Tabletti, jossa gps-toiminto mukana ? Sisävedet kattavia topo-karttoja taitaa saada latailemisen vaivalla, vaikkeivat ne merikorttia kunnolla vastaakaan veneilymielessä. Mutta kun paperikartat on kuitenkin aina mukana…

Ratkaisin omassa veneessäni asian hankkimalla meri-vhf:n jossa on toinen ’etä’luuri. Varsinainen koje on kabiinissa ja yhdistetty veneen gps:aan, ja lisäluuri on vedetty omalla johdollaan sitlooran takaosaan sateelta suojaan. Kummassakin on tuo ’paniikkinappi’.
Harvakseltaanhan tuota meri-vhf:aa tulee käyteltyä, mutta tuo hätäsanoma-automatiikka mielestäni perustelee hankinnan hyvinkin.

Samansuuntainen kokemus: Parikymmentä vuotta laiskahkoa kesäveneilyä, eikä ainoatakaan pysäytystä. Voisivat minunkin mielestäni enemmän liikkua vesillä.

Hyvä kysymys ansaitsee vastauksen:
Muutama vuosi sitten niitä testattiin ruåtsalaisessa venelehdessä ja lopputulema oli, että odotellaan seuraavan sukupolven laitteita. Ja sellaisia ei mielestäni ole vielä näkynyt…
Toimivat kaiketi hyvin rantautumisapuna, kun lähestytään hiljaa ja väistellään rantaveden kivenpultereita. Normaali veneilynopeuksissa ei ehdi juuri mitään tehdä, vaikka kivennykäre jossain vaiheessa kaiun ruudulle ilmaantuisikin.

..eli käytännössä uusit johdotukset 12V pääkytkimeltä kulutuskohteisiin, eikö niin ?
Teen tänä talvena samaa remonttia nykyiseen veneeseen, kun yli 30 v vanhat tinaamattomat johdot ovat hapettuneet ja vuosien myötä tehdyt lisäykset ovat johtaneet aikamoiseen johto-härdelliin.

– Aloitan sähkökaavion tekemisestä: piirrän lyijykynällä ruutupaperille, kun vanhaa sähkökaaviota ei tietenkään ole. Kun kaavio mielestäni on valmis, noudatan sitä ’orjallisesti’
– Vaihdan pääkytkimen, koska käyttöakkuja tulee kaksi. Starttiakulle oma kytkin. Joka akulle tulee +navan viereen pääsulake.
– Sähkötauluksi olen hankkinut Motonetista 6 kytkimen kytkintaulu-palikoita ja sulaketaulu-palikoita.
– Johdotukset vedän parina taululta sulakkeen kautta kuhunkin kulutuspisteeseen. Tulee vähän enemmän johtoa kuin yhteistä miinus-johtoa käyttäen, mutta selkeä kytkentä.
Johtimina ajattelin käyttää Bilteman tinattua kaapelia.
– Johtimien tarvittavat paksuudet tarkistan kulutuspistekohtaisesti.
– Kun veneessä on valmiina putkitukset pääosalle kaapeleita, tulee johdotuksesta kohtuullisen siisti.
– Kaiku- ja lokiantureiden kaapelointi on vielä mietinnässä, kun edellisen omistajan teettämä asennus on hieman kryptinen.
– Kun keulapotkuria ja ankkurivinssiä ei ole, ei tarvi miettiä keulaan sijoitettavaa lisäakkua ja sen latausta.
– Moottorin sähköpiireihin, moottorin ohjaustauluun, laturin piiriin ym en koske.

Jos on autosähkötöitä joskus tehnyt, ei asia ole ylivoimainen, mutta vaatii tietysti huolellisuutta ja systemaattisuutta. Johtojen vetämisessä putkiin tulee olemaan varsin paljon kyykkimistä ja äheltämistä veneen ahtaissa sopukoissa.

Maadoitusten kanssa pitää olla tarkkana, ettei tule korroosiovirtaluuppeja sellaisten käyttökohteiden kautta, joissa miinus-napa onkin kytketty runkoon (mastovalot ?, vhf-radio ja sen antennikaapelin kuori ja antenni ?, muita ’metalliin asennettuja’ laitteita). Paras kopioida vanha asennus uusin johdoin, ellei ole varma asiasta jonkin laitteen osalta.

Maasähkö onkin 230V juttuja ja siihen ei ole syytä puuttua ’harrastepohjalla’.

Perjantaina kävin sen verran ulkona, että sain hyvän mielen ja märät vaatteet. Merisääennuste oli niin masentava, että loppu pyhät paleltiin kotona…

Kun veneeni 30 v. vanha Aga-nestekaasupannu alkoi oikkuilemaan, asensin tilalle pienimmän Glembring-öljykamiinan samaan vesikiertolämmitykseen.

Etuja:
– omavoimainen, ei tarvi sähköä toimiakseen
– pienin osateho niin pieni, että käy katkoitta osateholla
– sopi juuri ja juuri vanhan pannun tilaan keulapiikin välikössä
– lämmitysvesikierukan sai lisävarusteena
– istui jotenkuten kaasupannun ’suljetun kierron’ savupiippuun
– polttoainetta aina mukana (syöttö koneen tankista)
Haittoja:
– sytyttäminen vaatii harrastusta
– asennus vaati tuumiskelua

Jos Refleksin laipioasennusmalliin olisi saanut lämmitysvesikierukan, olisin ottanut sen.