, mitä oppaat pitävät kesätyönsä parhaana puolena: vuorovaikutuksesta vieraiden kanssa.
”Täällä käy paljon ihmisiä, joilla on oma kosketus aikaan, kun Kemi oli oikeasti käytössä. Merimiehiä ja muuta laivaväkeä”, Sääksvuori kertoo.
Erityisen mieleenjäävä kaikille oli Kemillä aikanaan töissä olleen keittäjän vierailu. Hänen tarinansa laivan arjesta ja käytännön elämästä olivat kiehtovia sinänsä, mutta myös arvokasta lisää museon tietoihin.
”Näin se menee: kävijät kertovat meille, ja me kerromme seuraaville kävijöille.”
Sujuvaa tarinoiden kierrätys on myös sikäli, että kaikki oppaat ovat opiskelijoita. Sääksvuori lukee arkeologiaa, Peltola ja Karppinen historiaa, ja juuri tällainen kesätyö sekä tukee opintoja että inspiroi niitä.
”Kieltämättä täällä on herännyt ajatuksia gradun aiheista”, Juho Peltola virnistää.
Markus Komu, Sampo Sääksvuori, Tuija Sarantila, Juho Peltola ja Emilia Karppinen keskustelevat majakkalyhdyn entisöinnistä.
Aikaa keskusteluihin jää siksi, että Kemin näyttely on toteutettu modernin museon tavoin. Takana ovat ajat, jolloin vieraat kulkivat jonossa oppaan perässä ja vain etummaiset kuulivat, mitä kerrottiin. Nyt laivan tiloissa seikkaillaan omaan tahtiin nauttien opasnauhoista ja äänimaisemista – sekä oppaiden kanssa keskusteluista.
”Me kerromme sellaista, mikä ei muuten tule näkyviin”, Sääksvuori selittää. Kuinka työhön ja arkeen vaikutti se, että majakkalaivat ankkuroitiin nimenomaan kaikkein ankarimman aallokon nostaville matalikoille, yhteydet maihin saattoivat olla poikki hyvinkin pitkiä aikoja, ja juuri pahimmissa myrskyissä miehistöt olivat kaikkein eniten vain oman osaamisensa varassa.
Ja kyllä niitä perinteisiä opaskierroksiakin tehdään, huomauttaa Emilia Karppinen.
”Pitää seurata, mitä kukin vierasryhmä näyttää haluavan ja tarvitsevan.”
Kiinnostuneita kävijöitä Kemillä on riittänyt. Juuri Kemi oli majakkalaivoista toiminnassa viimeisenä ja vuodesta 1960 ainoana. Nykyisen nimensä se sai viimeisen asemapaikkansa mukaan, jonka se jätti vasta vuonna 1974.
Vielä on paljon merenkulkijoita, jotka omin silmin ovat nähneet Kemin lyhdyn valon ohjaamassa pimeältä mereltä kohti sataman turvaa. Muistojen verestäminen on varmasti vielä miellyttävämpää kun tietää, että tarinat jatkavat oppaiden välityksellä muiden kuultaviksi. Kemin historia elää yhä Kotkassa.
Majakkalaiva Kemi on avoinna yleisölle 4.9.2022 saakka Merikeskus Vellamossa.
