Eniten jännittää vesi.
Ruskaveneilyn kohde oli jo pitkään katsottu. Lapin ja Kainuun rajan ylittävä järvipari Yli-Kitka ja Ala-Kitka muodostavat yhdessä peräti Suomen kymmenenneksi suurimman järvikokonaisuuden, kun Saimaan eri osat niputetaan yhteen. Silti se ei nouse juuri esiin, kun veneilykohteita listataan. Ei, vaikka se on samankaltainen pohjoisen Suomen kohde kuin esimerkiksi Kiantajärvi tai Oulujärvi – tai Inarinjärvi.
Ja se Inarin kokemus on nyt nimenomaan haussa.
Kiannalla, Oulujärvellä ja Inarilla on Kitkojen tapaan veneilyn merkityt väylät, Metsähallituksen veneilytukikohtia ja erämaisia leirisaaria. Niitä erottaa kuitenkin vesi. Siinä missä Kianta- ja Oulujärvellä vesi on voimakkaan humuspitoista ja veneily siellä muistuttaa olutsammiossa ajamista, Inarilla järven vesi on kristallinkirkasta.
Kumpaan leiriin Kitkajärvet kuuluvat?
Ei siis ihme, että ensimmäinen toimi rantaan päästyä on kävellä kurkistamaan, mitä pinnan alla luuraa?
Kyllä – pohjahan se siellä!
Ja se on hienoa. Oulujärvellä tai Kiantajärvellä kun pohjaa ei ole mahdollista nähdä edes lähellä rantaa.
”Yli-Kitkan on kerrottu olevan Euroopan suurin lähde”, kertoo Kimmo Korpua.
Saman väitteen on kuullut myös Marko Poropudas. Kaikkein kirkkainta on kuulemma Kuorkkiselällä ja Visaselällä.
”Kyllähän se tämä puhdas vesi on, joka täällä miellyttää.”
Kitkajärvet ovat kirkasvetisiä. Myytin mukaan se on valtavan kokoinen lähde.
Jumalten nektaria
Aamuaurinko paistaa kirkkaana Himmerkin vierassatamaan. On täysin tyyntä. Vesi helmeilee kirkkaana ja toisintaa pinnassaan ruskan kirkkaisiin väreihin helauttaman vastapäisen metsän.
On helppo kuunnella, kun Himmerkin hotellin johtaja Reijo Lantto kertoo tarinaa siitä, mistä Himmerkin niemi aikanaan sai nimensä. Tarina palautuu aikaan, jolloin Kuusamon ja Posion seurakunnat olivat vielä yhdessä. Elettiin 1700-luvun loppua, kirkkoherrana oli Johan-Gustaf Krank.
”Hän oli kirkkomatkalla renkipojan kanssa soutamassa Kuusamosta Posiota kohti Kitkaa pitkin”, kertoo Lantto.
”He pysähtyivät näille lahden laajoille hiekkarannoille lepäämään.”
Näkymä oli vavahduttava.
”Niinpä hän totesi, että detta är ju liksom himmelriket – tämähän on kuin taivasten valtakunta.”
Siitä paikka sai nimensä, Himmerki, kun tarinaa kertonut renkipoika sen sellaiseksi väänsi – pysähdyttiin jossain Himmerkissä…
Nyt Himmerkissä on lomakeskus, jossa on hotelli ja ravintola. Sotainvalidien alun alkaen perustama Himmerki on ollut Lanton omistuksessa vuodesta 2000. Lantto on laittanut paikkaa erinomaiseen kuntoon. Yöpyä voi rantatörmän yllä olevissa uusissa lomahuviloissa, joista on näkymä suoraan Yli-Kitkalle. Jos alla on alumiininen vene, sen voi ajaa hiekkarannalle, josta nousevat muutama kymmenen metriä korkeat rappuset suoraan huviloille.
Himmerkin lomakylän vierassatama on Kitkajärvien yksi keskeisistä kohteista. Sitä käyttää usein asiakkaiden hakemiseen myös veneopas Marko Poropudas.
Toisaalta Himmerkin yhteydessä on suojaisa syvä vierassatama, jossa on sekä aisa- että kylkikiinnityspaikkoja.
”Meille tulee asiakkaita aika paljon myös veneellä”, Lantto kertoo.
”Veneilijät ovat ihan selvä oma asiakasryhmä, etenkin ravintolassa, mutta myös majoitustiloissa. Kitkajärvet ovat iso kohde, mutta yleensä täällä veneillään avoveneillä, joissa ei ole yöpymismahdollisuutta.”
Aurinko nousee jo selvästi vedenpinnan yläpuolelle. On aika irrottaa köydet ja päästää Buster Cabin vesille, nostaa se 200 hevosvoimaisella Yamahalla liukuun ja ajaa suoraan kohti kirkkautta, sisälle taivasten valtakuntaan, Kitkajärvelle, jonka vesi on kuin jumalten nektaria.
Himmerkin majoitusta.
Vähän palveluita
Kitkajärvillä on veneilyä varten merkittyjä väyliä. Toisaalta monille näyttäville kohteille pitää ajaa omia reittejä. Poropudas kertoo, että Kitkat eivät ole kovin pahat ajaa.
”Ei tämä ole kovin tarkasti ajettava järvi, toisin kuin vaikka Inari.”
Luonaselkää pitkin kulkee yksi merkitty pääväylä. Kohteemme Karhusaari sijaitsee siitä etelämpänä, joten reittikin vie kokonaan omilla aalloilla. Vaikka nyt on tyyntä, Poropudas kertoo, että Kitkajärvien suurin haaste löytyy tuulesta.
”Järvi sijaitsee korkealla merenpinnasta ylängöllä, joten tuuli nousee herkästi kovaksi. Ja silloin aallot ovat teräviä. Kun syysmyrskyllä ajetaan, vesi tulee koko ajan katon yli.”
Kitka-järvet jakaantuvat kahden kunnan alueelle, ja kahden eri maailman: Posio on Lappia, Kuusamo Kainuuta. Kuusamon puolella järveä rannat ovat täydemmät, sillä ne ovat yksityisessä omistuksessa ja mökkitontteina. Lapin puolella Yli-Kitkalla valtio-omistus on pitänyt erityisesti saaret kohtuullisen tyhjinä. Retkeiltävää riittää, ja nimenomaan sitä, sillä kovin paljoa rakennettuja palveluita ei ole. Omatoimisuus on valttia.
Kitkajärvet sijaitsevat isolta osaltaan Kuusamossa, joten ei ihme, että paikallisen vieheidenvalmistajan ottipelit toimivat täällä.
”Posiolta on poistettu paljon Metsähallituksen palveluita. Täällä satsataan vain Rukan palveluihin.”
Toisaalta Posion puolelta löytyy Kitkojen ainoa autiotupasaari. Karhusaaressa on Metsähallituksen veneilytukikohta.
Vesi on matalalla, kuten on koko Suomessa. Niinpä Poropudas epäilee, että laituriin ei päästäisi. Eikä päästä.
Busterin pohja töksähtää hienoon hiekkaan metrin päässä laiturista. Vettä on tosin niin vähän, että ongelma on helppo hoitaa korkeavartisilla nahkasaappailla. Veden kautta laiturille ja tyhjentynyt Buster liukuu siihen kiinni.
Karhusaari
”Vaikka Metsähallitus hoitaa asiansa hyvin esimerkiksi Inarilla, Luontopalvelut eivät kyllä tällä järvellä saa mitään aikaiseksi. Tehotonta touhua”, Poropudas manailee ja kertoo tarinoita märistä puista, joita peräti kolme kuukausipalkkaista miestä saareen ovat raahanneet.
Nyt puut ovat onneksi kuivia ja autiotuvassa helähtää kamiinaan tulet. Veneilypäivän eväänä makkaran isäksi on savustettuja muikkuja, Kitkan viisaita.
Veneilyn kausi on Kitkoilla kohtuullisen pitkä. Järvi sulaa yleensä toukokuun viimeisinä päivinä ja jäätyy vasta marraskuun alussa.
”Myöhäisin päivä, jolloin olen täällä uistellut, on ollut marraskuun 20.”, Poropudas kertoo.
”Ilmastonmuutoksen näkee täällä selvästi. Kevät tulee koko ajan aiemmin ja talvi myöhemmin.”
Retkeilyä riuttasaarissa
Kitkajärvet koostuvat kahdesta isosta Kitkajoen suvannosta, Yli-Kitkasta ja Ala-Kitkasta. Yli-Kitka on näistä isompi, ja vaikka nimestä voisi päätellä, se on järvistä eteläisempi, eli kartalla Ala-Kitkaa alempana. Nimi tulee joen virtaussuunnasta, eli Yli-Kitka on joessa latvavesien puolella.
Järvien välillä kulkee veneväylä, mutta alituskorkeus Kilkilösalmen kohdalla Rukalta tulevan tien sillan alla on niin vaatimaton, että siitä ei pääse edes Busterin Cabinilla.
Veneiltävää riittää toki Yli-Kitkan puolella ilmankin: mittaa linnuntietä mitaten tulee reilusti yli puolisataa kilometriä, reittejä pitkin reilusti enemmän. Ala-Kitka on huomattavasti pienipiirteisempi, vaikka myös siellä menee kummelein ja lateraaliviitoin merkityt veneväylät. Molemmin puolin on myös kalasatamat, sillä Kitkajärvillä on yhä kaupallista kalastustoimintaa.
Ala-Kitkan puolella vierailevan veneilijän hyvä reissunaloituspiste on juuri tällaisen kalasataman yhteyteen rakennettu kausi- ja vierassatama Mourusalmessa. Sieltä pääsee sekä pohjoiseen että etelään.
Nyt edessä on kuitenkin hädin tuskin veden päälle nouseva Santamätäs.
”Tämä on yksi kauneimmista saarista”, Poropudas kertoo.
Kitka-järvillä veneoppaana työskentelevä Poropudas ajaa Busteria huolettomasti rantaa kohti, vaikka matalan veden aika on nostattanut vedestä esiin myös muita Santamättään huippuja.
Pitkin Kitka-järviä on saaria, joissa on riuttamaiset sorarannat pitkälle aaltojen alle. Santamätäs on yksi niistä.
”Näin matalalla vedellä pääsee kahlaamaan saarelta toiselle. Käyn täällä useita kertoja kesässä, omalla porukalla ja asiakkaiden kanssa.”
Marko Poropudas.
Ylänköjärvellä tuulee
Pohjoisempana Kuusamon puolella Yli-Kitkaa on vastaava riuttasaari – Ahosaari, ja nimenomaan se pienempi, Kumpusaarten vieressä oleva. Ja sinne suuntaa omalla Trackerillaan Kimmo Korpua.
”Sieltä otan aina harjuksen. Täysikokoisen saamisessa on työtä, mutta joku iskee siiman päähän joka tapauksessa.”
Viehesuositus on jalokalalle totta kai Kuusamon viisi tai seitsemänsenttinen Räsänen, ahvenelle lippauistin Kumma. ”Vaateliaalle kalastajalle suosittelen meidän appista löytyvää Unique-palvelua, jossa värin voi suunnitella itse.”
Nyt päällä on se Poroputaan esittelemä ylänköjärven tuulinen päivä. Tuuli nousee sinne kymmeneen metriin sekunnissa ja vaikka Korpua on katsonut saaria suojaksi reitille, aalto nousee korkealle. Kalastusta se ei haittaa, sillä se on tarkoitus tehdä maista, veteen sukeltavan riuttamaisen kärjen luota.
”Katso – tuolta näkyy Riisitunturit”, Korpua opastaa.
Ja kyllä. Komea on näky. Tulee selväksi, että Yli-Kitka on erämaassa.
”Täällä on hyviä retkikohteita jokaiselle. Rauhassa saa olla, jos telttailla haluaa.”
Ahosaari on juuri sellainen. Siellä Korpuan omat pojat ovat harjoitelleet kalastusta ja telttailua. Ohjeena on vain ollut, että alamittaisia kaloja ei saa ottaa – onhan Korpua Kuusamon Uistimen toimitusjohtaja ja omistaja. ”Meidän asemassamme ei ole varaa alamittaisia kaloja eräksi ottaa. Kannoista täytyy pitää huolta, että kalastettavaa riittää jatkossakin.”
Ahosaaren retkisaareen rantaudutaan hiekalle. Saaressa on valmis nuotiopohja ja mahtavaa telttailumaastoa.
Kuten muillakin pohjoisen järvellä Kitkoilla ei juuri huvikseen ajella. Järvelle mennään asian kanssa.
”Ja se tarkoittaa täällä yleensä kalastusta. Huviajoa on hyvin vähän. Se on kyllä lisääntymässä: viime kesänä näin täällä ensimmäisen kerran vesijettejä.”
Korpua näkee, että näistä järvistä olisi enempäänkin. Jos ”kumikanava” vie Saimaalle, miksei kirkkaammille vesille pohjoiseen.
”Varsinkin retkeilevälle veneilijälle tämä tarjoaa paljon. Valmiita tulipaikkoja ja laavuja on vähän, mutta vapaasti leiriytymiskäytössä olevia valtion saaria paljon.”
Tällä kertaa tuloksena ei ole kuin tyhjän pyytämistä. Tuuli on liian kova. Harjukset ovat syvemmällä. Tuulen suunta on sellainen, että riutan rantaan loiskii aaltoja kummaltakin puolelta.
Onneksi mukana on kuranttia evästä grilliin laitettavaksi. Hevosen grillipihvejä ja karitsan sisäfileitä, joiden kylkeen laitetaan espanjalaista perunamunakasta. Voihan se veneilypäivän ruoka olla tällaista, jos petokala ei pure.
”Vasikkaselkä on paras paikka uistella”, Korpua vinkkaa ruokailun yhteydessä tänne tulevalle veneilijälle. ”Heittopaikkoja on taas lähes jokaisen saaren rannassa.”
Illalla Himmerikin hotellin ravintolassa, jälleen Kuusamosta Lapin puolelle Posiolle saavuttua, on aika harrastaa turismia. Aperol Spritz on jokaisen itseään kunnioittavan Italiaan päätyneen valinta. Mutta miksi mennä etelään, kun voi mennä pohjoiseen – Hilla Spritz lasissa, edessä hämärtyvä Lapin ilta ja ensimmäisen pakkasyön nostattamat revontulet järven päällä.
Voisiko veneily enää parempaa olla?
Kimmo Korpua veneilee Kitkajärvillä pääasiallisesti kalastuksen perässä, mutta Kitkoilla tulee ajettua myös ihan maisemien vuoksi.
Yli-Kitkan kolme varmaa
Himmerki
Lomakeskuksen yhteydessä oleva vierassatama – hyvä palvelusatama muutaman päivän retkeilyreissulla tai jopa pysyvä tukikohta järvellä vietettävien päivien ajaksi.
66°04’58.1″P 28°17’00.3″I
Merikartta: 644L (elektroninen).
Hinta: Ilmainen.
Vieraspaikat: 8–10.
Kiinnitystapa: Aisa-, kylki tai ankkuri.
Palvelut: Sähkö, vesi, sauna, suihku, hotelli, ravintola, wc, uimaranta, luontopolku, veneluiska.
Karhusaari
Metsähallituksen veneilytukikohta, jossa autiotupa. Tukeva laituri, joskin vettä laiturin edessä on niukanlaisesti.
66°02’45.8″P 28°14’40.5″I
Merikartta: 644L (elektroninen)
Hinta: Ilmainen.
Vieraspaikat: 4.
Kiinnitystapa: Kylki- tai ankkuri.
Palvelut: Grillipaikka, autiotupa, puucee.
Mourusalmi
Hyvä vierassatama keskeisellä sijainnilla omalla traileriveneellä liikkeellä olevalle reissun aloituspisteeksi.
66°05’36.3″P 28°24’58.1″I
Merikartta: 644L (elektroninen).
Hinta: Ilmainen.
Vieraspaikat: Noin 4.
Kiinnitys: Kylki.
Palvelut: Grillipaikka, puucee, veneluiska.
