Kieltämättä jännitti. Tyyni kausi oli jatkunut jo päiviä ja nytkin ennuste kertoi vain kolmen metrin tuulesta. Onnistuisiko syksyn viimeinen kokeilu lainkaan, kun testipursi oli ”vain vuokrakäyttöön” suunniteltu ja omasi verrattain vaatimattoman purjealan?
Onnistuihan se, kun merituuli nosti mittarin lukemat sentään 4–5 m/s tosituuleksi. Kiittää sopii myös suunnittelutoimisto Berret-Racoupeau´ta, joka on piirtänyt Cyclades 39.3:n linjat.
Veneen nykyinen omistaja kertoi normaalissa perhepurjehduksessaan (vanhemmat, kaksi alle teini-ikäistä ja yksi koira) moottoriajon houkuttavan, kun nopeus laskee noin 3,5 solmuun. Arvio tuntuu luontevalta veneen antaman tuntuman perusteella, ei vain perille pääsyn kiireen takia.
Kun vauhtimme pysytteli viiden solmun molemmilla puolilla, Cyclades kulki junamaisen tasaisesti, purjeet oli helppo trimmata balanssiin ja kurssi pysyi erittäin helposti kohdallaan. Haettaessa nousukulmien ylärajoja homma vaikeutui juuri neljän solmun alapuolella. Melko pieni peräsinlapa kahteen rattiin johtavien vaijerien päässä ei anna paljoakaan palautetta, ja vaikka aaltoa ei Miessaaren selällä ollutkaan, tylppä keula kaipasi enemmän voimaa taakseen. Sitä antaa ennen kaikkea hyvä isopurje, vain vuosi sitten WB-Sailsilta hankittu. Veneen mukana tullut genuakin on vielä matkapurjehdukseen aivan riittävässä kunnossa, ja 110-prosenttisena sen ennättää vastakäännöksissä jalustaa yksinkin purjehtiessa.
Viisaammalta tuntuu unohtaa piinaus ja vapauttaa niin vene kuin itsensä yliyrittämisestä. Etenkin avotuuliin Cyclades nimittäin liikkuu varsin mukavasti sekä vauhtinsa että tunnelmansa puolesta. Toisenlainenkin voisi tulos olla, sillä suunnittelijoille annettu tehtävä ei ollut ihan helppo.
Genuan kiskot ovat aika kaukana keskilinjalta. Kryssikulman heikkenemistä ei kannata liikaa surra, sillä pullea keula kaipaa joka tapauksessa enemmän voimaa kuin nousua.
Penkit ovat mukavat ison porukan oleskeluun tai parin hengen makailuun. Pöydässä on kätevästi eri kokoisia lokeroita.
Täsmävene vuokraamoille
Cyclades jäi melko lyhytikäiseksi mallisarjaksi 2000-luvun loppupuolella. Beneteaun piti tuolloin luoda nopeasti vastalääke, kun saksalaisvalmistajat alkoivat valloittaa heiltä charter-asiakkaita.
Huokea hankintahinta oli ilmeinen tavoite. Se näkyy joissain yksityiskohdissa, mutta oleellisempaa oli valmistusprosessin virittäminen. Kun se saatiin kohdalleen, hintaero Oceanikseen ei ollutkaan enää merkittävä, ja Cyclades sai väistyä perinteisemmän brändin tieltä.
Säästökuurin jäljistä ensimmäinen löytyy teknisistä tiedoista. Cyclades 39.3 on uppoamaltaan merkittävästi pienempi kuin sitä edeltävät ja seuraavat samankokoiset Oceanikset. Varustusta ja kalustusta on vähemmän, mutta ilmeisesti myös rakenteet ovat keveämmät. Rakennustapa on sama: Vedenpinnan alapuolinen osa umpilaminaattia, yläpuoli ja kansi balsaydin-sandwichiä käsinlaminoituna ja polyesterihartsilla. Jäykisteenä toimiva sisäkuori sekä kansi kiinnitettiin runkoon liimaamalla, parrassauman vahvisti jykevä alumiiniprofiili.
Vain 110% genua tekee luovimisen helpoksi, mutta myötätuulipurjeeksi Cyclades kaipaa genaakkeria.
Keveys on epäilemättä yksi syy siihen, että pursi liikkuu sutjakkaasti. Toinen on vesilinjapituus, jota on reilu jalka enemmän kuin seuraajamalli Oceanis 40:ssä. Cyclades on myös leveä vesilinjastaan keskivaiheilta aina perään asti, mikä auttaa avo- ja myötäsuunnilla. Tosin tavoitteena on ollut ensisijassa lisätilan saaminen sisälle eikä VOR-henkinen plaanaus surffeissa.
Keveän ja leveän rungon takia purjeala on maltillinen. Muuten pitäisi kasvattaa sekä kölin että peräsimen kokoa broachiherkkyyden torjumiseksi. Tässä veneessä purjevarustukseen kuuluu myös genaakkeri, toisin kuin vuokraamoveneissä, ja omistajan mukaan peräsimen pidon loppuminen onkin tullut koettua.
Tarkoitus on ajella rauhallisesti, ehdottaa myös rikin ja heloituksen varustelu. Levanki avotilassa ei kuulu tyyliin tällaisissa veneissä muutenkaan, mutta Cycladesissa se on kanneltakin korvattu kukonjalkaplokeilla. Kikiksi on riittänyt tangon sijaan talja, ja vinssit on mitoitettu juuri riittäviksi, ei yhtään yli: nostimia, reivejä ja isopurjeen jaluksia käyttää kaksi Harken 2-speed 32ST:tä, keulapurjeen jaluksille on vastaavat 40:t.
Kaikki säädöt on tuotu avotilaan ja niiden ergonomia on hyvä. Niin on avotila myös ohjauksen ja viihtymisen kannalta. Koska venettä ei ajeta ihan kallellaan, kuski saa peräpenkiltä riittävän näkyvyyden, laidalle ei tarvitse nousta. Miehistön penkkien selkänojat ovat miellyttävän muotoiset ja korkuiset, tanakka pöytä on ulottuvilla niin jalkatukea kuin virvokkeita tavoitellessa. Mikä mukavinta, penkille mahtuu oikaisemaan pitkälleenkin.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun Beneteau on onnistunut erinomaisesti avotilan toteutuksessa.
Siistiä sisätyötä
Sisälläkin yksityiskohdat kertovat, että Cyclades on tehty tarkalla budjetilla. Tosin vasta pienen tutkiskelun jälkeen, eivätkä yksinomaan miinuksina.
Suorakulmaiset ovilehdet ja -aukot kalusteissa ja hyteissä, aukkojen reunoista ja saumoista puuttuvat listoitukset, näkyviin jätetty muottipinta portaikossa, kajuuttojen seinissä ja salongin katossa kertovat siitä, että veneen läpimenoaika tuotantolinjalla on haluttu minimoida.
Se, että nuo terävät kulmat ovat ehjiä ja naarmuttomia, ovet sulkeutuvat takeltelematta eivätkä saumat irvistele, puolestaan kehuvat peruslaatua: runko tai laipiot eivät ole eläneet vääntävien voimien tai kosteusvaurioiden takia.
Keulassa V-vuoteen koko on tyydyttävä, kaappien hyvä ja korkeus erinomainen.
Korkea salonki on hieman koruton, mutta hyväkuntoisuutensa oikein viihtyisä. Maston tuki ei haittaa liikennettä sohvalle.
Karttapöytä on hyvä, saman kokoinen kuin suuremmissakin sisarmalleissa.
Vaikuttavinta sisällä on huima seisomakorkeus. Nykyinen omistaja on pitkä mies, mutta hänkin mahtuu seisomaan salongin lisäksi niin keula- kuin peräkajuutoissa. Kaikkien niiden parivuoteissa riittää myös tilaa joka suuntaan, ja kaapistotkin ovat keskimääräistä suuremmat.
Salongin ja pentterin kalustuksessa piilee säästökikka, jota ei huomaa vertaamatta venettä muihin Cyclades-malleihin. Kaikissa nimittäin käytettiin identtisiä karttapöytää, pentterikalusteita ja sohvaryhmää; isommissa malleissa niiden väleihin vain lisättiin kaappeja. Ehkä siksi kalustemitoitukset tuntuvat poikkeuksellisen anteliailta 39.3:ssä, joka on sarjan pienin vene. Ja ehkä tämä säästö antoi mahdollisuuden siihen, että kalusteiden reunoissa on kunnolla pyöristetyt massiivipuulistat.
Maailman markkinoilla
Linjakas ja konstailematon muotoilu juuri charter-käyttöön tarkoitetuissa veneissä ei ole pelkästään säästäväisyyttä, vaan myös käytännöllisyyttä. Veneiden on tarkoitus viettää aikansa asiakkaiden käytössä, ei korjattavana, joten huoltokohteet pidetään hyvin ulottuvilla. Moottori-, sähkö-, ynnä muiden asennusten lisäksi tämä koskee siivoamista. Cyclades on mainio esimerkki, salongin suorat ja sileät pinnat ovat nopeasti pyyhittävissä ja toiletti on melkein kokonaan muovipintainen.
Kokeilemamme vene on vuosimallia 2005. Se on haettu Englannista vuonna 2009, ollut nykyisellä omistajallaan vuodesta 2011, eikä siihen ole ylläpidon ohella tehty suuri remontteja. Tähän taustaan nähden vene vaikutti oikein hyväkuntoiselta.
Varmuutta sen charter-historiasta ei ole. Vene voi toki olla hyvin tai huonosti huollettu omistustavasta riippumatta, mutta se, että niin paljon alkuperäistä on näin siistinä yhä käytössä, vihjaa käyttömäärän olleen vähäisempi kuin vuokraveneillä.
Suunnittelijoiden alkuperäisen tavoitteen tämäkin Cyclades vaikuttaa joka tapauksessa tarjoavan yhä: hyvät tilat konstailemattomaan viihtymiseen vesillä.
Beneteau Cyclades 39.3:n esittelyn voit lukea myös digilehdestä 1/2016.
