Tilaa
Jutut

Käytetty: Laurinkryssare 28 – Kiireetön kulkuri

Pehmeät liikkeet, yllätyksetön kulku ja luotettavuus kelissä pitävät miehistön parhaalla tuulella pitkillä matkoilla.

13.08.2020

Kirjoittajaja kuvat pasi nuutinen

Klassiset metri- ja saaristoluokkien kaunottaret tulevat useimmille ensin mieleen, kun puhe kääntyy vanhoihin puuveneisiin. Ne ovat eniten esillä niin kuvissa kuin tarinoissa vanhoista hyvistä ajoista. Solakoina, matalalaitaisina, suurine purjeineen huimasti kallistuneina kulkiessaan ne myös jäävät katsojan mieleen.

Samat ominaisuudet arveluttavat niiden sopivuudessa perhepursiksi ja matkailuun. Syystäkin, sillä ratakisoihin tarkoitetuissa veneissä oli hyvin rajalliset asuintilat. Niitä tarvittiin vain siirtomiehistöille regattojen välillä.

Yleisveneiksi sopivampia pursia löytyy perinneveneiden toisesta sukuhaarasta. Se juontaa juurensa rannikoiden kalastajien, saariston asukkaiden ja talonpoikaiskauppiaiden työveneisiin. Niissä piti olla tilaa tavaroille tai joskus maksavillekin matkustajille. Niiden piti olla tukevarakenteisia, jotta uutta venettä ei tarvitse hankkia joka sukupolvelle. Lisäksi niiden piti olla niin rauhallisia käytökseltään ja merikelpoisia, että tärkeät työt eivät keskeydy jokaiseen sään muutokseen.

Tähän sukuun kuuluu kokeiltavaksi poimimamme Laurinkryssare Haukka. Tyyppinimen alkuosa viittaa ruotsalaiseen mestarisuunnittelija Arvid Lauriniin ja loppu veneen käyttötarkoitukseen risteilijänä.

Laurin on tunnetuin suunnittelemistaan kostereista, jota käytetään myös yleisnimenä tukevista, Ruotsin avoimen länsirannikon oloihin suunnitelluista pursista. Laurinin osalta määritelmä pitää ottaa tarkemmin. Hänen kohdallaan kostereita ovat vain ne veneet, jotka on suunniteltu Ruotsin Koster-yhdistyksen mittasääntöön, joka edellyttää muun muassa suippoperäisyyttä. Muut Laurin-purret, tyypillisesti tasaperäiset, ovat kryssareita kuten Haukkakin.

Vankka ja pehmoinen

Tärkeimmät ominaisuudet ovat silti tallella, kertoo Haukan purjehduksen tarkastelu Viaporin Tuopin radalla. Kohtalaisen ja navakan rajoilla olevassa tuulessa se kyntää Suomenlinnan ulkopuolelle nousevaa maininkia vakaalla arvokkuudella. Massaa on selvästi takana, Haukka ei nyöki eikä pompi aaltojen mukana.

Keula on kaareva maltillisesti ja jatkuu syväksi, pitkäksi köliksi. Poikittaiset kaaret ovat ”viinilasimuotoa” eli levenevät alhaalta laidoille loivasti, joten aaltoihin jyskivää kohtaa ei pohjassa ole käytännössä lainkaan. Kulku pysyy pehmeänä kaikissa oloissa.

Keulapurjeelle ei haeta tiukkaa jaluskulmaa ja nousua ylös tuuleen, vaan voimaa massan liikuttamiseen halki aaltojen.

Laita kaartuu valaskanneksi laajalla säteellä pyöristettynä partaana; tämä on varmin merkki tunnistaa vene Laurinin suunnittelemaksi. Leveällä sivukannella on sen ansiosta mukava istua, vaikka 1–2 henkeä ei vielä paljon tämän purren asentoon vaikuta. Suurempi merkitys on sillä, että laidalle siirtyvät gastit antavat työskentelytilaa syvään ja kapeaan, mutta siksi suojaiseen avotilaan.

Matkaa siellä taittaa mukavasti 4–5 henkeä, mutta kurssimanööverit sujuvat kätevämmin kahdelta. Pinnamies hoitaa ilman levankia keskelle avotilaa jalustuvan isopurjeen, mutta pitkäliesmaisen genuan siirto laidalta toisella vaatii nopeakätistä gastia.

Genua jalustuu laitakiskolle, fokalla on puomi ja sille kisko etukannella.

Keula taittaa pärskeet hyvin. Niin pitääkin, sillä terävät aallot vene ottaa nyökkimättä, vasta suuremmassa mainingissa keula kantaa itsensä niiden harjalle.

Käännökset kannattaa tehdä rauhallisella rytmillä muutenkin kuin genuan takia. Sen jaluskiskot ovat kaukana laidalla, jotta painava vene saa riittävästi voimaa kulkuunsa. Samalla nousukulma jää melko alas. Vastakäännöksestä tulee siten leveä, mikä pitää huomioida keräämällä riittävästi vauhtia ennen, kuin keulaa alkaa kääntää kohti tuulensilmää.

Kevyellä tuulella, kuten Haukkaa myöhemmin sen kotivesillä Kotkassa kokeillessamme, asia korostuu. Silloin venettä ei kannata ahnehtia piinauksen rajoille muulloinkaan kuin käännöstä valmistellessa. Ei, vaan maltti palkitaan: kun Haukka saa rauhassa kerätä voimaa alempaa tuulesta, se kohta nousee ylemmäs vauhtituulen avulla, ja lopulta se liitää pienten täyspläkien yli massansa voimalla.

Jalukset ja genuan rullaköysi tulevat avotilaan, nostimet ja muut säädöt ovat mastolla.

Silti on selvää, ettei vene ole keveän tuulen menijä. Osa venetyypin merikelpoisuudesta perustuu siihen, että matalan mastonsa takia se on nykypursiin verrattuna lähes alirikattu; etenkin kun uppoamakin huomioidaan. Haukan omassa purjehdusohjeessa ensimmäiseen reiviin neuvotaan luovilla 10 m/s tuulessa, avotuulta sallitaan vielä pari metriä lisää.

Tiivistä ja fiksua

Sisätiloja tarkastellessa huomaa aikojen muutoksen. Haukka on aikalaisiinsa verrattuna yllättävän tilava etenkin korkeudeltaan. Jo mainittu Laurinin pyöristetty parras on kehitetty rakenteellisena ratkaisuna (kaarevilla liimarimoilla tuettu kannen ja rungon liitos on yhtä luja, vaikka paljon kevyempi kuin palkeilla toteutettu), mutta samalla se antaa sisälle väljyyttä.

Silti nykyveneistä tuttuja tiloja puuttuu: sohvaryhmä salongista, erillinen toiletti, perähytti, pistopunkka.

Niiden sijalla on käytännöllisyyttä. Yhdessä puuveneen ainutlaatuisen tunnelman kanssa sen voi uskoa tekevän asumisesta ja etenkin pitkien etappien purjehduksesta varsin miellyttävää.

Klaffipöytä siirtyy ovelasti kääntyvien, kaarevien jalkojensa varassa käytävän keskelle tai sivuun kulkutieltä.

Heti sisäänkäynnin vieressä on kaappi ulkovaatteille, jotta niistä valuva vesi ei kastele asuintiloja. Pentteri on varustettu hyvän kokoisella altaalla ja kaksiliekkisellä kaasuliedellä. Kaappitilaa on käden kurotuksen etäisyydellä riittävästi sekä keittovälineille että ruokatarvikkeille, joten kokki saa toimia kulkuaukon kohdalla raikkaimman hapensaannin kohdalla. Sama pätee karttapöytään, jonka äärestä on suora puheyhteys ohjaajalle avotilaan.

Keulakajuutassa on kahdelle makuusijat, joskin toinen jää vähän lyhyeksi korkean varustekaapin takia. Parhaat vuoteet saa sijattua salongin sohville. Pituuden lisäksi niissä riittää ruhtinaallisesti leveyttä, kun selkänojat nostetaan ylös. Mikä parasta, näiden petien mukavuus ei vähene lainkaan merenkäynnissä, kun laitakankaat avataan.

Keulassa vain toinen peti on täyspitkä. Kaareva parras antaa sisälle tilaa ja korkeutta. 

Myös keinuvassa veneessä liikkuminen kulun aikana on helppoa ja turvallista. Tiivis sisustus tarjoaa koko ajan tukea kädelle ja reiden tai kyljen nojaksi.

Mittasuhteista seuraa vielä yksi suuri etu nykypursiin nähden. Haukan suurin syväys on vaivaiset 1,4 metriä. Se sijaitsee noin maston kohdalla, kölin loivan etureunan suojaamana. Kun tämän yhdistää pitkällä ja leveällä askelsillalla varustettuun pukspröötiin, on käsissä ilmiömäisen sujuvasti luonnonsatamia hyödyntämään pystyvä vene.

Siltäkin osin perinneveneellä voi nauttia saaristopurjehduksena sellaisena, kuin sitä harrastettiin vanhoina hyvinä aikoina.

Lue myös nämä

X