Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Keskustelu

 
Veneilyaiheista keskustelua. Liity mukaan!

Pohjaan kops!

Viewing 6 posts - 1 through 6 (of 6 total)

Home / Forums / Laituri / Pohjaan kops!

  • Tapani Mylly

    Oletteko ajaneet kiville tai pohjaan? Kevyitä rantautumiskosketuksia ei lasket, meillä kun ainakin säännöllisesti hiukan ottaa kiinni luonnonsatamissa. Millaisessa tilanteessa kolahti ja mitä tapahtui? Entä läheltä piti -tilanteet?

    Meillä on kerran kolahtanut vähän enemmän ja kerran ollut pahempi läheltä piti-tilanne.
    Kolahti satamaan ajaessa Föglössä, vanha betoniporsas oli pohjassa reitillä, ja ajoin koneella siihen paria solmua. Kaiku ei edes varoittanut, vettä kun oli muuten kolme metriä. Sen verran hankalasti osui, että venettä piti seuraavana talvena paikkailla. Köli siinä saumattiin uusiksi.

    Läheltä piti kerran ihan kotivesillä. Oltiin perheen kanssa käymässä Nauvossa pizzalla päiväseltään, enkä katsellut karttoja pois lähtiessä. Reippaassa lounaistuulessa muistelin, että yhden etelämerkin voi ihan hyvin kiertää myös länsipuolelta. Tai oikeastaan olin asiasta ihan varma, vedet kun on tuttuja.
    Totuus paljastui, kun kaiku näytti yhtäkkiä kahtaa metriä ja parin metrin päässä veneestä näkyi iso kivi. Vauhtia oli viisi solmua. Onnistuin onneksi osumaan metrin matalikon ja kivien viereen, olis tullut todnäk todella pahaa jälkeä muuten. Oli ihan vaan ajatuskatkos mun osalta, mielessä pyörimihan muut asiat.

    S/Y Kiki

    H-veneellä noin 6 solmun vauhdilla kiveen – pysähtyi kumartaen siihen paikkaan, miehistö ei. Väylän ulkopuolella, mutta tutulla ja vuosia käyttämällämme ”oikopolulla”. Vaimolle hiusrajaan tuuman mittainen haava, polvet ruvella levankiin törmätessä. Minulla venähti olkapää. Oli siinä vähän aikaa kuviot sekaisin, vene nyökkii purjeet ylhäällä kiveä kölillä tönien, keräiltiin itsejämme varovasti tutkien kuinka kävi. Sain moottorilla houkuteltua veneen kiven takaa pois, isoa ei tuulessa/vedossa saanut alas.

    H-vene on todella lujaa tekoa, kölissä ruttu, runkoon/saumaan ei mitään vauriota. Kokemusta rikkaanpana, kiveä ei seuraavana aamuna löydetty, eikä sitä ole edelleenkään karttaan merkitty. Täysin varma ei siis voi olla, kun väylän ulkopuolella liikkuu.

    Tapani Mylly

    Sehän noissa yleensä pahinta onkin, että miehistö lentelee pitkin venettä tai jopa veneestä. Meidän nykyinenkin vene kestää kolhuja aika hyvin, lyijyköli kun on kiinni sellaisessa jalassa. Ei tule vahinkoja runkoon niin helposti, kun se jalka ottaa iskun vastaan.

    JariP

    Meilläpäin on kahdenlaisia purjehtijoita. Jotka ovat käyneet kivillä ja jotka eivät vielä ole käyneet kivillä. Ne kun kasvavat joka vuosi täällä merenkurkussa päin, sentin per vuosi. Pääsimme ensimmäisen purjehdusvuoden jälkeen kategoriasta toiseen. Olimme kevään ensimmäisillä purjehduksilla kohti seuramme saarta joka on melko kinkkisen väylän päässä. Virallista
    väylää ei ole vaan pitää ikäänkuin muistaa reitti. Muutama mehupurkki on ja niissäkin muistella, pitikö mennä oikealta vai vasemmalta.

    Merikortti ei todellakaan anna totuuden mukaista kuvaa. Muutama kivi siellä täällä ja vettä 6 metriä… Totuus että muutaman metrin kun menee pieleen niin kolisee.
    Oltiin sitten ensimmäistä kertaa menossa ja muistelin edelliseltä kesältä että eikös se tästä pitänyt kahden saaren välistä mennä puolivälistä… Juuri kun aloin kääntämään
    styyrpuuriin niin kops. Vauhtia ei tietty ollut kuin nimeksi mutta kyllä se tuntuu… jos ei muussa niin takaraivoon jää ikävä muisto. Vasta nyt loppukesästä
    kun plotteriin on piirtynyt useita viivoja ehjänä läpi niin alkaa olla mieli rauhallisempi.

    Jälkeenpäin kuulin että juu, siinä kivessä on aika monta väriä jäänyt köleistä. Nyt siinä on mehupurkki kyllä merkkinä…

    No, meilläpäin noita kiviä riittää mukavasti syvyydellä 2-1.5 m riippuen veden tasosta ja niitä ei ole merkartassa…

    Jussi H.

    Joka kolmas kesä on kolahtanut vähän reilummin, useimmiten jossain väylän tuntumassa, vaikka harrastan väylien ulkopuolella kulkemista; viimeksi kolisi Taalintehtaan lo-puolella, kun ajoin käänteessä viitat väärin.
    Onneksi tähänastiset veneeni ovat sen verran konservatiivisia rakenteiltaan, että on kunnon pyöristyksin tehty pilssi ja kölitukit sekä lyijyköli.

    Rantautumiskolinoita tulee sitten useamminkin…

    lyy

    No joo,onhan sitä kivellä käyty,mutta tää on taas niitä inttitapauksia. Ajettiin kelirikkoalus Hankoniemellä aikoinaan joulukuussa Hanko-Russarö väliä,tuulta parhaimmillaan 25 m/s. Päätettiin sitten yhdelle reissulle mennä reittiä,jossa ei keikkuisi ihan niin paljon,ihan vaan kuljetettavia ajatellen,ja kierrettiin Tulliniemen kautta sellaista ”sisäreittiä”. Oli pilkkopimeää ja lunta pyrytti ja linjataulut sillä kohdalla olivat vielä silloin mustavalkoiset ja enhän mä niitä nähnyt. Väylällä piti olla just eikä melkein,koska syväys oli melkoinen ja aivan väylän vieressä oli kivi,jota ei osoitettu viitalla. Ja lopun arvaakin,olin väylältä juuri sopivasti sivussa ja siihen kiveenhän se kolahti. Aallonpohjassa tärähti oikein kunnolla,45 tonnia rautaa, aallonharjalla noustiin siitä irti ja taas pohjalla kiveen ja sitten yli karin. Liioittelematta sisäkalut hyppäsivät vatsassa ja voin vain kuvitella alhaalla matkustajatiloissa olleiden tunnelmia. Ei siitä paattiin tullut kuin pieni lommo pohjaan,mutta molempien koneiden kiinnikkeet murtuivat,mikä ei kylläkään ajoa estänyt,koska moottorit käyttivät hydraulipumppua joka taas pyöritti potkuria. Ei ollut parhaimpia hetkiä venemiehen uralla,varsinkin kun asuin silloin Hangossa ja tiesin kyseisen karin jo vanhastaan…No,rangaistuksena sain punnertaa itse ne uudet kiinnikkeet paikoilleen,muuta rangaistusta en saanut,vaikka olisin kyllä ansainnut. Nykyisin jos moinen sattuisi,olisi iltalehdissä otsikko ”Venemies ajoi karille,17 ihmistä hengenvaarassa”… Näin siviilielämässä olemme kerran ajaneet kaverin kanssa kiville takavuosina Hiittisissä. Lainasimme kaverin isän ht-paattia,jossa oli muistaakseni Suzukin 65 heppainen,paatti oli silloin melko uusi. Kaveri tiesi,tai oli tietävinään,mistä ajetaan,mutta niinpä tärähdimme matalikolle että napsahti. Sen verran tiukassa olimme,että minä hyppäsin jorpakkoon huljuttelemaan venettä että pääsimme pois. Siihen tuli joku paikallinen auttamaan ja sanoi,että tähän matalikkoon ajetaan aika usein. Potkuri meni jonkun verran rusetille,ja varapotkuria ei tietenkään ollut,joten jouduimme aika pikkukierroksilla köröttelemään takaisin Hankoon. Nämä ovat ainoat kivivierailut veneilyurallani,toistaiseksi ja toivottavasti näitä ei tulekaan.
    Tää nyt ei liity kivilleajoon,vaan hölmöilyyn. Olimme nuoria koltiaisia,ja kaverilla oli puinen ruuhen mallinen vene jossa oli 5 heppainen Clinton perässä. Tämäkin oli Hangossa,silloin siinä saaressa, jossa nykyisin on Itämeren Portti,oli ainoastaan vaja,jossa säilytettiin veneitä. Ajoimme sinne ja saimme päähämme kokeilla paatin kelluvuutta. Kekkaloimme veneen ääriään myöten täyteen vettä, mutta eihän sitä tyhjäksi meinannut saada enää millään,kun tyhjentäessä toisesta laidasta tuli koko ajan lisää vettä sisään. Aika kauan saimme äyskäröidä,ennen kuin takaisin rantaan pääsimme. Mutta tulipa kokeiltua.

You must be logged in to reply to this topic.

X