Tilaa
Jutut

Hurricane 900 oli edellä aikaansa

Hurricanen tarina on yksi esimerkki suomalaisesta veneenrakennuksen osaamisesta ja siitä kuinka myös hyvä tai huono onni voi vaikuttaa asioihin.

28.04.2017

KirjoittajaKari Tyllilä

KuvaajaPetteri Mussalo

Viime vuoden Päijännepurjehduksen maalissa Padasjoen satamassa veneemme sai laituripaikan matalan ja linjakkaan veneen vierestä. Se muistutti kummasti 505-kevytvenettä – John Westellin jo 1950-luvulla suunnittelemaa yksityyppivenettä, jota monet pitävät vieläkin sarjansa parhaana.

Vilkaisu Päijännepurjehduksen tuloksiin vahvisti, että huonosti ei ollut mennyt tälläkään veneellä: se oli peräti 10. nopein koko joukossa, jossa sentään kilpaili liuta puhdasverisiä urheiluveneitä ja kookkaita köliveneitä. Kisa käytiin pääosin navakassa sivuvastaisessa, jollaisessa yleensä menestyvät isot pitkän vesilinjan purret.

Kyseessä oli Jocce Jönssonin omistama ja kipparoima Sigrid Augusta, tyypiltään Hurricane 900, lys-tasoitusluku 1,24. Uteliaisuus heräsi: kuka kumma on saanut päähänsä suunnitella ja valmistaa tällaisen ”jumbo-505:n”, koska ja miksi?

Keveys ja nopeus valttia

Hurricane-vene sai alkunsa yli 35 vuotta sitten, kun kirkkonummelainen Tom Sjöman laati 505-jollan piirustusten pohjalta suunnitelman yhdeksänmetriseksi urheilu- ja retkiveneeksi, joka olisi kevyt ja nopea.

Kiinnostava yksityiskohta on, että 505-venekään ei alun perin ollut viisimetrinen, vaan sen kantaäiti oli puolisen metriä kookkaampi Coronet.

Sjöman oli aiemmin purjehtinut useilla venetyypeillä kevytvene 505:sta kölivene Louheen. Hän oli rakentanut myös Kansanveneen, jolla purjehti ykköseksi suomenmestaruuskisoissa. Suoritus kuitenkin hylättiin, koska vanhat ja venyneet purjeet eivät enää täyttäneet mittavaatimuksia.

Kallistelevilla köliveneillä purjehtiminen ei ollut lainkaan Sjömanin mieleen. Niinpä Hurricane suunniteltiin purjehdittavaksi kevytveneen tapaan jokseenkin pystyasennossa. Siksi siihen tuli myös trapetsit kolmelle gastille. Suunnitelma oli siis poikkeuksellinen ja edistyksellinen 1980-luvun alkuvuosina.

Prototyypin Sjöman teki koivuvanerista ristiinlaminoimalla, ja se osoittautui varsin onnistuneeksi. Runkopainoksi punnittiin 810 kiloa, mikä on vähän yhdeksänmetriselle veneelle.

Proton pohjalta päätettiin sitten lähteä tekemään varsinaisia veneitä lasikuidusta. Niitä syntyi kuitenkin vain kaksi, vaikka kiinnostus venettä kohtaan olisi hyvinkin voinut kisamenestysten myötä viritä laajemmankin valmistuksen pohjaksi.

Proton Sjöman piti itse, mutta luopui siitä parikymmentä vuotta sitten. Vene on edelleen priimakunnossa, satamapaikkanaan Kuopio.

Ei mennyt ihan kuin Strömsössä

”Siinä hankkeessa meni lähes kaikki pieleen”, Tom Sjöman muistelee.

Protosta veneen muotit tehnyt veneenrakentaja, jonka piti lähteä tekemään lasikuiturungot, sairastui syöpään ja menehtyi ennen kuin ehti tehdä ensimmäistäkään venettä. Korvaajaksi saatiin Loviisasta veneenrakentaja, joka oli lopettelemassa toimintaansa, mutta suostui vielä kahden projektin tekemiseen.

”Veneen rungosta tuli kuitenkin 300 kiloa liian painava, koska rakentaja ei ollut mikään kevytrakennespesialisti eikä noudattanut antamiani ohjeitakaan. Lisäksi rakennuspaikka oli liian kaukana, jotta työtä olisi voinut kunnolla valvoa”, Sjöman kertoo.

Jos runko olisi saatu kevyemmäksi, kölipainoa olisi voitu lisätä, jolloin vakautta olisi saatu lisää nopeutta menettämättä. Veneestä olisi siten tullut sekä retki- että kisakäyttöön vielä parempi.

Jotta kokonaispaino saatiin pidettyä suunnitellun 1300 kilon tietämillä, kölistä tuli ainoastaan 130-kiloinen. Se tehtiin taakse kääntyväksi eli taittoköliksi, mikä mahdollistaa rantautumisen matalaan veteen, kun myös peräsin on taittuva.

Kehuja satelee yhä

Vaikka suunnittelijan mielestä projekti hipoi pohjamutia, veneen entisiltä ja nykyisiltä omistajilta kiitosta kyllä heruu.

”Paras vene, jonka olen omistanut, hauska ja herkkä purjehdittava”, kuittaa toisen Hurricanen eli Cosa Nostran ensimmäinen omistaja George Gebhard. Hän oli alusta alkaen mukana projektissa ja hoiti puuosien ja heloituksen valmistuksen.

Cosa Nostra valmistui vuonna 1985, ja se osallistui seuraavana vuonna Päijännepurjehdukseen, jossa se tuli maaliin kolmantena ja tasoituskilpailun voittajana. Suoritus kuitenkin hylättiin, koska järjestäjät eivät hyväksyneet trapetsin käyttöä.

Kilpailuissa Helsingin edustalla vene menestyi mainiosti, ja eteneminen oli niin vauhdikasta, että sopivissa olosuhteissa saatiin kiinni jopa monirunkoveneitä.

”Luovilla nopeus oli helposti 6–7 solmua, avotuulella helposti yli 12 solmua”, Gebhard kuvaa Hurricanen vauhtia.

Gebhard purjehti veneellä pari kertaa Tukholmaan saakka. Yksinpurjehdus onnistui myös hyvin, mistä osoituksena oli reissu Helsingistä Marianhaminaan kahdessa päivässä, kun siellä tarvittiin gastia H-veneiden SM-kisoihin.

Gebhard purjehti veneellä 12 vuotta, kunnes hankki Yhdysvalloista 1-tonnarin – jonka purjehti Suomeen Atlantin yli kolmen hengen miehistöllä.

Nykyisin Cosa Nostran omistaa helsinkiläinen Antero Kuusi, joka on purjehtinut sillä sekä kilpailuissa että matkapurjehdusta, hänkin myös yksin ja joskus koiransa kanssa.

”Loistovene”, hän luonnehtii.

Muiden purjehtijoiden suhtautuminen Hurricaneen ei aina ole ollut aivan mutkaton. Sigrid Augustan omistaja Jocce Jönsson muistelee, että venettä pidettiin aikanaan liian urheilullisena, jopa vaarallisena. Kevytvenemäinen herkkyys ja nopean reagoinnin vaatimus ei ollut kaikkien mieleen.

”Meidänkin kaveriporukassa oli tyyppejä, jotka pitivät itseään hyvinä purjehtijoina ja halusivat kokeilla. Kokeilu jäi kuitenkin lyhyeksi, kun kyseessä ei ollut tonneja painava kölivene, vaan Hurricane käyttäytyi kevytvenemäisesti”, Jönsson muistelee.

Lisää omaperäisiä veneitä

Kahden lasikuituveneen valmistuttua Hurricane-hanke jäi oman onnensa nojaan, eikä uusia veneitä enää aloitettu. Alkuperäiset muotitkin tuhottiin säilytystilojen puuttuessa.

Hurricane ei kuitenkaan jäänyt Tom Sjömanin ainoaksi omaperäiseksi venesuunnitelmaksi. Nykyisin hänen omassa käytössään on jo parikymmentä vuotta sitten itse suunniteltu ja rakennettu 10-metrinen matkapurjevene. Sen uppouma on vain 1300 kg, mutta kölipaino peräti 500 kiloa. Näillä mitoilla se taittaa matkaa vauhdikkaammin kuin useimmat 40-jalkaiset.

Vielä erikoisemmaksi veneen tekee kaksi seikkaa: bulbiköli kääntyy vinssin avulla sivulle eli tuulen puolelle noin 45 astetta tasapainottamaan venettä – eikä vene ole lasikuitua vaan liimattu kuusirimoista ja päällystetty epoksilla.

Suunnitteilla on vielä erikoisempi vauhtihirmu, eli todella kapearunkoinen pitkä pursi, jossa köli kääntyisi vielä enemmän sivulle ja toimisi hydrofoilin tapaan. Ehkä kuulemme siitä vielä.

Lue myös nämä

X