Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Testit

Limisaumainen puuvene Långedragsjulle J10 ”Refanut” – Pientä ja kaunista

Melkein sata vuotta sitten långedragsjullet kehitettiin kilpaveneiksi. Nyt niistä pienin keimailee piknik-purtena Helsingin saaristossa.

08.10.2020

Kirjoittajaja kuvat pasi nuutinen

Keräämme huomiota, sen havaitsee sivusilmälläkin. Merisataman terasseilta ja rantapoluilta saamme selvästi enemmän pariskuntien ja perheiden katseita ja vilkutuksia, kuin muut veneet. Eikä ihme. Olemme tuulahdus kaukaa menneisyydestä, vaikka veneellä on itse asiassa ikää vasta muutama vuosi.

Malli kuitenkin on vanha, ja maallikonkin mielestä epäilemättä poikkeuksellisen sympaattinen. Pieni, valkokylkinen, limisaumainen puuvene, kiiltävälakkainen mäntykansi ilta-auringossa hehkuen, hiljaa lipumassa jonnekin omaan seikkailuunsa.

Moni varmasti haluaisi mukaan tietämättä, kuinka helposti se onnistuisi. Refanut – tämä Långedragsjulle J10 – kuuluu Suomen Puuveneosuuskunnalle. Romanttiset piknikit lähisaariin avautuvat jäseneksi liittymällä. Taidotkin opetetaan, jos niitä ennalta ole.

Ruotsin länsirannikolla on ikivanhat perinteet pienistä limisaumaveneistä. Erilaisia julleja ja ekoja on tarvittu niin laivojen apuveneinä kuin saariston asukkaiden käyttökaluina. Oma lukunsa ovat långedragsjullet, göteborgilaisen pursiseuran mukaan nimetyt. Ne kehitettiin talonpoikaisjollista pursiksi seurakilpailuihin.

Ensimmäinen valmistui jo 1927. Sarjaan kuuluu viisi eri kokoista, purjealansa perusteella nimettyä jollaa: J26, J22, J18, J14 sekä pienin ja tuorein J10. Se syntyi sotavuosien keskellä 1941-42 ja nousi heti suosikiksi myös maan toisella rannikolla. Sitä vietiin junalasteittain Tukholmaan, jossa saariston kesäasukkaat kärsivät polttoaineen säännöstelystä.

Juuri tämän veneen otti mallikseen nykyisin Miilu-Boatsia pitävä veneveistäjä Jari Vanhatalo opiskellessaan Haminassa. Oppilastyöt ovat usein viimeisen päälle tehtyjä kisällinäyttöjä, ja niin on myös Vanhatalon pursi. Refanut on edelleen ainoa suomalaisvene, joka on esitelty alan englantilaisen auktoriteetin, Wooden Boat -lehden Classic Boat Awards -kilpailussa, vuonna 2016.

Äänetön sähköperämoottori on tähän veneeseen sopiva valinta.

Keskituhtoon upotetun akuston virta riittää melko pitkään kotimatkaan pläkän yllättäessä.

Kevyt käsiteltävä

Refanut on tosin hieman muokattu alkuperäisistä yksityyppipiirroksista. Veneen keulakansi ulottuu vain mastolle, jolle kannen reunakaari antaa tukea. Kannen alle mahtuu pysyvä varustus veneelle ja muutaman hengen miehistölle, mutta alkuperäisen pidemmän kannen sallimia makuulavereita ei ole.

Kansi tukee mastoa ja suojaa vakiovarustusta.

Maavirta pitää akut ajovalmiina.

Sen sijaan avotila jää suuremmaksi. Laidoilla on pitkittäispenkit ja veneen puolivälissä poikittainen tuhto. Sen sisällä ovat akut (55 + 60 Ah) sähköperämoottoria varten.

Luokkasäännössä J10 on varustettu bermudarikillä, mutta Vanhatalo tavoitteli perhekäyttöön helpommin reivattavaa ratkaisua. Ensin vene kulki varpapurjeella, mutta pian siihen vaihdettiin nykyinen kahveliriki. Purje nousee kevyesti käsivoimin, ilman kalliita vinssejä, ja jalustus hoituu yksinkertaisella taljalla. Fokka ei tarvitse taljaakaan, knaapit laidoilla riittävät.

Pitkittäis­penkeillä matkustaa väljästi jopa neljä henkeä.

Pienen purjealan takia maston tuenta on todella yksinkertainen: keulaharus, kevyet sivuvantit ilman saalinkeja, ei peräharusta. Kuusipuisen maston jaksaa laskea ja nostaa käsivoimin, jos Refanutin haluaa traileroida toiseen vesistöön. Koska veneessä on matala, pitkä köli, kuljetukseen ei edes tarvita erikoistraileria.

Kun avotila ei ole itsetyhjenevä, automaattinen pilssipumppu on oleellinen varuste.

Tukeva purjehtia

Julle on suomenkieleen vääntynyt jollaksi, mutta näitä perinnemalleja ei pidä sekoittaa ominaisuuksiltaan kevytveneisiin. Ne eivät ole kevyitä, eikä purjehdus niillä ole herkkää ja heiluvaa. Päinvastoin, J10 tuntuu hämmästyttävän paljon ”venemäisemmältä” kuin koko antaa olettaa.

Köli on tammea, samoin kuin tievit ja peräpeili. Laudoitus on kupariniitein kiinnitettyä 13 millin mäntyä. Painolastiksi pilssiin on lastattu 180 kiloa lyijyä ja rungon poikkileikkaus on leveän viinilasin mallinen. Tuloksena on vene, joka kantaa matalan, leveän purjealansa jäykästi hyvin pienestä alkukallistuksesta lähtien.

Ilme on viimeistelty detaljeihin saakka.

Kiihdytys vaatii malttia ja purjeilla houkuttelua, mutta vastaavasti massa vie mukavasti läpi melko leveäksi jäävien vastakäännösten. Peräsimessä on miellyttävän tasapainoinen tuntuma, ei lainkaan luovikärkäs edes ilman fokkaa.

Kurkistamme sen verran Särkänsalmesta kohti ulappaa, että voin todeta keulan kantavan nätisti puolimetrisen aallon päälle, mutta avomeri- tai luoviveneestä ei ole tietenkään kyse. Pienuus, painavuus ja runkomuotojen täyteläisyys opastavat takaisin saarten suojaan.

Siellä herkuttelusta pystyy nauttimaan paremmin, ja sinne J10 sopii täydellisesti. Ainoaksi miinukseksi testipurjehduksella jääkin se, että kyseessä on testaus ja työnteko. Oikeasti iltaa olisi pitänyt jatkaa romanttisemmassa seurassa, hyvin varustetun eväskorin kanssa.

Esittely on julkaistu Vene-lehdessä 5/2020.

Långedragsjulle J10

Pituus 5,00 m, leveys 1,90 m, syväys 0,74 m, kölipaino 225 kg, purjeala 10,0 m²

Suunnittelija Hjalmar Olsson, Ruotsi, veistäjä Jari Vanhatalo, Suomi, tiedustelut Miilu Boats, Kotka

Rusinat pullasta osuuskuntaveneilyllä

Puuveneosuuskunnassa voi nauttia veneilystä ilman purren ylläpidon haasteita.

Suomen Puuveneosuuskunta syntyi viime vuoden keväällä kahden alan puuhamiehen aloitteesta. Håkan Mitts on Dokk-veneilypalvelun perustaja ja ylläpitäjä, Harri Kiljander pitkän linjan puuveneharrastaja ja aktiivijäsen Mahogany Yacht Societyssä.

Osuuskunta hankkii ja omistaa veneen sekä huolehtii sen kaikesta ylläpidosta, varustuksesta, vakuutuksista, laituripaikoista ja telakoinneista. Talkoita ei ole eikä tule, vaan kunnostukset ja muut palvelut ostetaan ulkopuolisilta ammattilaisilta. Rahoitus katetaan jäsenten liittymis- ja vuosimaksuilla (50 € ja 600 € vuonna 2020). Jäsenet hallinnoivat osuuskunnan toimintaa vuosikokouksen kautta.

Liittyä voivat täysi-ikäiset henkilöt tai yritykset. Oikeus kipparointiin edellyttää näyttöä veneenkäsittelytaidoista. Jos niitä ei ole ennestään, ne opetetaan. Sen jälkeen venettä voi käyttää periaatteessa mielin määrin, rajoituksena on vain varausten sovittaminen kalenteriin muiden jäsenten kanssa.

Osuuskunnan ensimmäiseksi veneeksi valikoitunut J10 Refanut pitää kotisatamaansa Helsingin Sirpalesaaressa. Sille edessä on toinen purjehduskausi. Jäsenten määrästä ja toiveista riippuen hankintalistalle otetaan lisää veneitä, purjein tai moottorilla kulkevia, joille harkitaan sijoituspaikat sitä mukaa.

Vaikka tämä osuuskunta keskittyy nimensä mukaisesti puuveneisiin, sen toimintaa kannattaa tutkia muistakin veneistä kiinnostuneiden. Osuustoiminta ei sinänsä ole uutuus Suomessa, päinvastoin, mutta sen kytkeminen veneilyyn tarjoaa yhden mallin harrastusta pitkään ja raskaasti painaneeseen huoleen: Miten houkutella lajin pariin uusia ihmisiä muiden harrastusten ja vapaa-ajan pirstoutumisen paineiden keskeltä?

Tässä olisi yksi malli, joka vapauttaisi harrastamaan nimenomaan veneilyä, eikä veneen omistamista. Se vaatii vain mielen irrottamista vanhoista ajatusmalleista.

X