Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Kuukauden vene: Seair Mini 747

Mini Transat -luokassa on tähänkin asti nähty todella hurjia uusien venetyyppien kokeiluja. Nyt pienet valtameriveneet ponnistavat liitoon foilikokeilujen seurauksena.

24.04.2017

KirjoittajaPasi Nuutinen

On oikeastaan ihan luonnollista, että Mini Transat on luokka, jossa nähdään radikaaleja kokeiluja siitä, millä keinoilla yksirunkoinen purjevene saadaan kulkemaan vielä kovempaa. Kilpailu Atlantin ylityksestä 6,50-metrisellä veneellä houkuttelee äärimmäisiä ihmisiä, on kyse sitten purjehtijoista tai suunnittelijoista. Luokan säännöt eivät rajoita juuri muuta kuin veneen ulkomittoja, ja pieni koko pitää projektien kustannukset kurissa.

Niin runkomuotojen kuin liikkuvien kölien moni idea on testattu ensin mineissä, ja sitten vasta siirretty suurempiin pursiin. Sama ilmiö näyttää toistuvan nyt, kun kehitellään kilvan kantosiipiratkaisuja, jotka toimisivat yksirunkoisissa veneissä valtamerioloissa.

Jo viime kisassa nähtiin sveitsiläisen Simon Kosterin konseptivene Eight3, jossa siivet vielä antoivat lähinnä vakautta ja nostetta. Koko venettä ne eivät nostaneet irti vedestä, mutta siihen on kevään testeissä pystynyt ranskalaisen Seairin projekti Mini 747.

Seairin perustana on suunnittelija David Raisonin scow-runkoinen vene Magnum, jolla Raison itse voitti vuoden 2011 kilpailun. Scow-mallin heikkous on suuresta märkäpinnasta johtuva kitka kevyessä tuulessa. Juuri siihen on Seairilla paneuduttu – heillä riittää kokemusta, näkemystä ja resurseja tutkimustyöhön, sillä päätoimenaan yritys kehittää ja valmistaa foilisiipiä ja niiden osia kisaveneisiin Motheista Imocaan.

Koska 747:n kohdalla on vielä kyse prototyypistä ja mittausalustasta, paljon muuta ei ole ulos kerrottu kuin muutamia valokuvia testeistä. Jotain kuitenkin tiedetään.

Minien sääntömuutos tulee sallimaan protoveneissä sen, että liikkeellä ollessa siivekkeet voivat ylittää veneen kolmen metrin suurimman leveyden. Siksi Seairin foilit suuntautuvat ulospäin, eivät sisään veneen alle kuten Kosterin Eight3:ssa. Tällöin saadaan sekä lisää nostetta että vakaampi kulku foilatessa.

Tehonlisäystä ja ennen kaikkea sen parempaa hallittavuutta auttaa, että foilien kohtauskulma veteen on säädettävissä. Seairin veneessä säätö tapahtuu sähköisesti. Ainakin testin aikana säätöä ohjataan tietokoneella, joka samalla tallentaa tutkittavaa dataa säätöjen vaikutuksista. Tallennettavaa riittää, sillä kohtauskulman lisäksi foilien korkeus on säädettävissä ja niiden sijaintia voi muuttaa sekä suhteessa veneen leveys- että pituussuuntaan.

Kolmen ensimmäisen testin jälkeen Seairilla into oli vain kasvamassa. Mini 747 oli saatu puhtaaseen lentoon jo 4 m/s tuulessa. Siitä lähtien nopeudet olivat luokkaa kaksi kertaa suhteellisen tuulen nopeus. Voimakkaimmillaan testipäivinä oli ollut noin 10 m/s tuulia ja kohtalaista bretagnelaista aallokkoa, jolloin vene oli pysynyt vielä helposti ja vakaasti käsiteltävänä.

Viimeinen kohtahan on meille tavallisille purjehtijoille kiinnostavin tieto. Ehkäpä foilipurjehdus saadaan vielä sellaiseksi, että siitä on iloa meillekin.

 

X