Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Keskustelu

 
Veneilyaiheista keskustelua. Liity mukaan!

Erilainen intensiivikurssi purjehtimiseen

Viewing 3 posts - 1 through 3 (of 3 total)

Home / Forums / Masto / Erilainen intensiivikurssi purjehtimiseen

  • JariP
    Taustaa

    Jo kymmenisen vuotta sitten sanoin vaimolleni että jos purjelento alkaa tuntua ”puulta” niin purjehdus voisi olla uusi harrastus. Olemme kumpikin lentäneet 80 -luvulla purjelentolupakirjat ja nyt reilu 25 vuotta myöhemmin tuo tilanne tuli eteen, kesällä 2012. Loppukesästä 2012 kävimme katsomassa ensimmäisiä veneitä Porissa ja Raumalla. Olin lukenut aiheesta netistä jonkin verran etukäteen ja näin ollen jotain teknisiä asioita osasin kysellä ja katsella mutta kaiken kaikkiaan veneet ja veneily olivat melko vierasta aluetta. Vesillä emme ole kumpikaan juurikaan koskaan olleet muuta kuin kyydissä. Postijahdin miehistössä opettelin kesällä ja loppukesästä Vaasan saaristoa.

    Syksyn aikana kuitenkin alkoi muodostua yhä tarkempi kuva siitä, minkälaista venettä olimme hakemassa. Ei liian suurta mutta sopivan kokoista, 32-35 jalkaista. Suunniteltuun budjettiin nähden emme sopivaa venettä kuitenkaan syksyn aikana löytäneet kotimaasta. Mainitsin asiasta tuttavalleni vanhalle merenkävijälle, Jussille ja hän neuvoi katselemaan myös ulkomaisilta nettisivustoilta. Ulkomailta ostaminen ei ollut minulle vierasta, kaksi purjelentokonetta ulkomailta ostaneena, veneen hakeminen ei tuntunut vieraalta ajatukselta. EU sisällä kun ollaan, ei tulleista tarvitse huolehtia, kunhan verot (ALV) on maksettu. Eipä aikaakaan kun marraskuussa 2012 löytyi mielenkiintoinen vene Hollannista. Kävimme katsomassa veneen läpi Jussin kanssa ja kaupat tehtiin samalla reissulla pienen tinkimisen jälkeen. Vene jäi odottamaan kevättä ja kotiin purjehdusta välittäjän laituriin lähelle Belgian rajaa.

    [img=http://www.ideavideo.fi/merenkyntajat/pohjanmerella.JPG]Lämpö ei hivellyt mutta eteenpäin päästiin parhaimmillaan yli 10 solmua pohjaan nähden vuorovesien avustaessa.[/img]

    Veneen käsittely

    Koska minulla ei ollut veneilystä eikä veneen käsittelystä, purjehduksesta puhumattakaan, minkäänlaista kokemusta, hyvän miehistön löytäminen siirtopurjehdukselle olisi ensiarvoisen tärkeää. Talven 2012-13 aikana kävin saaristo- ja rannikkolaivurikurssit kansanopistolla, radiopuhelimen hoitajan kurssin moottorivenekerholla sekä pelastautumiskurssin. Nämä kurssit antoivat vähän itseluottamusta teorian osaamisen kautta.

    Toukokuun alussa 2013 lensimme Brysseliin josta koko miehistö siirtyi 100 km päähän rannikolle junalla. Kolme muuta miehistön jäsentä olivat kaikki kokeneita purjehtijoita joilla oli kokemusta myös pohjanmerellä kulkemisessa. Niinpä lähdimme turvallisin mielin purjehtimaan Hollannista 1200 mailin matkaa kohti Suomea. Minulla oli tavoitteena opiskella matkan aikana niin veneen käsittelyä ja tekniikka kuin purjehduksen saloja.

    Reilu 25 vuoden purjelentoharrastus antoi hiukan apuja tietyissä asioissa. Navigointi ilmassa on lähes samanlaista kuin maissakin. Kartta ja kompassi ovat olennaisessa osassa kummassakin. Elektroniset apuvälineet auttavat käytännön suunnistamisessa niin ilmassa kuin merellä mutta perustaidot pitää olla hallussa. Heti lähtiessä kun vedimme genuan ja isonpurjeen ulos, tuli outo dejavuu tunne. Nuo ”rätit” tuossa pystyssä muistuttaa ihan selvästi lentokoneen siipeä, tosin 90 astetta eri asennossa. Matkan aikana sainkin opiskella uudet termin vanhoille ilmailun käsitteille. Jussi naureskeli muutaman kerran kun kysyin että miksi muutit purjeen profiilia paksummaksi, siis purjetta pussille enemmän tai pitäisikö purjeen kohtauskulmaa muuttaa. Purjeen toiminnan periaatteen pystyin mieltämään melko äkkiä kun tunsi lentokoneen siiven toimintaperiaatteen. Sään tulkinta on purjelentäjälle yhtä tärkeää kuin itse lentäminenkin. Tämäkin tuntui auttavan kun on tottunut katsomaan taivaalle, mitä siellä on tapahtumassa.

    5 tonnia painavan purjeveneen käsittely ei ole aivan sama asia kun soutuveneen ja massan liikkeen jatkuvuuden mieltäminen vaati alussa erityistä keskittymistä. Matkan varrella rantauduimme erilaisiin laitureihin 27 kertaa ja joka kerta oli erilainen. Elämäni ensimmäinen veneen laituriin kiinnittyminen tapahtui Scheveningenin laituriin Hollannissa, sivukiinnityksellä. Onneksi toukokuu ei ole sesonkiaikaa Hollannissakaan ja satama oli hyvin tuulensuojassa. Sain rauhassa opetella lähes tyhjässä satamassa ensimmäistä rantautumista. Rauhallisuus on valttia, sen sain todeta. Hermoilu ja kiirehtiminen eivät johda kuin tilanteen pahentamiseen.

    Ensimmäinen päivä oli luonnollisesti hiukan hermostuttava kaikin puolin. Reilu 12 h ja vajaat 60 nm takana suurimmalta osin kuitenkin moottorilla ajaen. Tuuli oli myötäinen mutta varsin hiljainen. Tunti yritettiin tulla purjeet ylhäällä.
    Moottorikin oli selvästi hiukan tukossa kun ei ottanut kunnolla kierroksia. Pohjanmerellä aallokko oli hiukan eri tyyppistä kuin Itämerellä. Aallon pituus oli pidempi ja pari kolmemetrinen aallonkorkeus ei tunnu läheskään niin pahalta kuin parimetrinen itämerellä jossa aallon pituus monesti oli lähempänä veneen pituutta. Toisena päivänä sainkin opetella reippaassa sivumyötäisessä tuulessa aalloilla surffaamista. Muutaman tunnin harjoittelun jälkeen alkoi ruorin pyöritys kuitenkin jo tuntua raskaalta tottumattomalle. Muukin miehistö pääsi välillä ruorin taakse nauttimaan aalloilla ratsastamisesta ja minä tarkkailin tilannetta, jos vaikka jotain oppisi sivusta jotain.

    [img=http://www.ideavideo.fi/merenkyntajat/aamuaurinko%20itamerella%20vaaka.JPG]Matkaan lähdettiin ajoissa aamuisin. Useimmiten oli tyyntä tai vastatuuli[/img]

    Tulimme kaksi päivää niin sanottua Staande Mast routea eli masto pystyssä reitti Hollannin läpi aina Saksan rajalle asti. Reitti on uskomattoman hieno. Kahden kaupungin läpi purjeveneellä, moottoriteiden yli soljuen ja avattavien rautatiesiltojen läpi, maaseudulla lampaiden ja kanojen kanssa rinta rinnan. Tämä oli kuitenkin haastava reitti ensikertalaiselle, veneilyn saloja opettavalle kipparille. Välillä todella kapea kanava, siltojen kohdassa ei passaa mennä liian sivuun tai masto jää kiinni ylösnostettuun siltaan. Kaupungeissa ei sillat avautuneet yhtä nopeasti kuin maaseudulla. Veneitä kerääntyi kapeassa kanavassa odottamaan sillan aukeamista. Välillä meidän piti odottaa parikymmentä minuuttia sivutuulessa kapeassa kanavassa sillan aukeamista. Miljoonan euron moottoriveneet pysyivät hienosti paikallaan useiden ohjailumottoreiden avulla. Ilman keulapotkuria minä sain tehdä oikeasti töitä että pysyi omalla paikallaan. Mutta se oli opettavaista. Onneksi välillä tuli hyviä neuvoja kun kipparilla meinasi hiki nousta pintaan veneen mennessä kuinka sattuu. Veneen käsittelyä ei opi kuin harjoittelemalla ja tämä oli todellakin sitä kaikessa suuruudessaan. Itämerelle tultaessa alkoi vene olla jo melko hyvin hanskassa. Olin ollut ruorin takana kuitenkin 90 % päivästä. Matkan aikana oli jo tullut vastaan kaikennäköiset kiinnittymiset laitureihin. Cuxhavenissa ennen Kielin kanavaa pojat houkuttelivat vielä tekemään ensimmäisen kiinnittäytymisen perä edellä laituriin. Muutaman harjoittelukerran ja opastuksen jälkeen sainkin veneen paikalleen. Naapuriveneestä tuli aplodit. Olivat selvillä tilanteesta ja onnitteluja tuli hyvästä suorituksesta. Ei kosketusta edes naapuriveneeseen. Huh, selvisin tästäkin päivästä hengissä.

    Purjehdus

    Matka Hollannista Vaasan kesti neljä viikkoa. Alkuperäinen suunnitelma oli päästä perille kolmessa viikossa mutta sää ei ollut koko aikaa suosiollinen. Moottorilla ajoa tuli lähes 190 tuntia joka tarkoittaa että purjeilla kulkeminen jäi varsin vähäiseksi. Pohjanmerellä pari päivää ja Itämerellä vajaat neljä päivää. Päivät joilla purjeilla tulimme, oli kuitenkin hyviä ja eri tyyppisiä niin että sain kokea purjeen voiman kuljettaa tuhansia kiloja painavaa venettä. Tunne oli joka kerta hieno. Se hetki kun sai heittää moottorin kupeeksi ja hiljaisuus valtasin veneen. Pohjanmerellä tulimme sivumyötäisessä purjeet virsikirjalla spinnupuomin avittaessa genuaa, itämerellä Karlskonan eteläpuolella saimme veneen hyvään 8 solmun vauhtiin sivutuulessa. Se olikin lähes ainoita päiviä kun koko päivä kuljettiin tuulivoimalla, siis aurinkovoimalla. Aurinkohan nuo tuulet loppu viimeksi tekee. Virtauslankojen seuranta ja niiden ymmärtäminen vaati aikaa. Enkä oikein matkan aikana päässyt sisäistämään mikä on vialla tai mitä pitäisi tehdä jos joku virtauslanka lepattaa eli virtaus on päässyt irti purjeen pinnasta. tuo vaatii vielä käytännön harjoittelua jotta eri tilanteet iskostuvat selkärankaan. Enemmänkin pääsi omilla kotivesillä siten miettimään ja kokeilemaan, mitä vaikutusta milläkin purjeen trimmaamisella on. Kesäkuun alussa kun kotiuduimme Merenkyntäjien laituriin siirtopurjehdukselta, ei polttoainetta ole juurikaan kulunut. Elo-syyskuun aikana purjehdimme noin 300 mailia joista jokunen kymmenen moottorilla. Tuolloin vasta pääsikin rauhassa miettimään ja kokeilemaan purjeita kunnolla. Laituriin asti ei olla purjeilla uskallettu tulla ja se vaatisi hiukan opastusta. Tämä olisikin hyvä harjoitteluasia varmaan monelle muullekin. Moniko on rantautunut laituriin purjeilla? Moottorihäiriön sattuessa olisi hyvä olla takana ainakin muutama harjoituskerta. Toivottavasti seura järjestää ohjatusti tällaisen harjoituksen.

    [img=http://www.ideavideo.fi/merenkyntajat/itamerella.JPG]Itämerellä[/img]

    Tekniikka

    Heikoin lenkkihän on tekniikka ja sen rikkoutuminen. Oman veneen tunteminen onkin ensiarvoisen tärkeää jos merellä tulee ongelmia. Neljäs päivä tällä reissulla olisi voinut jäädä kokemattakin ja olisi voinut nuo kaikki ongelmat selvitellä rauhassa maissa. Onneksi kirjasin lokikirjaan päivän päätteeksi, ei tuota päivää muuten muistaisi. Lähdimme Den Helderistä kohti Lemmeriä 11.5.2013. satama oli sulkujen takana ja hiukan hätäisenä irrotimme sulussa köydet liian aikaisin. Vene kääntyi sulussa poikittain ja metalliset reunakaiteet jyrsivät perästä gelcoattia, onneksi reilusti vesirajan yläpuolelta eikä tuosta tullut kuin esteettinen särö. Luulen että korjauksen jälkeen harva osaa katsoa mistä kohtaa on lähtenyt paloja gelcoattia. Tämän jälkeen noin tunnin purjehduksen jälkeen häipyi sähköt koko veneestä. Kaikki mittarit ja plotteri pimeäksi. Onneksi minulla oli varaplotteri ja kartat iPadissa jolla suunnittiin läheiseen satamaan parin tunnin purjehduksen jälkeen. Ikävä tunne oli tuolla hiekkasärkillä kun ei ollut kaikua. Tarkasti oli pysyttävä väylällä. Tämän jälkeen genuan rulla oli jumissa. Päätimme sitten ottaa ison purjeenkin sisään ja edetä moottorilla mutta isopurje ei suostunut rullautumaan sisään mastoon. Tuulikin alkoi yltyä ja vettä satamaan. Samalla hetkellä skuutin jarru ja hela hajosi ja lopuksi vielä takastaagin kiinnitys hajosi. Siinä sitä oli korjailemista mutta loppuviimeksi kaikki saatiin kuntoon. Seuraavana päivänä selvisi purjeidenkin rullaongelmat. Toisaalta on tässä sanottava että ongelmista oppii ja pitääkin oppia.
    Moottorilla oli ajettu alle 1000 tuntia ostohetkellä. Käyttö oli selvästi ollut lähinnä laiturista irtautuminen ja laituriin tulo. Lähtiessä ei moottori tahtonut ottaa kierroksia mutta itämämerellä vauhti ja kierrokset oli jo aivan toista luokkaa ja moottori kehräsi tasaisesti ottaen täydet kierrokset.

    [img]http://www.ideavideo.fi/merenkyntajat/rentoa%20menoa.JPG[/img]

    Summa summarum

    2012 syksyllä kun katselimme veneitä, oli ajatuksena että ostetaan jostain läheltä vene niin ei tartvitse niin kaukaa hakea. Porissa olikin yksi vene josta melkein teimme kaupat. Helsinkikin tuntui vähän kaukaiselta paikalta ostaa. Kaupat tehtiin kuitenkin sitten 1200 mailin päässä Hollannin ja Belgian rajamailla. Loppu viimeksi tämä oli kuitenkin onnenkauppa koska neljän viikon intensiivinen tutustuminen omaan veneeseen, sen käyttäytymiseen, merenkulkuun, navigointiin ja veneessä asumiseen olivat erittäin opettavaisia ja antoivat itseluottamusta kotivesillä purjehtimiseen. Oman kotisataman jättäminen ja lähteminen vieraille vesille kauemmaksikin ei tunnu pelottavalta ajatukselta. Tätä kirjoittaessa tammikuun lumi on juuri satanut maahan ja tulevan kesän purjehdukset tuntuvat varsin kaukaisilta (juttu kirjoittettu seuramme vuosikirjaan alunperin). Ruotsin vesistön kartat olvat kuitenkin postissa jo tulossa ja kesän matkoja on mukava suunnitella ja lokikirjasta muistella menneen kesän purjehduksia.

    [img=http://www.ideavideo.fi/merenkyntajat/ilta-aurinko%20kaskisissa.JPG]Kaskisissa[/img]

    Reittimme:

    [img=http://www.ideavideo.fi/merenkyntajat/reitti.JPG]Kats – Vaasa[/img]

    Tapani Mylly

    Hyvä tarina, kiitos. Itsekin olen miettinyt, että seuraavaa venettä sitten joskus etsiessä katson laajemminkin Pohjois-Euroopasta. Muistatko mitä nettisaitteja seurailit venettä etsiessä?

    JariP

    Tässä jotain mitä google antaa. En laittanut ylös aikoinaan mitä
    kaikkea seurasin. Monesti samat veneet useammalla eri sivustolla.
    Lisäksi on brokereiden omat sivut.

    http://www.devalk.nl/
    http://www.jachtaanbod.nl/en/welcome.htm - tuolta ostin oman veneeni Yleisiä palstoja http://www.theyachtmarket.com/boats/sailing-boats/
    http://www.yachtall.com/en/specials/boat-type-sale/btid/1/sailboat/used/
    http://www.boatshop24.com/fi/purjevene

    Onhan noita, jos laittaa veneen tyypin jota hakee googleen niin noita
    brokereita tulee pilvin pimein.

You must be logged in to reply to this topic.

X