Veneen karauttaa kiville tavallisimmin alle 30-vuotias mies, joka on liikkeellä matka- tai retkiveneellä kauniina kesäpäivänä. Vahingon suuruus on keskimäärin 3 000 euroa, kertoo korvauskeskusjohtaja Juha T. Virtanen vahinkovakuutusyhtiö Ifistä.

Ifille ilmoitetaan veneelle koituneista vahingoista noin tuhat kertaa vuodessa. Suurin osa vahingoista tapahtuu kesäisin, mutta peräti kolmasosa varkauksista ja ilkivallasta ajoittuu pimeimpään vuodenaikaan. Vuosina 2014–2016 If maksoi venevahinkokorvauksia yhteensä noin 10 miljoonaa euroa.

Toinen suuri venevakuuttaja on Alandia, jonka liikealuejohtaja Robert Rostedtin mukaan karilleajojen määrä on selvästi nousussa. Alandia ei halua paljastaa maksamiensa korvausten tai tapausten määriä.

Pohjakosketus tai karilleajo

Karilleajo tai pohjakosketus ovat yleisimmät veneelle koituvat onnettomuudet, joista ilmoitetaan vakuutusyhtiölle.

”Selvästi näkee, että mitä parempi sää, sitä enemmän tapahtuu vahinkoja. Pohjakosketusten ja karilleajojen määrä vaihtelee täysin sään mukaan”, Virtanen kertoo.

”Perusvahinko tapahtuu retkiveneelle, joka vähän kolahtaa kiville. Puhumme yleensä noin 2 000–5 000 euron vahingosta. Siihen kuuluvat nosto, lasku ja jonkin verran lasikuitutyötä, maalausta, lakkaamista, ehkä potkurin vaihto, mutta yleensä vetolaitteen alaosaa ei tarvitse vaihtaa.”

Alandian Robert Rostedt sanoo karilleajojen lisääntyneen selvästi viime vuosina ja sen myötä vakuutusmaksut ovat nousussa.

”Asenne on muuttunut. Kymmenen vuotta sitten osattiin navigoida kartan ja maiseman avulla. Nyt luotetaan elektronisiin karttaplottereihin, eikä ymmärretä niiden heikkouksia”, hän sanoo.

Rostedt osoittaa syyttävän sormensa elektronisten karttojen valmistajiin ja niitä markkinoiviin yrityksiin, jotka kehuvat kilvan omia karttojaan. Mainoslauseista saa käsityksen, että kartta vastaa todellisuutta enemmän kuin se todellisuudessa tekee. Karilleajon jälkeen voidaan todeta, että kartta oli zoomattuna liian auki, jolloin kaikki karttamerkit eivät olleet näkyvissä.

”Ei kerrota, että tässä on sellaisia ominaisuuksia, tai virheitä, kuten itse sanomme, että kun zoomaa auki, niin saari katoaa ruudulta. Olivat ne sitten ominaisuuksia tai virheitä, niin niistä pitäisi avoimesti kertoa”, Rostedt kertoo.

”On hyvä asia, että plottereita on, mutta toivottavasti saisimme veneilijät ymmärtämään, miten näitä hienoja apuvälineitä käytetään.”

Kun keskittyminen herpaantuu

Karilleajoja tapahtuu eniten sellaisille veneilijöille, jotka eivät ole aivan sinuja veneensä kanssa.

”Kokemus tuo varmuutta ja keskittymisen herpaantuminen aiheuttaa onnettomuuksia. Kippari esimerkiksi katselee maisemia kun pitäisi navigoida. Kuvassa mukana voi olla myös alkoholi ja liian suuri tilannenopeus”, Ifin Virtanen sanoo.

Alandian Rostedtin mukaan kiville karautetaan usein pitkän merimatkan viimeisillä hetkillä.

”Olet jo lähellä satamaa. Olet syönyt aikoja sitten ja ajattelet syödä sitten satamassa tai kotona. Energiataso laskee ja silloin keskittyminen herpaantuu. Ikään kuin pudotetaan hanskat ja ajetaan karille. Silloin ei ole mitään väliä, mitä kursseja olet käynyt ja osaatko käyttää harppia ja kompassia”, Rostedt sanoo.

Vorot käyvät veneissä kesät talvet

Varkauksia ja ilkivaltaa tehdään minkälaisessa säässä tahansa. Ifin Virtasen mukaan peräti kolmasosa näistä vahingoista tapahtuu syyskuun ja huhtikuun välillä, kun vene on talviteloilla tai pimeässä laiturissa, jonka vartiointi on jo päättynyt.

”Telakointivahinkoja on aika paljon. Niissä viedään perämoottoreita, vetolaitteiden alaosia, potkureita ja murtaudutaan veneisiin. Kesällä viedään kalastusvälineitä, bensaa, pelastusliivejä ja pienelektroniikkaa”, Virtanen kertoo.

Helpoin tapa välttää murrot on viedä kaikki arvotavara pois veneestä talven ajaksi. Lisäksi perämoottorivarkauksiin voisi varautua pienellä kikalla.

”Veneet voisi telakoida perät vastakkain ja perämoottorit limittäin, niin silloin sitä moottoria ei sieltä saa pois venettä siirtämättä. Pienillä asioilla voi näihin vaikuttaa.”

”Yksi varkauksille otollisin ajankohta on se, kun vene on juuri nostettu vedestä. Silloin ovat potkurit ja varusteet vielä veneessä. Toinen ajankohta on nyt keväällä, kun kaikki varusteet nostetaan veneisiin, ennen kuin ne lasketaan vesille”, Alandia-vakuutusyhtiön Rostedt sanoo.

Törmäys tapahtuu kun ei tähystetä

Veneilijät törmäilevät toisiinsa ja laitureihin vuodesta toiseen suurin piirtein yhtä paljon. Vesillä tapahtuviin törmäilyihin syynä on usein tähystyksen puute.

”Ajetaan autopilotti päällä ja aletaan tehdä jotain muuta. Toinen vene ilmestyykin yllättävän nopeasti jostain ja aiheuttaa vaaratilanteen”, Rostedt sanoo.

Toinen törmäyksiä edesauttava tilanne on, kun aurinko häikäisee suoraan edestä. Hänen mukaansa ei kannata tuudittautua myöskään ais-järjestelmän luomaan turvallisuuden tunteeseen, sillä vain pieni osa veneistä lähettää ais-paikkatietoa.

”Taas tähystäminen unohtuu ja luotetaan liikaa elektroniikkaan. Ais-järjestelmään liittyy paljon riskejä.”

Tuuli ja aallot riepottelevat

Myrskyvahinkoja tapahtuu eniten keväällä, alkukesällä tai syksyllä ja niiden määrä vaihtelee luonnollisesti vuodesta toiseen. Tavallisimmin vene hakkaa laituriin niin paljon, että se vaurioituu tai vettä pääsee kovalla tuulella moottoritilaan läpivientien kautta. Avoveneissä aallot voivat lyödä perän tai laitojen yli ja vesi täyttää avotilan.

”Joskus kiinnitysköydet voivat vedenpinnan äkillisen laskun takia katketa ja se puolestaan aiheuttaa lisävaurioita myrskyssä”, Virtanen kertoo.

Yleensä kiinnittymiseen liittyvät vahingot liittyvät myrskyyn, mutta eivät aina. Rostedtin mukaan vanhoja, huonoja köysiä käytetään yllättävän paljon. Hän kiinnittää huomiota myös siihen, että ankkuriliinaa käytetään poijuun kiinnittymiseen, vaikka se on nimenomaan tarkoitettu ankkuriliinaksi.

”Ne eivät todellakaan kestä aurinkoa ja ympäristöä. Ne on tarkoitettu veteen. Jos vene seisoo kotisatamassa ja siellä käytetään paljon ankkuriliinaa poijuun kiinnittymiseen, niin on aivan varma, että se napsahtaa ennen pitkää poikki.”

Salama rikkoo kalliita laitteita

Salamavahingot ovat yleisimpiä purjeveneille korkeiden mastojen takia. Salamaniskut voivat olla todella vaarallisia silloin, jos vene on liikkeellä ja salama hajottaa ohjaukseen tai purjeiden laskuun vaadittavia sähkölaitteita.

”Ne ovat veneilijän kannalta tosi ilkeitä, sillä silloinhan elektroniikka voi kokonaan kadota, mutta moottori jää käyntiin. Sellaisiakin tapauksia on ollut, että konetta ei saa sammumaan ja vaihde on päällä – tai sitten purjeita ei saa laskettua ja maa lähestyy uhkaavasti”, Virtanen kertoo.

”Tämän päivän purjeveneissä on ohjaus- ja navigointijärjestelmät, valaistukset ja moottorin ohjaukset hoidettu sähköisesti. Ne ovat yleensä tosi kalliita vahinkoja, kun pitää alkaa vetämään johtoja uudestaan ja uusimaan laitteistoja.”

Myös lähelle iskeneiden salamoiden aiheuttamat virtapiikit hajottavat kallista elektroniikkaa. Jos laite ei ensimmäisestä virtapiikistä hajoa, heikkenee kuitenkin jokin komponentti jokaisesta virtapiikistä hieman ja hajoaa jossain vaiheessa lopullisesti.

Muut viat ja onnettomuudet

Ilman ilmeistä syytä tapahtuvat sähköviat ovat If Vakuutusyhtiön viidenneksi eniten korvattujen vahinkojen listalla. Kun elektroniikka monimutkaistuu ja yksi ohjausyksikkö huolehtii useasta asiasta, vahinkojen selvittäminen vie aikaa ja on vaikeaa.

”Veneissä on käynyt kuten autoissa: laitteiden korjaaminen itse on käynyt vaikeammaksi. Ja kun ne hajoavat, on se yleensä kallis vahinko. Selvitystyöt voivat olla vaikeita.”, Virtanen sanoo.

Tulipaloja ei paljoa vuosittain tapahdu, mutta kun jokin palaa, ovat kyseessä yleensä isot vahingot. Venesuoja- tai hallipaloja tapahtuu noin yksi vuodessa, mutta silloin palaa yleensä useampi vene kerralla.

Tavallisimmat törmäilyt ja kiville ajot eivät yleensä aiheuta henkilövahinkoja, jos vauhti on ollut kohtuullinen. Enemmän niitä tapahtuu rantautuessa, jolloin voi esimerkiksi nilkka nyrjähtää tai venähtää.

”Laiturille hyppääminen veneestä epäonnistuu silloin tällöin, mutta niistäkin selvitään yleensä vaatteiden ja kännykän kastumisella”, Virtanen sanoo.

Näin vahinko tapahtuu

Yleisimmät vahingot vesillä

Alandia ja If Vahinkovakuutusyhtiö listasivat Vene-lehden pyynnöstä yleisimmät venevahingot, joista niille ilmoitetaan. Karilleajo on ylivoimaisesti tavallisin vahinko kummallakin yhtiöllä, muiden vahinkojen järjestys riippuu vakuutusyhtiöstä.

  • Karilleajo tai pohjakosketus

  • Varkaus tai ilkivalta telakalla ja laiturissa

  • Myrskyvahingot ja kiinnittymiseen liittyvät vahingot

  • Salaman iskut

  • Tulipalot

  • Elektroniikan yllättävä hajoaminen

Perämoottorivarkaudet laskussa

Finanssialan keskusliiton mukaan perämoottorivarkaudet ovat lähteneet viime vuonna selvään laskuun poliisin tehokkaan toiminnan ansiosta. Poliisi sai kiinni viime vuoden aikana useita ulkomaalaisia perämoottoreihin erikoistuneita rikollisryhmiä. Virallisia tilastoja viime vuoden venevahingoista ei ole vielä valmistunut, vaan tuoreimmat luvut ovat vuodelta 2015.