Vähän yli 15 solmua. Se on nyt nopeusennätys purjeveneellä niillä Veneen helmikuisen lukijakilpailun voittajilla, jotka saivat harvinaisen tilaisuuden purjehtia yksinpurjehtija Ari Huuselan kanssa. Voittajat vastaanottivat palkintonsa Uivan venenäyttelyn viimeisenä päivänä erinomaisissa oloissa, tuulta oli siis sopivasti.
Huuselan vene ei ole todellakaan mikä tahansa kippo. Ariel II on IMOCA60-luokan vene, se kuuluu siis valtameripurjehduksen kuninkuusluokkaan. 18 metriä pitkässä ja 5,8 metriä leveässä veneessä on purjealaa kolmen tenniskentän verran, joten vene liikkuu sopivalla tuulella todella ripeästi.
Veneen purjehduksella nopeus nousi huippuunsa sivutuulessa käännöksen jälkeen Gråskärsbodanin kohdalla. Kaakkoistuulta oli noin 10 metriä sekunnissa.
Purjehdukselle osallistuneet tiesivät kyllä odottaa vauhdikasta kyytiä. Isoimman yllätyksensä he kokivatkin valtameriraaseria ohjatessaan.
”Tämä on hyvin jollamainen vene, tottelee pientäkin liikettä pinnassa”, hämmästeli Kempeleestä joukkoon matkustanut Markku Hurskainen, kokenut purjehtija Perämereltä.
Kokenut purjehtija on myös espoolainen Riku Rennicke, joka oli pari päivää aiemmin purjehtinut Helsinki Tallinna Racen.
”Kaverit olivat kyllä aika kateellisia, kun kerroin lähteväni seuraavaksi purjehtimaan Huuselan kanssa”, virnuili Rennicke.
Riku Rennicke pyörittää vinssiä. Aleksi Huusela on valmiina isopurjeen laskuun.
Naantalilainen Anssi Levänsuo ja Klaus Kallonen Lappeenrannasta varmistivat, että Veneen voittajapurjehduksella oli mukana edustus Suomen kaikilta nurkilta. Kallonen on muusta joukosta poiketen hankkinut veneilykokemuksensa järveltä, siis Saimaalta.
Pyörryttää
Silloin kun Huusela ei purjehdi yksin, on apuna miehistöä. Veneen purjehduksella siihen kuluivat Marianna Puuperä, Tuomas Ikonen ja Aleksi Huusela.
Marianne Puuperä lensi miehistön apuvoimaksi Ranskasta asti.
Aleksi on Arin poika, triathlonisti ja armottoman kovakuntoinen mies. Voima ja kunto ovat tarpeen silloin, kun isopurjetta vinssataan ylös.
Vaikka IMOCA60 -veneet ovat täynnä äärimmäisen kehittynyttä avaruusajan tekniikkaa, purjeita ei saa vinssata ylös konevoimalla vaan se on tehtävä käsivoimin, vinssien avulla. Vinssi moninkertaistaa ihmisen voimat, mutta isopurjeen nostaminen kohti 28 metrin korkeutta vaatii aika monta kierrosta. Vinssin varsissa on tilaa kahdelle veivaajalle.
”Ensimmäiset vapaaehtoiset vinssiin! Vähän ennen pyörtymistä kannattaa vaihtaa. Ja Aleksi vinssaa sitten loput…” , vitsaili Huusela pian köysien irrotuksen jälkeen.
Eikä isä luottanut poikaansa suotta. Kun vapaaehtoiset uupuivat mies toisensa jälkeen, Aleksi vaan pyöritti. Kukaan ei pyörtynyt, mutta hengityksen tasaantumiseen meni hyväkuntoisena itseään pitävältä 56-vuotiaaltakin minuutteja.
Hetkinen. Ari Huusela on 57 vuotta. Miten ihmeessä hän pystyy nostamaan isopurjeen ylös yksin? Tai miten ihmeessä samaan pystyvät yksinpurjehduskisoihin suunnilleen samanlaisella kalustolla osallistuvat hennot naiset?
Sadan päivän rääkki
Ennen kilpailun varsinaista alkua purjeiden nostossa saa käyttää miehistöä. Jos kaikki menee hyvin, isopurje saa olla ylhäällä koko kisan. Tuulen mukaan sitä on kuitenkin välillä reivattava ja taas nostettava, ja silloin yksinpurjehtija on todellakin – yksin.
”Sitä pitäisi jaksaa tehdä melkein koko ajan, koska sehän ratkaisee nopeuden”, valottaa Huusela.
Kaiken lisäksi kaikki ei aina mene niin kuin pitäisi, ja eteen voi eri syistä tulla isopurjeen nosto alhaalta ylös myös yksin. Raastavaa puuhaa. Hullun hommaa, voisi joku sanoa.
Huusela on tietysti ihan eri mieltä. Mikäänhän ei voi olla hienompaa kuin rääkätä itseään epäinhimillisissä oloissa melkein sata päivää. Alle sadan päivän matka-aikaa Huusela tavoittelee ensi vuoden lopulla alkavassa Vendée Globe -kisassa, jossa siis kierretään maailman ympäri purjeveneellä, yksin.
Sitä ennen on kuitenkin suoriuduttava vielä muutamasta muusta kisasta.
