Kumiveneiden, tai tarkemmin ottaen ilmatäytteisten veneiden kirjoitettu historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan ensimmäiset maininnat ilmatäytteisistä veneistä ovat vuodelta 880 ennen ajanlaskumme alkua, jolloin muinaisen Assyrian kuningas Assurnasirpal II komensi joukkonsa ylittämään joen rasvattuja ja ilmalla täytettyjä eläintennahkoja käyttäen.
Ilmatäytteisten veneiden kirjoittamaton historia on toki todennäköisesti vielä tätäkin vanhempi, ja ”nahkaponttoneja” arvellaan käytetyn jokien ja muiden pienempien vesistöjen ylitykseen laajalti muun muassa nykyisen Kiinan alueella.
Suosio on ymmärrettävää, sillä nahkaa oli toki merkittävästi kevyempi kantaa ja nopeampi työstää kuin vaikkapa tukkeja, joista varhaiset puunrunkoveneet veistettiin.
Taustalla tuttu nimi
Varsinaisten kumiveneiden historian katsotaan alkaneen 1840-luvun taitteessa. Nimihän sen kertoo – kehityksen taustalla oli tietysti kumi.
Idean isänä pidetään muun muassa rengasteollisuudesta yhä tuttua nimeä, yhdysvaltalaista Charles Goodyearia. Hän keksi kumin vulkanoinnin 1838, mikä mahdollisti kestävän ja ilmatiiviin kumimateriaalin valmistuksen.
Veneen tuosta materiaalista teki tiettävästi kuitenkin ensimmäisenä brittiläinen Thomas Hancock 1840-luvun lopulla. Kerrotaanpa Goodyearin haastaneen Hancockin peräti oikeuteen, kun hän Englannissa käydessään tajusi, että Hancock valmisti samantapaista vulkanoitua kumia kuin hänen kehittämänsä. Goodyear syytti Hancockia ideansa varastamisesta ja asiaa puitiin käräjillä aina 1850-luvun puoliväliin, jolloin osapuolet lopulta pääsivät sopimukseen.
Sotavoimat kehityksen ajureina
Kuten ihmiskunnan kehittyessä usein käy, jo ensimmäisten joukossa kumiveneitä kehittämässä oli sotavoimat. Brittiluutnantti Peter Halketin kerrotaan kehittäneen jo vuonna 1845 eräänlaisen sadeviitan, josta sai puhaltamalla yhden miehen kumiveneen lyhyisiin vesistöjen ylityksiin. Varustukseen kuului myös melaksi muutettava vaellussauva sekä eräänlainen purjeenakin toimiva sateensuoja. Myöhemmin Halket kehitti veneestä myös kahden hengen version, jota saattoi käyttää maissa oltaessa vedenpitävänä makuualustana.
Yhdysvalloissa kenraali George Cullum esitteli puolestaan ilmatäytteisen ponttonisillan niinkin varhain kuin 1848. Historioitsijoiden mukaan siltaa käytettiin Yhdysvaltojen ja Meksikon sodassa sekä myöhemmin myös jossain määrin Yhdysvaltojen sisällissodassa.
Modernilla veneellä monta ”isää”
Myöhemmin sekä ranskalainen Zodiac että brittiläinen RFD ovat julistautuneet ”modernin” kumiveneen keksijöiksi. Ranskassa aiemmin pääasiassa ilmailuun keskittynyt Zodiac kehitti maan merilennostolle miehistön kuljettamiseen soveltuvan kumivenemallin 1930-luvulla. Ensimmäinen versio oli ilmatäytteinen kanootti, sitten vuorossa oli historiankirjojen mukaan jonkinlainen katamaraani, ja pian jo kovalla lattialevyllä varustettu kumivene, jollaisista yritys tunnetaan yhä tänään.
Zodiacin kumiveneet tunnetaan nykyään ympäri maailmaa. © Wikimedia Commons
Britanniassa puolestaan niin ikään aiemmin ilmailuun keskittyneen RFD-yhtiön perustajan ja omistajan Reginald Foster Dagnallin kerrotaan kehittäneen ilmatäytteisen kumiveneen jo vuonna 1919. Dagnallin veneiden kerrotaan tehneen ilmailuministeriöön niin suuren vaikutuksen, että niitä ryhdyttiin heti tilaamaan muun muassa pelastusveneiksi.
Siinä kun Zodiac Nautic -yhtiö tunnetaan yhä ympäri maailman nimeään kantavista kumiveneistä, RFD sulautui myöhemmin muihin yrityksiin. Nykyään se, mitä RFD:stä on jäljellä, on osa laskuvarjoihin sekä armeijan, rannikkovartioston sekä siviilien pelastautumis- ja selviytymisvälineisiin keskittynyttä walesilaista Irwin GQ -yhtiötä.
