Testit

Käytetty: Chris-Craft Lancer 25 – Kaunotar, ei kulkuri

Kun valitsee veneen täyttämään juuri oikeat tarpeet, löytää niihin parhaiten sopivan ratkaisun: yöpymisvarustelu päiväristeilijässä veisi vain turhaan tilaa.

17.11.2019

Kirjoittajaja kuvat Pasi Nuutinen

Ehdottomuus antaa selkeyttä. Jokainen vene on aina kompromissi joidenkin ominaisuuksien välillä, mutta mitä tarkemmin tavoite määritellään suunnittelussa ja mitä tiukemmin siinä pitäydytään, sitä varmemmin syntyy täsmälleen toimiva ratkaisu.

Sellainen, joka kestää aikaa yli muodin oikkujen ja trendien muutosten.

Chris-Craft loi Lancer-mallinsa 1960–70-luvuilla, kun daycruiserit eli päiväristeilijät elivät kulta-aikaansa. Paino oli tukevasti sanalla ”päivä”. Vaikka suuren maailman DC:t olivat meikäläisiä tuulilasiveneitä sen verran isompia, että keulakansien alle saatiin ujutettua pieni kajuutta, kyseessä eivät olleet retki- eivätkä ainakaan matkaveneet. Jopa sarjan suurin, Lancer 25, on varastotiloiltaan siihen aivan liian niukka.

Ei ankkuriboksia keulassa, ei luukkuja perässä, ei varastoiksi aukeavia penkkejä avotilassa eikä koteloita punkkien alla. Vain pari pientä vetolaatikkoa kajuutassa sekä verkkokassit seinillä, matala pilssiluukku ohjaamon turkin alla sekä suuremmat tilat laidoilla avotilan alla.

Pentteriä ei ole, wc:stä puhumattakaan. Kajuutta on lämmittämätön. V-punkat ovat pituudeltaan riittävät aikuisille ja välilevyllä täydennettynä ne yhdistyvät kelpo parivuoteeksi, jossa voi lepäillä kuumimmat siestan tunnit.

Olisi liian jyrkästi sanottu, että kiihtynyt lisävarustelu olisi pilannut daycruiserit, mutta jotain venetyypin viehättävästä suoraviivaisuudesta on kadonnut. Se on yksi syy siihen, että Lancer monen aikalaisensa tavoin nauttii edelleen klassikon arvostetusta asemasta.

Sillä päiväristeilyyn se on täysin kilpailukykyinen nykyveneiden rinnalla. Oikea käyttö alkaa seuraavalla tavalla.

Jostain syystä Lancer 25 on Ruotsissa jopa suositumpi kuin kotimaassaan. Tämäkin yksilö haettiin länsinaapurista.

Aina risteilyvalmiina

Kajuutassa odottavat perusvarusteet kauniin päivän retkelle: pelastusliivejä, tuulitakkeja, virvoitusjuomia (ehkäpä kylmälaukkukin), pientä naposteltavaa.

Työpäivän jälkeen tavataan laiturilla kavereiden kanssa. Taitellaan satamapeite pois, asetellaan vieraat mukavasti muhkeille penkeille. Laitetaan aurinkolasit silmille, startataan kaksi V8-moottoria vaimeasti murisemaan ja irrotetaan köydet. Leppoisaa voimaa uhkuen livutaan halki sataman tutuille moikkaillen.

Avoveteen päästyä työnnetään kaasukahvoja eteen. Pitkä runko nousee liukuun ilman mainittavaa kynnystä. Linjat piirtänyt Jim Wynne on yksi V-pohjan varhaisimpia ja merkittävimpiä kehittäjiä, eikä Lancer ollut mikään harjoitustyö; kulku on ripeää ja tasaista.

Tosin ajo vaatii harjoittelua. Kaksi Alpha-vetolaitetta vakauttavat menoa, kun nousulistat ja kapeahkot, mutta negatiiviset palteet nostavat venettä pintaan. Trimmitasoja ei ole, joten tuuleen nojaamista hallitaan vetolaitteiden kulmaa säätämällä. Oikeaa asentoa ei ole aluksi ihan helppo löytää, koska apuna ei ole mittarinäyttöjä: vetolaitteiden korkeudet pitää päätellä veneen kulkuasennosta ja peräaalloista.

Kun trimmin saa kohdalleen, matka taittuu päättäväisesti. Matkanopeus on hieman yli 30 solmun (noin 3 000 rpm). Kun siinä työntää kahvat kokonaan eteen, kiihtyvyys tuntuu vielä selkeänä potkuna. Omistaja lupaa huipuiksi noin 45 solmua (4 000 rpm) ja sen ajamme testilenkilläkin.

Vaikutuksen tekee myös kaarreajo. Matkavauhdissa lähes täysillä ratin kierroksilla suunta pysyy tarkkana kaarena, perä ei luista lainkaan ja potkurit pitävät hyvin (kun ne trimmaa oikea-aikaisesti alemmas). Penkillä pysyy yllättävän helposti, käsikaiteesta kevyesti tukea ottaen.

Kun kurvailu on sopivasti kohottanut endorfiinitasoja, on aika pysähtyä nauttimaan auringosta.

Alkuperäistä ohjaamoa on täydennetty vain plotterilla.

Kyljittäin paraatipaikalle

Kiinnittymistä ajatellen Lancer 25 on yhtä vaikea kuin jenkkiveneet yleensäkin. Vaikeampikin, sillä tuohon aikaan ei juuri uimatasoja käytetty, joten vetolaitteet työntyvät kauas perälaudan taakse. Keula on korkea ja sitä kiertävä kaide tekee maihin ja maista kipuamisen vaikeaksi. Sivukannet ovat leveät, mutta niillä kulkua haittaa tuulilasin mataluus ja käsijohteiden puute.

Luonnonrantoihin ei juuri houkuta pyrkiä, mutta poukamiin ankkuroidessa pääsee nauttimaan veneen ehdottomuuden eduista. Jopa kahdeksalle hengelle on yllin kyllin tilaa loikoiluun, istuskeluun ja liikkumiseen toisiinsa törmäilemättä. Ajokuomu ja keulan korkeus antavat suojan kylmän meriveden yli puhaltavalta tuulenviriltä niin, että auringosta tarkenee nauttia näilläkin leveysasteilla.

Laituriin mennään kyljittäin. Mieluiten ihan siihen kahvilan eteen, hoidetaanhan ruokailut joka tapauksessa valmiiksi katetussa pöydässä. Lisäksi hienosti hoidetun klassikon paikoittaminen kaikkien ohikulkijoiden ihasteltavaksi on kulttuuriteko.

Kylläisenä ja hyvillä mielin veneillään sitten takaisin kotisatamaan ennen illan viilenemistä yöksi. Takana on puhdasoppinen päiväristeily.

Väistämätöntä on, että ehdottomuus tinkii monikäyttöisyydestä. Lancer 25:llä rajoituksen tuo jo mainitun varastotilojen niukkuuden lisäksi polttoaineen kulutus. Veneen 400 litran tankki antaa periaatteessa kohtalaisen toimintasäteen, mutta sen täyttö maksaa. Veneen omistaja toteaa saavansa huoltoasemilta tavallisesti ilmaisen kahvin kiitokseksi, mutta silti ajotunnit pitää mielellään kurissa.

Toinen rajoite on se, että avoimella merellä kasvavassa aallokossa Lancerin ajaminen käy raskaaksi. Joko fyysisesti, sillä vauhtia hidastaessa vene ottaa aallot yllättävän kovasti, tai henkisesti, sillä kovalla vauhdilla harjalta toiselle liitäessä trimmien käsittely ja ohjaus vaativat keskittyneisyyttä.

Vastinetta panostukselle

Pysytään siis mieluummin merellisenä bulevardisporttina. Juuri siihen käyttöön myytävät veneet ovat jo pitkään olleet niitä kaikkein kysytyimpiä markkinoilla. Onko siis melkein viiden vuosikymmenen takaisella konstruktiolla ja konseptilla enää mitään jakoa viimeisintä tuotekehittelyä vastaan?

Yllättävänkin paljon.

Lancer 25 on niin harvinainen vene, että sille on vaikea arvioida tyypillistä hintaa. Kunto ratkaisee, kuten muidenkin aikalaistensa kohdalla. Silti on niin, että juuri nämä aikanaan kalliit laatumerkit ovat usein itse veneen osalta varsin hyväkuntoisia.

Hintaero uusiin veneisiin puolestaan sallii teettää varsin mittaviakin remontteja, ennen kaikkea moottorien uusimisen. Kuten on tehty tässäkin yksilössä.

Aikaa ja vaivaakin toki joutuu käyttämään enemmän kuin tuliterää pakettia hankkiessa, mutta kaupan päälle saa persoonallisuutta, tyyliä ja eleganssia.

Jos ja kun puhutaan puhtaasta daycruisailusta, sillä pitää olla väliä.

Ominaisuuspuntari

Venettä verrataan yleisesti ottaen samantyyppisiin ja -kokoisiin. Arviot kohdistuvat ensisijaisesti venetyyppiin, ei yksilöön, mutta mahdollisten lisävarusteiden ja muutosten vaikutuksia on huomioitu.

Asuttavuus ”Tilapäisesti kajuutassa yöpyykin, mutta omimmillaan se on päivätorkuista nautiskelussa. Kaikki muut mukavuudet nojaavat sataman palveluihin.”

Merikelpoisuus ”Veneen lujuus ja koko vakuuttavat, eikä isokaan aalto kohoa kannelle, mutta pitkien etappien ajaminen käy pian raskaaksi.”

Tyylikkyys ”Klassikko ja hemmetin kauniit linjat. Yksityiskohtien viimeistelyssä jää vielä kymppiluokan jahdeista.”

Käsiteltävyys satamissa ”Kahden vetolaitteen ansiosta kääntyy paikalla eikä pieni tuulipinta vie raskasta venettä, mutta keula ja perä lähes mahdottomia kiinnittymiseen.”

Laatuvaikutelma ”Runko ja rakenteet ovat jykeviä ja hyvin valmistettuja, mutta vaneriturkin pinnoitus tiikkivinyylillä esimerkki hieman kömpelöstä viimeistelystä.”

Suorituskyky ”Käyttötarkoitukseen nähden tehoa ja vauhtia löytyy riittävän ylenpalttisesti ja normaalioloissa se pysyy helposti hallittavanakin.”

 

Chris-Craft Lancer 25

Pituus 7,65 m, leveys 2,95 m, syväys 1,00 m, uppouma 2 500 kg, moottori 2 x Mercruiser V8 260 hv, bensiini, vetolaitteet 2 x Mercruiser Alpha
Suunnittelija James Wynne, valmistusvuosi 1970, valmistaja Chris-Craft Boats, USA.
Lisätiedot Chris Craft

Historia Yhdysvaltalaisen Christopher Smithin perustama Chris-Craft aloitti sarjatuotannon jo puuveneiden aikakaudella 1920-luvulla. Laatu pidettiin silti korkealla tasolla, joten asiakkaisiin lukeutui myös Hollywoodin jetsettiä. Lujitemuoviin Chris-Craft siirtyi vuonna 1955.

Alkuperäisen Lancer-sarjan rungot suunnitteli maineikas Jim Wynne. 17–25-jalkaisista daycruisereista suosituin oli 23-jalkainen. Siitä, kuten myös 25-jalkaisesta tehtiin useita versiota eri kansiratkaisuilla. Tässä esitelty ”puhdas” Lancer 25 jäi harvinaisuudeksi, niitä valmistettiin vain 80 kpl vuosina 1969–71.

Mallinimenä Lancer on aika ajoin palannut Chris-Craftin tuotantoon, mutta samaa klassikon mainetta eivät uudemmat versiot ole saavuttaneet.

X