Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Keskustelu

 
Veneilyaiheista keskustelua. Liity mukaan!

Mistä lisää purjehtijoita

Viewing 8 posts - 1 through 8 (of 8 total)

Home / Forums / Laituri / Mistä lisää purjehtijoita

  • Tapani Mylly

    TÄmä oli snyt voinut mennä tietty tonne Mastolle, mutta ehkä sopii kuitenkin paremmin tänne.

    Olin keskiviikkona Uivan lehdistötilaisuudessa, jossa Finnboatin Jouko Huju esitti huolensa purjehtimisen ja purjeveneiden tulevaisuudesta Suomessa. Rekisteröintimäärät on laskeneet säännöllisesti kaiketi jo jonkin aikaa, alalla ovat oikein asiaa ryhtyneet porukalla analysoimaan.

    Jaatteko Hujun huolen ja mitä asialle pitäisi tehdä? Tai siis mistä ja miten uusia purjehtijoita voisi saada harrastuksen pariin, oli sitten kyse pienveneistä, kilpailusta isommilla tai retkiveneilystä.

    Oma mielipiteeni on, että tehokkain keino saada aikuisia purjehtijoita on panostaa junnutoimintaan, jonka veneilyseurat hoitaa pääosin aika huonosti. Opetus voi sinänsä olla hyvääkin, mutta seurat ei onnistu juurikaan houkuttelemaan nuoria omien jäsenperheidensä ulkopuolelta. Veneilypiirit vähän niinkuin pyörii siellä oman porukkansa sisällä ilman kiinnostusta ulkomaailmaan. Purjehduksella on myös edelleen aika ikävä elitistinen imago, josta pitäis päästä eroon. Erityisesti siis junnutoiminnassa tämä olis tärkeää.

    Alan järjestöjen pitäis mahdollistaa esim kouluille ilmaiset purjehduskokeilut jollilla tms, tätä kautta aktiivisia harrastajia ja sitä kautta vähitellen aikuisia purjehtijoita, jotka sitten ostaa myös niitä isompia veneitä.

    tagatubos

    Pitäisin ehkä isona ongelmana tätä purjehdusseurojen sisäänpäinkääntyisyyttä ja osin elitistisyyttä.
    Yhden hyvän esimerkin sain tästä jo navigointikurssilla aikanaan, jolloin olin ainut moottoriveneilijä porukassa… Sain pientä kuittia siitä, etten ole oikea veneilijä. Harmi.
    Nyt kun pitkän tauon jälkeen olin hommaamassa venettä, mielessä kävi joku vanha pienempi purjevene, jolla opetella tätä lajia. Kävinkin avoimin mielin katselemassa ja nuuskimassa hieman ilmaa satamissa.
    Olen hyvin avoin ja puhelias persoona, mutta en oikein päässyt juttuun porukan kanssa.
    Jos nätisti sanoisi: En ole samalla viivalla.
    Siispä jatkan moottoriveneilijänä.

    En tietenkään voi yleistää, että näin penseästi kaikkialla otettaisiin vastaan kyselijä. Näin vain sattui omalle kohdalle.

    Samaa omassa piirissä ”yninää” pitää aika yleisesti metsästysseurat, joihin on myös erittäin vaikea päästä, varsinkin jos ei ole paksua lompakkoa. Varallisuus tarkistetaan heti.

    Jaan Tapani Myllyn ajatuksen siinä, että nuorisoharrastajien kautta voisi kyllä vanhemmatkin innostua purjeveneilystä. Mutta, riittävätkö vapaaehtoiset opastamaan tällaisessa toiminnassa? Tästä minulla ei ole tietoa.

    Onkohan purjehdusseuroilla tällaista toimintaa aikuisille, joissa pääsisi tutustumaan vaikka ihan pienelle lenkille veneen kyytiin? Kaikilla kun ei ole purjehdusta harrastavaa ystävää.
    Se saattaisi herättää kipinää ja sitä kautta ehkä mahdollisesti harkintaa veneilytyylin vaihdokselle?

    Luulisi purjeveneilyn suosion kasvavan näinä korkeiden polttoainekustannusten aikana, mutta ilmeisesti näin ei ole.

    S/Y Kiki

    Jos mietin asiaa siltä kannalta, että olisin aikuinen, purjehduksesta kiinnostunut esim. jonkun purjehdusartikkelin luettuani jostain aikakausilehdestä. Luultavasti menisin kirjastoon tutustumaan venelehtiin, selaisin lehtien venetestejä ja juttuja. Vene X, 12 m pitkä, hinta250 000 €. 10 metrinen vene Y, hinta alkaen 150 000 €. Jo pelkästään tuollainen yksi venelehden selaaminen sammuttaa innostuksen kipinän tehokkaasti, aika harvalla on resursseja siihen, että panostaisi harrastukseen valtaisia summia rahaa, kun ei voi olla varma, onko se harrastus minulle se oikea. Itse en ainakaan henno ostaa edes golf varusteita, vain kokeillakseni onkohan se kivaa.

    Junnutoiminta tuntuu olevan nykyään hyvin pitkälti aikuisten harrastus, – tapa kilpailla (ja elää) lasten kautta. Kilpailu on tiettyyn rajaan asti hyvä juttu, mutta liian totiseksi mennessään se tuhoaa kyllä innon kaikilta muilta, kuin niiltä muutamilta, joilla on edellytykset menestyä. Kilpapurjehdus ylipäätään on varsin eri laji kuin retki- tai matkapurjehdus. Itse uskoisin, että venepartiolaisten tyyppinen toiminta olisi parasta junnutoimintaa.

    Elitistinen asenne purjehduksen tiimoilla on vaikeasti nujerrettavissa oleva juttu. On tahoja, jotka haluavat pönkittää tuota käsitystä, mutta todellisuudessa se joukko purjehtijoiden keskuudessa on lukumääräisesti todella pieni, ainakin oman käsitykseni mukaan. Me kaikki purjehtijat ollaan vastuussa siitä, millaisen kuvan annamme harrastuksestamme ja itsestämme.

    Mukavat lehtijutut purjehdusretkestä lähisaareen, saattaisi tavoittaa melko paljon oikeasti purjehduksesta kiinnostuneita lukijoita. Kun juttuun sisällyttäisi venevaatimuksen, joka ei todellakaan ole hinnaltaan satojen tuhansien arvoinen, niin kiinnostus saattaisi ihan oikeasti saada tuulta purjeisiin. Pursiseurojen ”tutustu purjehdukseen” tyyppiset tapahtumat ovat hyviä, niissä ihmiset pääsevät ihan oikeasti näkemään miten helppoa ja mukavaa purjehdus oikeasti on. Parhaiten mielestäni tuossa esittelyssä toimii noin 8 metriset purret, sellaiset jonka jokainen voisi kuvitella itselleen ensipurreksi hankkia.

    Tapani Mylly

    Hyviä ajatuksia. Tosiaan, kilpapurjehdus ei ehkä ole paras kanava saada uusia aikuisveneilijöitä, mutta voishan jollilla purjehtia myös muuten kuin kilpaa? Junnut vois olla todella innoissaan erilaisista seikkailupurjehduksista omalla jollalla tms.

    Hinta on tosiaan aika karusti rajaava tekijä. Olen vähän ihmetellyt, miksei suomalainen veneilymedia tee enemmän sellaisia juttuja kuin esim Practical Boatowner. Siinähän vähän joka lehdessä esitellään sellaisia reilusti alle 20 000 euron käytettyjä purkkareita, jotka on just sopivia aloitusveneitä.

    JariP

    Jos miettii ”vanhoja” lajeja joita on harrastettu kymmeniä vuosi, on lähes kaikissa sama ongelma. Porukka ”ukkoontuu” eikä nuoria saada mukaan. Kukaan nuori ei lähde yksin vanhojen känsien seuraan ihmettelemään että mitä noi horisee vanhoista hyvistä ajoista ja ”näin me aina on tehty” jne jne. Tiedätte varmaan mistä kirjoitan.

    Olen matkan varrella seurannut melko läheltäkin toista vastaavaa harrastuslajia jossa aikoinaan ei glamouria puuttunut. Tilanne on nykyään lähes sama kuin purjehduksessa. Uusia nuoria tulee silloin tällöin jos uskaltavat lähteä mukaan.

    Liitolla on oma sijansa tässä. Uusien harrastajien saaminen ei kyllä kuitenkaan kilpailujen kautta tule. Tarkoitan että jos on lajilla julkisuutta ja joillakin into nousee vaikka kilpailumenestyksen myötä niin mihin tämä innostunut nuori menee? Laiturille ihmettelemään veneitä?
    Katselee 5 minuuttia ja toteaa että joo, taidan lähte jonnekkin muualle.

    Juttu lähtee seuroista, lajin markkinoinnista, tapahtumien järjestämisestä ja esillä olemisesta ja POSITIIVISEN kuvan antamisesta keinolla millä hyvänsä. Eikä tässä riitä että ollaan kerran jossain torilla esittelemässä lajia. Markkinointi-ihmiset osaa varmaan kirjoittaa artikkelin pitkäjänteisestä markkinoinnista ja sen keinoista ja mahdollisuuksista.

    Juttu lähtee siis seuroista sen takia että kukaan uusi innostunut purjehtija tai veneilijä ei liitosta saa ensi käden opastusta vaan seurat tekevät sen. Onneksi meillä on seurassa muutamia innokkaita junnujen kouluttajia ja opastajia jotka ovat pari vuotta nyt tehneet pyyteetöntä työtä, kesät talvet junnujen hyväksi. Toivotaan että näistä uusista pojista ja tytöitä kasvaisi vielä aikojen saatossa uutta sukupolvea tämän harrastuksen ja lajin jatkamiseksi. Joko kilpailumielessä tai vain retkiveneilynä.

    Eli, ongelma on minusta se että houkutuksia on nykyään eri lajeihin aivan eri määrä kuin vaikka 30 vuotta sitten. Uudet lajit ovat kasvaneet nopean informaation kulun kautta ja päätöksiä tehdään ilman raskasta seuraorganisaatiota. Seurojen pitäisi uudistua monessakin mielessä.

    Golffin suosion nousua viimeisten kymmenien vuosia aikana ihmettelen edelleen, mihin se perustuu? Suuri poikkeus tässä aiheessa.

    Tapani Mylly

    Jeps, nuorten suosiosta kilpailee nyt aika eri määrä lajeja kuin 20 vuotta sitten.

    En tiedä millaista tukea liitto antaa seuroille, mutta jos jotain annetaan, niin sen pitäisi kyllä painottua tähän mahdollisen kilpailutoiminnan lisäksi. Itse olen jopa vähän sitä mieltä, että kilpapurjehduksesta on vara nipistää, jos samalla rahalla saadaan houkuteltua lisäväkeä purjehduksen pariin ja seurannjäseniksi.
    On meinaan selvää, että ilman resursseja ja niitä seurojen puurtajia tätä asiaa ei paranneta.

    tagatubos

    Ehkä tosiaan, jos media toisi julkaisuissaan esille enemmän näitä kansanmalleja, aloittelijoille sopivia käytettyjä ja havainnollistaisi veneilyn monimuotoisuutta, niin varmasti jokunen asiaa harkitseva voisi jäädä koukkuun ja näin omalta osaltaan levittää purjeveneilyn tunnettavuutta keskuudessaan.
    Mielestäni golffissa on onnistuttu siinä, että sitä on tuotu lähemmäksi tavallista tallaajaa, vaikka esimerkkinä työpaikkagolf.
    Yrittäjät ovat alallaan huomanneet tämän kasvumahdollisuuden ja luoneet puitteet lähes kaikelle kansalle.

    Retkeilypuolta ajateltuna minua on ainakin ihmetyttänyt rannalla olevien caravan-alueiden kohtuullinen vaitonaisuus siitä, että heillä on myös vierasvenelaitureita.
    Jos nämä yrittäjät ja venealan yrittäjät mainostaisivat yhdessä alueita, niin varmasti moni innostuisi pienemmästäkin veneestä, koska leirintäalueilla olisi mahdollisuus yöpyä vaikka teltassa tai mökissä, puhumattakaan muista alueiden palveluista.
    Meistäkin varmasti moni on kuullut näistä paikoista, moniko on lukenut?

    gh34

    Pidän parhaana tapana purjehduksen ilosanoman julistamiseksi viedä kollegat, ystävät ja tuttavat merelle pienille purjehduksille. Moni ihmettelee touhua ja pitää sitä monimutkaisena, vaikka olisi helposta ja leppoisasta menosta kyse. On silti muutama tarttunut haaviin ja siirtynyt moottoriveneilijöistä purjeveneilijöiksi tai saaneet (vaimollekin) innostuksen ensimmäisen veneen hankinnasta. Kiva keli ja hyvät eväät yhdistettynä purjehduksen rauhallisuuteen ovat vakuuttava yhdistelmä.

    Toinen , rajoja enemmän rikkova ja vanhoja käsityksiä tuulettava juttu on Lauttasaaren pursiseurojen yhteistuumin pitämä Pajalahden veneilykoulu. Se, että kaikki lapset ovat tervetulleita ja pursiseurat tekevät hyvää yhteistyötä, on hienoa ja tuloksellista purjehdusharrastuksen laajentamista. Kts esim. http://www.smkfmk.fi/juniorit/#token-255577

    ”Vene X, 12 m pitkä, hinta250 000 €. 10 metrinen vene Y, hinta alkaen 150 000 €. Jo pelkästään tuollainen yksi venelehden selaaminen sammuttaa innostuksen kipinän tehokkaasti”

    Kipinää kuitenkin sytyttävät Internet ja sen myyntipalstat. Myös venelehtien myyntipalstoilla on muutaman tonnin ja kymppitonnien veneitä. Tuskinpa moni erehtyy jättämään harrastusta vain uusien veneiden hintoja selattuaan. Hintatasohan on nyt sellainen, että kasimetrisen matka- ja asumiskelpoisen purkkarin saa kymppitonnilla aivan mahtavasti varusteltuna. Retkipurren saa vielä paljon halvemmalla. On toki niin, että moni ei silti miellä kuinka halvasta harrastuksesta on kyse. Imago on kalliin harrastuksen, vaikka totuus voi olla, että purjeveneily maksaa vähemmän vuodessa kuin vaikkapa pariskunnan YLE-vero (faktapohjaa omasta entisestä Joe 17:stä , kun oli vielä ilmainen laituri- ja talvipaikkakin).

    Polttoainekulut ovat myös jotain, mitä kannattaisi painottaa. Ollaan tänä vuonna ollut matkapurjeveneellä vesillä 67 päivänä, maileja >700. Dieseliä on kulunut noin 150 eurolla, sisältäen runsaan lämmityksen alkukesästä. Purjeveneilyn ’kulkemiskustannukset’ ovat siis aivan olemattomat. Vertailun vuoksi laiturissamme viereinen parisataahevosvoimainen matkamoottorivene on kuulemma kerryttänyt polttoainelaskua noin kymmenkertaisesti vaikka veneilypäiviä on ollut viidesosa meidän päivistä, eikä sillä ole tehty yhtään pitkää matkaa, kunhan on pyöritty oman ja naapurikunnan alueella.

You must be logged in to reply to this topic.

X