Keskustelu

 
Veneilyaiheista keskustelua. Liity mukaan!

Purjehduselektroniikka

Viewing 10 posts - 1 through 10 (of 10 total)

Home / Forums / Masto / Purjehduselektroniikka

  •  jullella

    Terve!

    Haluaisin kuulla ajatuksia minkälainen ja -laajuinen elektroniikkapaketti olisi järkevä noin 23-27 jalkaiselle purjeveneelle, jolla toimintaympäristö tulee olemaan pääasiassa Suomenlahden rannikkoseudut ja ehkä myös Viron retket? Veneellä ei ole tarkoitus kilpailla, mutta se on tarkoitus kuitenkin saada kulkemaan hyvin 😉

    Mikä olisi minimitaso, entä edistyneempi tai sitten jo oikein hyvä laitteisto?

    Pauli

     Tapani Mylly

    Kaipaatko merkki- ja mallikohtaisia vinkkejä vai yleisempiä?

    Hyvin pienelläkin elektroniikalla pärjää, meidän ekassa veneessä (Netta30) ei ollut edes toimivaa lokia.
    Ajattelisin kuitenkin nykyään, että loki, kaiku ja ehkä plotteri on hyvä olla. Tosin plotterikaan ei ole kyllä missään mielessä välttämätön, ja aloittajalle voi olla vaan hyvä ettei sitä ole. Sen jälkeen tuulimittari, vhf ja tavallinen radio. Näitä ennen toki akkujen ja tankin mittarit, jos niitä nyt varsinaisesti elektroniikaksi laskee.

    Tossa järjestyksessä etenisin itse.

     jullella

    Moi!

    Sekä yleisellä, että myös laitetasolla. Yritän hahmottaa mikä olisi minulle sopiva ja riitävä laitteisto. Ajatuksena on, että pääsisin arvioimaan ja kehittämään purjehdustaitojani myös mittaamalla. Toki tiedän perusasioita: ympäristön tarkkailu, windex, loki ja kaiku, karttanavigointi. Niiden lisäksi taidan kaivata myös mittaristosta nähtäviä asioita, jotta veneen vauhti olisi hyvä ja koko riki tehokkaasti käytössä.
    Kannattaako kaikki tieto saada yhteen vai useampaan mittariin / näyttöön jne.

    Tästä tulikin laaja aihepiiri.

    Lisäksi kaipaan kommentteja ”etenpäin” luotaavista kaiuista.

    Tarkoituksenani ei ole upottaa laitteistoon huikeita summia vaan saada kohtuuhintainen kokonaisuus aikaiseksi.

    Pauli

     gh34

    Minimitaso voisi tänä päivänä olla yhdistelmälaite (kaiku, sisäinen gps ja maailmankartta n. 4-tuuman näytöllä, jossa lisäksi akkujännite, veden lämpötila, reittipisteet, trippimittari ym. ominaisuuksia mahdoton määrä). Tuollaisia saa talvitarjouksessa noin 300 eurolla. Umpilaminaattipohjaiseen veneeseen kelpaa peräpeilianturi, joka laitetaan sikaflex-köntillä kiinni rungon sisäpuolelle kölin etupuolelle. Tuollaisen peruslaitteen antama tietomäärä kattaa kaiken mitä tarvitsee ja kyllä siitä trimmausapuakin on jos vain viitsii hieman nähdä vaivaa koordinaattien lukemiseen paperikartalta ja luovikulmien laskeskeluun tosisuunnista kummallakin halssilla. GPS:n näytteenottotaajuus voi olla liian hidas hifistelyyn so. solmun kymmenesosien muutoksiin reagointiin.

    Eteenpäin luotaava kaiku on ihan näppärä, mutta ei kovin luotettava. Minusta tuollaisen laajakulmaisen yhdistelmälaitteen syväystiedot olivat luotettavampia kuin nykyisen eteenpäin näyttävän Echo Pilotin sonarin syvyysnäyttö. On sonarista iloa luonnonsatamia etsiessä sekä silloin, kun on valmiina vendaan ja hakee sopivaa sekuntia millä kääntää. Sonarin kyky näyttää eteenpäin matalissa vesissä on kuitenkin vain muutaman kymmenen metrin päähän, joten täydessä purjehdusvauhdissa menolinjassa lymyilevä yllätys, kuten vieraan vallan sukellusvene, on vaikea väistää. Olisi kiva kokeilla vaikkapa Vaasan saaristossa että pärjäisikö sonarilla niitä tuhansia satunnaisesti sijoiteltuja siirtolohkareita vastaan.

     JariP

    [quote=gh34;121096]Olisi kiva kokeilla vaikkapa Vaasan saaristossa että pärjäisikö sonarilla niitä tuhansia satunnaisesti sijoiteltuja siirtolohkareita vastaan.

    Ei pärjää …

     Tapani Mylly

    Heh, että kokeiltu on, oli mukava vene 🙂

     gh34

    Akkujen mittauksissa kätevä ja halpa on autoihin tarkoitettu digitaalimittari, esim. http://dx.com/p/3-8-lcd-digital-clock-with-in-outside-thermometer-voltage-measuring-bar-for-vehicles-35152
    Kaupan päälle tulee kello, kaksi lämpömittaria ja taustavalo. Taustavalo on päällä silloin kun akkujännite on saatavilla, siis kytkin kannattaa rakentaa siihen väliin. Eihän sitä jännitettä koko ajan tarvitse tarkkailla. Tuollainen on hyvä sisällä, jotta voi arvioida esim. iltasella että vieläkö riittää sähköt yön jääkaapin käyttöön. Viisarimittarit sekä jännitteelle että virralle ovat minusta aivan liian epätarkkoja venekäyttöön.

    Seuraava taso on Nasa Battery Monitor, joka on hyödyllinen tulevien ja menevien ampeerien tarkkailuun. Jollain tarkkuudella se yrittää myös kertoa akustossa olevan Ah määrän. Varsinaisessa volttinäytössä ei tunnu olevan eroa mihin tahansa volttimittariin. Tuo on minusta paras kojelaudassa, se kertoi minulle esim. hajonneen laturin regulaattorin oireet heti sen tapahtuessa eli jännitteen nousun ja virran jumiutumisen yhteen lukemaan.

    Vesi- ja dieseltankkiin suosittelen lappoletkuun perustuvaa mittausta. Tankin pohjalle ylettyvä ja tankin kannesta läpi, sitten tankin ulkopuolella alas tankin pohjan tasalle ja taas ylös mahdollisimman korkealle tuleva ohut läpinäkyvä letku. Ei kuluta sähköä eikä vikaannu. Ainoa huoltotoimenpide on, kun talven vesitankin tyhjennyksen jälkeen täytyy imaista letku taas täyteen keväällä ensimmäisen vesibunkrauksen jälkeen.

     JariP

    [quote=Tapani Mylly;121100]Heh, että kokeiltu on, oli mukava vene 🙂

    Joo, se on vähän sillei että kun meillä nuo kivet oikeasti kasvaa sen 10 mm /vuosi ja ikävä kyllä
    ylöspäin pohjasta… niinku tapaavat sanoa tuosta maankohoamisesta.

    Kyllä täälläkin voi väylien ulkopuolella mennä mutta on hyvä olla perimätietoa mihin ei kannata
    mennä ja missä voi mennä.

    Vähän offtopiccia mutta menköön:
    Meillä sanan varsinaisessa merkityksessä on kahdenlaisia veneilijöitä. Ne jotka ovat käyneet kivillä ja ne
    jotka eivät vielä ole käyneet. Me siirryimme kategoriasta toiseen keväällä kun menimme seuramme
    saareen. Muistelin siinävaimolle, hiljaa kun mentiin, että eikös se ollut tästä puolivälistä näitä kahta saarta kun piti kääntyä.
    Siinä kun ruoria alkoi kääntämään niin siellä oli sen 10 mm tullut kivi ylös… No, onneksi vain reilu solmun
    nopeudella ylitse hypähtäen. Nyt ylösnostaessa katselin niin ei lyijykölissä näkynyt jälkiä. Mutta on se silti inhottava
    ääni ja tunne… Kaveri kävi kesällä sukeltamassa kiven ja totesi että aika montaa maalia siinä päällä on…

     Jussi H.

    Mielestäni minimissään on hyvä olla kaikuluotain, joka on avuksi rantautuessa ja – jos sattuu eksymään – etsittäessä turvallista syvyyttä saaren läheltä vaikka sumussa.
    Seuraavaksi loki tai sen voi ehkä korvata pienellä karttaplotterilla tai gps:lla. ( Omassa veneessäni on lokin siipiratasanturi ollut tiltissä nyt jo muutaman vuoden ja saan nopeuden gps:n apunäytöltä.)
    Karttaplotteri on tärkeysjärjestyksessä kolmas kunnon paperimerikorttien täydentäjänä: auttaa paikantamaan silloin, kun on totaalisen eksyksissä oudossa ympäristössä. Voi olla vaikka taskussa kannettavaakin mallia, jolloin palvellee syksyn sieniretkillä ja talvella autossa.

    Muut instrumentit ovat sitten luokkaa ’kiva jos on’: tuulen suunnan näkee maston huipusta ja akun jännitteen voi mitata kerran kuussa yleismittarilla, ellei halua niihin erityisesti panostaa. Mutta onhan se selvää, että kryssikulmat ja vendan paikat olisi kiva saada purjehdustietokoneelta…

    (niin, kiinteästi asennettu kompassihan tietysti kaikilla jo on..)

     Wanha Seilori

    [quote=Jussi H.;121138]Mielestäni minimissään on hyvä olla kaikuluotain, joka on avuksi rantautuessa ja – jos sattuu eksymään – etsittäessä turvallista syvyyttä saaren läheltä vaikka sumussa.
    Seuraavaksi loki tai sen voi ehkä korvata pienellä karttaplotterilla tai gps:lla. ( Omassa veneessäni on lokin siipiratasanturi ollut tiltissä nyt jo muutaman vuoden ja saan nopeuden gps:n apunäytöltä.)
    Karttaplotteri on tärkeysjärjestyksessä kolmas kunnon paperimerikorttien täydentäjänä: auttaa paikantamaan silloin, kun on totaalisen eksyksissä oudossa ympäristössä. Voi olla vaikka taskussa kannettavaakin mallia, jolloin palvellee syksyn sieniretkillä ja talvella autossa.

    Muut instrumentit ovat sitten luokkaa ’kiva jos on’: tuulen suunnan näkee maston huipusta ja akun jännitteen voi mitata kerran kuussa yleismittarilla, ellei halua niihin erityisesti panostaa. Mutta onhan se selvää, että kryssikulmat ja vendan paikat olisi kiva saada purjehdustietokoneelta…

    (niin, kiinteästi asennettu kompassihan tietysti kaikilla jo on..)

    Vähän samoilla linjoilla. Minusta tärkeintä ovat navigoinnissa tarvittavat välineet. Joshua Slocum tosin 1800-luvulla seilasi yksin maapallon ympäri ainoana varusteenaan herätyskello, jossa oli vain toimiva tuntiviisari. Mutta hän oli merikapteeni ja hallitsi erinomaisesti celestiaalisen suunnanmäärityksen.

    Loki, kaiku ja mielellään sekä ajokompassi että suuntimakompassi. Ja asialliset merikortit tietysti. Siinä ns. pakolliset varusteet. Seuraavaksi sitten vhf-laite. Kivoja lisähärpäkkeitä tietysti ovat tuulimittari, karttaplotteri ja tutkakin, jos sumuun joutuu.

    Korostaisin kuitenkin, että oleellisempaa kuin elektroniikan ja laitteiden määrä kokonaisuutenakin, on se, että oikeasti osaa niitä käyttää. Toisaalta myös wanhan liiton perinteinen navigointi on hyvä hallita, jos sattuu akuista virta loppumaan. Ja muutenkin.

You must be logged in to reply to this topic.

X