Boston Whaler lienee yksi legendaarisimmista venemerkeistä maailmassa. Sen imagon keskeisiä osia ovat jykevyys ja merikelpoisuus. Molemmat ovat läsnä kokeilemassamme Revenge 20:ssä.
Vaikka ilmoitettu paino (885 kg) ei sinänsä ole poikkeuksellinen kuuden metrin kokoluokassa, Revenge tuntuu heti lähdössä tavallista massiivisemmalta veneeltä. Pohjassa on melko syvä V-kulma koko pituudella. Palteet ovat leveät ja levenevät vielä keulaa kohden, jossa ne vesilinjan yläpuolella kiertyvät yhteen muhkeaksi roiskemuuriksi ja lisäämään kantavuutta todella suuressa aallokossa.
Hitailla nopeuksilla muotoilu lisää märkäpintaa ja kitkaa. Tämä näkyy pitkänä, joskin loivana liukukynnyksenä. Revenge alkaa pyrkiä pintaan 7–8 solmussa, mutta pääsee sinne kunnolla vasta 15–16 solmun vauhdissa. Sen jälkeen meno kevenee havaittavasti ja miellyttävä matkanopeus löytyy 22–25 solmun alueelta.
Huippuihin jää vielä varaa kiristää viitisen solmua. Vauhtia hidastaessa vene pysyy trimmitasojen avulla liu’ussa noin 12 solmuun asti, mutta hankalasti käytettäväksi jäävä nopeusalue on silti varsin laaja.
Testiveneen 175-hevosvoimainen kone on suosituksen yläpäästä ja kaksitahtisena teho/painosuhteeltaan edullinen. Hyvä sikäli, että se antaa pelivaraa sopivan potkurin valintaan. Revenge ei kaipaa perälautaansa yhtään lisää painoa, tehoa ehkä, mutta käyttötavasta ja -kuormituksesta riippuen kiihdytysvaihetta voi helpottaa parhaan vääntömomentin aluetta säätämällä.
Ajossa Revenge on juuri niin vakaa ja eleetön, kuin odottaa sopii. Se ei pahemmin kallistu kaarteissa. Kääntösäde jää suureksi, jolloin matkustajatkaan eivät painaudu ulkolaitaa vasten. Revenge kulkee melko pitkällä vesilinjalla, eikä moottoritrimmi oikein jaksa nostaa keulaa.
Revenge tuskin pärjää kisailtaessa taloudellisuudesta, mutta sijoittuu epäilemättä kärkeen silloin, kun verrataan matkanopeutta kelin kovetessa. Yhteysveneenä saaristossa sen ei kovin monta päivää tarvitse viettää kelirokulissa. Rakenteen jäykkyyttä ja lujuutta voisi kuvata tokaisulla kuin valurautaa, vaikka lasikuituahan se on, Boston Whalerin tapaan ulko- ja sisäkuoren väli umpisoluvaahdolla täytettynä.
Testiveneessä se on vaihdettu uuteen ja tiiviimpään vaahtoon vajaa kymmenen vuotta sitten suuren pohjaremontin yhteydessä. Samalla painokin lienee noussut tehtaan lukemia raskaammaksi.
Vene-lehdessä esitellyt käytettyjen veneiden testit löydät täältä.
Muhkean kantavaksi muotoiltu leveä keula on merkki, josta useimmat Boston Whalerit tunnistaa jo kaukaa.
Yleisvene jenkkiläisittäin
Revenge-mallisarjan ajatuksena oli yhdistää kalamiesten vaatimat avoimet tilat perhekruisailun edellyttämiin henkilömääriin. Suosituimmiksi nousivat suurimmat mallit, joissa ratkaisu ymmärrettävästi oli helpoin toteuttaa. Idea näkyy silti selvästi tässä 20-jalkaisessakin, kun sitä osaa etsiä.
Moottorikaivo on lyhyt ja leveä. Sen erottaa avotilasta matala laipio, jonka edessä tässä veneessä on kiinteä sohva. Vaihtoehtoina olivat myös kaadettavalla selkänojalla varustettu tai irrotettava sohva, jolloin kalahommiin pääsi lähes kokonaan avoimen perän ääreen.
Moottorikaivon ja avotilan väli on matala. Sohvan poistamalla aukeaa hyvä kalastuspaikka.
Avotila on pitkä ja leveä, turkki yhdessä tasossa. Se helpottaa kassien ja varustelaatikoiden lastausta ja sijoittelua yhtä lailla kalastaessa, retkeillessä kuin yhteysliikenteessäkin. Köydet, puoshaat ja kohtuullinen määrä lepuuttimia mahtuu avolokeroihin laidoille.
Kalastajia on ajateltu siinäkin, että sivukannet ovat helppokulkuiset. Perästä puoliväliin niille hyvää pitoa antaa tiikkipinta, tuulilasin tasalta eteenpäin keulaa kiertää tukeva ja korkea kaide.
Tarkoitus on, että pohjamuodon ansiosta vene on paikallaan ja ryömintävauhdilla niin vakaa, että yksi vapamies voi saalistaa turvallisesti korkealta keulakannelta.
Käyttötavasta riippumatta helppo kulku ympäri veneen on iso etu. Sitä tosin syö meikäläisessä keula edellä laituriin -kulttuurissa umpikaide keulassa.
Ohjaamo noudattelee samaa selkeyden ja mutkattomuuden periaatetta. Kääntyvät, pituussäädettävät kuppi-istuimet on pehmustettu napakoilla tyynyillä. Miellyttävä ajoasento on helppo löytää ja hallintalaitteet ovat hyvin esillä. Vain ratti tuntuu kömpelöltä. Se on täysin pystyssä ja kehältään suurehko.
Jälkiasennettu suuri plotteri on aivan erinomaisella paikalla kuskin silmien alla, mutta paperikartan ojentaa mieluummin apukuskille.
Tuulilasi on amerikkalaisittain matala, joten alku- ja loppukaudesta ajokuomu on lähes aina ylhäällä.
Ohjaamo on simppelin selkeä. Pysty ratti on lievästi hankala ajossa, mutta jättää katkaisimet tyydyttävästi esille.
Ohjaamossa on pientavarahyllyt laidoilla ja lukittavat laatikot jalkatiloissa. Apukuskin kahva on oivalla paikalla.
Rajallista retkeilyä
Keulakannen alle jäävä kajuutta kelpaa satunnaiseen yöpymiseen, vaikka käytännössä palvelee luultavasti useammin helppokäyttöisenä varastona. Vuoteen pituus ja leveys ovat kuitenkin hyvät, etenkin välilevyllä täydennettynä. Korkeuttakin on väljästi nukkumiseen, istuskeluun lähinnä vain kulkuaukon juuressa, kun sen ylälevyt on käännelty auki. Kansiluukku antaa mukavasti tuuletusta, valoa niukemmin.
Keulaan saa välilevyn avulla väljän parivuoteen ja yöpyminen on ilmavaa. Istuskeluun ei kuitenkaan korkeus riitä.
Kokonaisuutena Revenge 20 on jännittävä sekoitus daycruiseria, pientä retkivenettä ja walkaround-ominaisuuksien tavoittelua kalamiesten iloksi. Siinä on paljon tavoitteita, jotka osin ovat ristiriidassa keskenään. Mallisto pysyi tuotannossa niin pitkään, että veistämö voi katsoa onnistuneensa ainakin kohtalaisesti. Mutta jos tietää oman käyttönsä painottuvan selkeästi kohti jotain noista osa-alueista, ei ole kovin vaikea löytää osuvampaa venettä uudempien joukosta.
Ei ole sattumaa, että tämän kokoluokan päteviä monitoimiveneitä on tuotettu nimenomaan Pohjoismaissa, joissa suurin asiakaskunta ovat järvien ja meren saaristojen asukkaat ja mökkiläiset.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että Boston Whaler hohkaa tiettyä charmia. Merkkinä ja legendana tietysti, mutta myös toteutuksellaan. Tämänkin koeajon jälkitunnelmaksi jää ihastelu hämmästyttävästä vankkuudesta, joka itse rakenteen ohella ulottuu osiin ja heloihin. Vaikka kulku terävässä aallokossa ei ollut kaikkein pehmeintä, ainoiksi ylimääräisiksi ääniksi jäivät ajokuomun kaarien lievät nitinät.
Luotettava olemus antaa veneen omistajalle mielenrauhaa. Viime kädessä juuri siitä on mielekästä maksaa legendaan sijoittaessa, ei silkasta imagosta.
