Forum Replies Created

  • Jussi H.

    Tabletti, jossa gps-toiminto mukana ? Sisävedet kattavia topo-karttoja taitaa saada latailemisen vaivalla, vaikkeivat ne merikorttia kunnolla vastaakaan veneilymielessä. Mutta kun paperikartat on kuitenkin aina mukana…

    Jussi H.

    Samaa mieltä; rustirautojen kiinnityksen on hyvä olla kunnossa 🙂 . Edellisessä veneessäni oli tämäntapaista tyyppivikaa:
    http://www.elisanet.fi/jussi.h/senorita_tarkistettavaa.htm
    Voi olla korjattavissa helposti tai sitten pitkän kaavan mukaan. Katso vaikka kuvasarja Marcelin tekemästä korjauksesta Golondrinaan.

    Jussi H.

    Ratkaisin omassa veneessäni asian hankkimalla meri-vhf:n jossa on toinen ’etä’luuri. Varsinainen koje on kabiinissa ja yhdistetty veneen gps:aan, ja lisäluuri on vedetty omalla johdollaan sitlooran takaosaan sateelta suojaan. Kummassakin on tuo ’paniikkinappi’.
    Harvakseltaanhan tuota meri-vhf:aa tulee käyteltyä, mutta tuo hätäsanoma-automatiikka mielestäni perustelee hankinnan hyvinkin.

    in reply to: Spinaakkerijiippi #101904
    Jussi H.

    Edellisen veneen mukana tuli spinnulle kahdet skuutit: toiset meni plokeihin veneen takaosassa ja niillä säädettiin muotoa, ja toiset tuli plokeihin veneen keskiosassa ja ne olivat puomia varten.
    Oli huomattavan helppoa harjoitella jiippiä, kun puomin päähän tuleva ’vara’skuutti (vai kaija vai mikä se nyt on)oli vapaana napattavissa käteen ja pujotettavissa puomin nokkaan heti, kun se oli irti mastosta. Suosittelen. Isommissa veneissä taitavat käyttää tuollaista järjestelyä kovalla tuulella.
    Opettelin vain tuon normaalin jiipin: vene myötäiseen, spinnu ja puomi ’keskelle’, puomi irti mastosta, skuutti (vai kaija etc.) siihen paikalleen, lykkään puomin ulos toiselle puolelle ja laitan toisen pään mastoon. Onnistui yksinkin silloin kun autopilotti ja tuuli eivät oikutelleet.
    (Iän myötään tuoma mukavuudenhalu on tosin vienyt nyt genaakkerin käyttäjäksi…)

    Jussi H.

    Samansuuntainen kokemus: Parikymmentä vuotta laiskahkoa kesäveneilyä, eikä ainoatakaan pysäytystä. Voisivat minunkin mielestäni enemmän liikkua vesillä.

    Jussi H.

    Mielestäni minimissään on hyvä olla kaikuluotain, joka on avuksi rantautuessa ja – jos sattuu eksymään – etsittäessä turvallista syvyyttä saaren läheltä vaikka sumussa.
    Seuraavaksi loki tai sen voi ehkä korvata pienellä karttaplotterilla tai gps:lla. ( Omassa veneessäni on lokin siipiratasanturi ollut tiltissä nyt jo muutaman vuoden ja saan nopeuden gps:n apunäytöltä.)
    Karttaplotteri on tärkeysjärjestyksessä kolmas kunnon paperimerikorttien täydentäjänä: auttaa paikantamaan silloin, kun on totaalisen eksyksissä oudossa ympäristössä. Voi olla vaikka taskussa kannettavaakin mallia, jolloin palvellee syksyn sieniretkillä ja talvella autossa.

    Muut instrumentit ovat sitten luokkaa ’kiva jos on’: tuulen suunnan näkee maston huipusta ja akun jännitteen voi mitata kerran kuussa yleismittarilla, ellei halua niihin erityisesti panostaa. Mutta onhan se selvää, että kryssikulmat ja vendan paikat olisi kiva saada purjehdustietokoneelta…

    (niin, kiinteästi asennettu kompassihan tietysti kaikilla jo on..)

    Jussi H.

    Hyvä kysymys ansaitsee vastauksen:
    Muutama vuosi sitten niitä testattiin ruåtsalaisessa venelehdessä ja lopputulema oli, että odotellaan seuraavan sukupolven laitteita. Ja sellaisia ei mielestäni ole vielä näkynyt…
    Toimivat kaiketi hyvin rantautumisapuna, kun lähestytään hiljaa ja väistellään rantaveden kivenpultereita. Normaali veneilynopeuksissa ei ehdi juuri mitään tehdä, vaikka kivennykäre jossain vaiheessa kaiun ruudulle ilmaantuisikin.

    in reply to: Pohjaan kops! #4192
    Jussi H.

    Joka kolmas kesä on kolahtanut vähän reilummin, useimmiten jossain väylän tuntumassa, vaikka harrastan väylien ulkopuolella kulkemista; viimeksi kolisi Taalintehtaan lo-puolella, kun ajoin käänteessä viitat väärin.
    Onneksi tähänastiset veneeni ovat sen verran konservatiivisia rakenteiltaan, että on kunnon pyöristyksin tehty pilssi ja kölitukit sekä lyijyköli.

    Rantautumiskolinoita tulee sitten useamminkin…

    in reply to: Sähköt uusiksi #4632
    Jussi H.

    ..eli käytännössä uusit johdotukset 12V pääkytkimeltä kulutuskohteisiin, eikö niin ?
    Teen tänä talvena samaa remonttia nykyiseen veneeseen, kun yli 30 v vanhat tinaamattomat johdot ovat hapettuneet ja vuosien myötä tehdyt lisäykset ovat johtaneet aikamoiseen johto-härdelliin.

    – Aloitan sähkökaavion tekemisestä: piirrän lyijykynällä ruutupaperille, kun vanhaa sähkökaaviota ei tietenkään ole. Kun kaavio mielestäni on valmis, noudatan sitä ’orjallisesti’
    – Vaihdan pääkytkimen, koska käyttöakkuja tulee kaksi. Starttiakulle oma kytkin. Joka akulle tulee +navan viereen pääsulake.
    – Sähkötauluksi olen hankkinut Motonetista 6 kytkimen kytkintaulu-palikoita ja sulaketaulu-palikoita.
    – Johdotukset vedän parina taululta sulakkeen kautta kuhunkin kulutuspisteeseen. Tulee vähän enemmän johtoa kuin yhteistä miinus-johtoa käyttäen, mutta selkeä kytkentä.
    Johtimina ajattelin käyttää Bilteman tinattua kaapelia.
    – Johtimien tarvittavat paksuudet tarkistan kulutuspistekohtaisesti.
    – Kun veneessä on valmiina putkitukset pääosalle kaapeleita, tulee johdotuksesta kohtuullisen siisti.
    – Kaiku- ja lokiantureiden kaapelointi on vielä mietinnässä, kun edellisen omistajan teettämä asennus on hieman kryptinen.
    – Kun keulapotkuria ja ankkurivinssiä ei ole, ei tarvi miettiä keulaan sijoitettavaa lisäakkua ja sen latausta.
    – Moottorin sähköpiireihin, moottorin ohjaustauluun, laturin piiriin ym en koske.

    Jos on autosähkötöitä joskus tehnyt, ei asia ole ylivoimainen, mutta vaatii tietysti huolellisuutta ja systemaattisuutta. Johtojen vetämisessä putkiin tulee olemaan varsin paljon kyykkimistä ja äheltämistä veneen ahtaissa sopukoissa.

    Maadoitusten kanssa pitää olla tarkkana, ettei tule korroosiovirtaluuppeja sellaisten käyttökohteiden kautta, joissa miinus-napa onkin kytketty runkoon (mastovalot ?, vhf-radio ja sen antennikaapelin kuori ja antenni ?, muita ’metalliin asennettuja’ laitteita). Paras kopioida vanha asennus uusin johdoin, ellei ole varma asiasta jonkin laitteen osalta.

    Maasähkö onkin 230V juttuja ja siihen ei ole syytä puuttua ’harrastepohjalla’.

    in reply to: Paukkuliivit #4155
    Jussi H.

    Käytän veneilyliivejä/kelluntapurjehdustakkia kevyellä kelillä saaristossa ja paukkuliivejä, kun pitää vetää Mustot päälle.
    Pääasiallinen motiivi on, että paukkuliiveissä on myös turvavaljaat ja kiinnityslenkki valmiina ja käytän valjaita aina yksin ulkona purjehtiessani.

    in reply to: Juhannus #4149
    Jussi H.

    Perjantaina kävin sen verran ulkona, että sain hyvän mielen ja märät vaatteet. Merisääennuste oli niin masentava, että loppu pyhät paleltiin kotona…

    Jussi H.

    Kryssarklubbenin pari vuotta vanha satamakirja ’Norrlandskust’ on erinomainen Pohjanlahden rannikon venesatamien luettelo Gävlen korkeudelta Haaparantaan saakka; suosittelen.

    in reply to: Mikä lämppäri? #4089
    Jussi H.

    Kun veneeni 30 v. vanha Aga-nestekaasupannu alkoi oikkuilemaan, asensin tilalle pienimmän Glembring-öljykamiinan samaan vesikiertolämmitykseen.

    Etuja:
    – omavoimainen, ei tarvi sähköä toimiakseen
    – pienin osateho niin pieni, että käy katkoitta osateholla
    – sopi juuri ja juuri vanhan pannun tilaan keulapiikin välikössä
    – lämmitysvesikierukan sai lisävarusteena
    – istui jotenkuten kaasupannun ’suljetun kierron’ savupiippuun
    – polttoainetta aina mukana (syöttö koneen tankista)
    Haittoja:
    – sytyttäminen vaatii harrastusta
    – asennus vaati tuumiskelua

    Jos Refleksin laipioasennusmalliin olisi saanut lämmitysvesikierukan, olisin ottanut sen.

    Jussi H.

    Fejassa olin vuosia sitten; ihan mukava paikka ainakin silloin. Helppo ajaa sisään väylältä, eikä tee paljon mutkaa matkalla eteenpäin.
    Käringssundista yli mennessä on Aarholma lähellä.

    Höga Kustenille olen mennyt muutaman kerran ja aina Vaasan kautta, sieltä ylitse ja kaikessa rauhassa alaspäin Ruotsin puolella.

X