No joo,onhan sitä kivellä käyty,mutta tää on taas niitä inttitapauksia. Ajettiin kelirikkoalus Hankoniemellä aikoinaan joulukuussa Hanko-Russarö väliä,tuulta parhaimmillaan 25 m/s. Päätettiin sitten yhdelle reissulle mennä reittiä,jossa ei keikkuisi ihan niin paljon,ihan vaan kuljetettavia ajatellen,ja kierrettiin Tulliniemen kautta sellaista ”sisäreittiä”. Oli pilkkopimeää ja lunta pyrytti ja linjataulut sillä kohdalla olivat vielä silloin mustavalkoiset ja enhän mä niitä nähnyt. Väylällä piti olla just eikä melkein,koska syväys oli melkoinen ja aivan väylän vieressä oli kivi,jota ei osoitettu viitalla. Ja lopun arvaakin,olin väylältä juuri sopivasti sivussa ja siihen kiveenhän se kolahti. Aallonpohjassa tärähti oikein kunnolla,45 tonnia rautaa, aallonharjalla noustiin siitä irti ja taas pohjalla kiveen ja sitten yli karin. Liioittelematta sisäkalut hyppäsivät vatsassa ja voin vain kuvitella alhaalla matkustajatiloissa olleiden tunnelmia. Ei siitä paattiin tullut kuin pieni lommo pohjaan,mutta molempien koneiden kiinnikkeet murtuivat,mikä ei kylläkään ajoa estänyt,koska moottorit käyttivät hydraulipumppua joka taas pyöritti potkuria. Ei ollut parhaimpia hetkiä venemiehen uralla,varsinkin kun asuin silloin Hangossa ja tiesin kyseisen karin jo vanhastaan…No,rangaistuksena sain punnertaa itse ne uudet kiinnikkeet paikoilleen,muuta rangaistusta en saanut,vaikka olisin kyllä ansainnut. Nykyisin jos moinen sattuisi,olisi iltalehdissä otsikko ”Venemies ajoi karille,17 ihmistä hengenvaarassa”… Näin siviilielämässä olemme kerran ajaneet kaverin kanssa kiville takavuosina Hiittisissä. Lainasimme kaverin isän ht-paattia,jossa oli muistaakseni Suzukin 65 heppainen,paatti oli silloin melko uusi. Kaveri tiesi,tai oli tietävinään,mistä ajetaan,mutta niinpä tärähdimme matalikolle että napsahti. Sen verran tiukassa olimme,että minä hyppäsin jorpakkoon huljuttelemaan venettä että pääsimme pois. Siihen tuli joku paikallinen auttamaan ja sanoi,että tähän matalikkoon ajetaan aika usein. Potkuri meni jonkun verran rusetille,ja varapotkuria ei tietenkään ollut,joten jouduimme aika pikkukierroksilla köröttelemään takaisin Hankoon. Nämä ovat ainoat kivivierailut veneilyurallani,toistaiseksi ja toivottavasti näitä ei tulekaan.
Tää nyt ei liity kivilleajoon,vaan hölmöilyyn. Olimme nuoria koltiaisia,ja kaverilla oli puinen ruuhen mallinen vene jossa oli 5 heppainen Clinton perässä. Tämäkin oli Hangossa,silloin siinä saaressa, jossa nykyisin on Itämeren Portti,oli ainoastaan vaja,jossa säilytettiin veneitä. Ajoimme sinne ja saimme päähämme kokeilla paatin kelluvuutta. Kekkaloimme veneen ääriään myöten täyteen vettä, mutta eihän sitä tyhjäksi meinannut saada enää millään,kun tyhjentäessä toisesta laidasta tuli koko ajan lisää vettä sisään. Aika kauan saimme äyskäröidä,ennen kuin takaisin rantaan pääsimme. Mutta tulipa kokeiltua.