Viikko sitten sunnuntaina pitkän urakkansa Vendée Globe -maailmanympäripurjehduksessa aloittaneen Ari Huuselan yksi nyrkkisääntö veneessä on ”syö ensin”. Sinällään yksinkertainen ohjenuora voi osoittautua yksinpurjehtijalle jopa hengentärkeäksi.
Kenen tahansa on tärkeä pitää huolta energiatasoistaan, mutta erityisen tärkeää se on ihmiselle, jonka lähimmät ihmiset voivat pahimmillaan olla Kansainvälisellä avaruusasemalla. Eteläisen jäämeren myrskyissä virheisiin ei ole varaa, eikä kippari voi koskaan tietää, milloin syömiselle siunaantuu seuraava tilaisuus. Mahdollisuudet pitää siis käyttää hyväksi, ja ennen jokaista urakkaa varmistua siitä, että energia riittää sen viemiseksi loppuun.
Ari Huuselan reitti Vendée Globessa on 45 000 kilometriä pitkä. Se kulkee ensin Euroopan ja Afrikan länsirannikkoa pitkin etelään, jonka jälkeen alkaa kierros Etelämantereen ympäri. Hyväntoivonniemen jälkeen kipparit huokaisevat seuraavan kerran helpotuksesta Kap Hornin nähdessään.
Ennen lähtöään suomalaiskippari ilmoitti tavoitteekseen kiertää maapallo sadassa vuorokaudessa. Se tehdään yksin, pysähtymättä ja ilman ulkopuolista apua. Herääkin kysymys, mitä yksinpurjehtija matkallaan syö?
Huuselan Stark-veneeseen ruokaa on pakattu yhteensä noin 150 kilon verran. Miehen ruokavalio on yksinkertainen, mutta riittävä: 150 pussia Ambroniten juotavia aterioita, 300 pussia Blå Bandin pakastekuivattua retkimuonaa, 200 kappaletta Puhdistamon välipalapatukoita ja 3 kiloa Cafetoria-kahvia. Lisäksi Huusela napsii suuhunsa pähkinöitä ja muita pienempiä välipaloja.
”Ruoat on jaettu päivä- ja viikkopusseihin, joissa on otettu huomioon kisatilanne. Päiväntasaajalla ruokapussin energiasisältö on reilut 3 000 kilokaloria. Eteläisellä jäämerellä energiantarve on jopa 8 000 kilokaloria vuorokaudessa”, Huusela kertoo.
Ainoana kokkausvälineenä Huuselalla on veneessä pieni retkikeitin, jolla voi kiehauttaa kerrallaan seitsemän desilitraa vettä.
Suomalaiskippari kertoo mitoittaneensa ruokavarastonsa siten, että selviäisi merellä jopa 150 vuorokautta. 120 vuorokautta menisi Huuselan mukaan vielä ilman merkittävää vyön kiristelyä. Toista on voitosta kilpailevien kippareiden veneissä. Kilpailuetua haetaan jopa ruokavarastoista tinkimällä.
”Promillenkin parempi suorituskyky saattaa erottaa voittajan kakkosesta. Vuonna 2016 sääennuste oli kilpailun alkaessa poikkeuksellisen hyvä. Kilpailijat tiesivät saavuttavansa päiväntasaajan paria vuorokautta ennakoitua nopeammin jo ennen kilpailun alkua. Kärkitiimien kisaveneistä kannettiin tämän vuoksi parikymmentä kiloa ruokaa pois”, Huusela totesi aiemmassa päivityksessämme.”
Yksinpurjehtijan työvuoro päättyy vasta, kun vene seuraavan kerran kiinnittyy laituriin. Mutta aina silloin tällöin Huuselakin voi vaihtaa hetkeksi vapaalle. Ennen lähtöään mies kertoi Tekniikan Maailmalle ladanneensa kolme e-kirjaa ja joitain Netflix-sarjoja matkaviihdykkeekseen. Yksi fyysinenkin kirja pääsi maailmanympärimatkalle.
”Olen innostunut lukemaan Gustaf Eriksonista ja hänen varustamonsa laivoista kertovia kirjoja. 1930-luvulla niillä kuljetettiin vehnää Englannista Australiaan, ja niistä matkoista tämäkin kisa on oikeastaan alkanut. Laivoilla purjehdittiin kilpaa takaisin Englantiin”, Huusela kertoo.
