Kokkolassa valmistettavat Minor-veneet ovat mielenkiintoinen yhdistelmä laatua ja onnistuneesti rakennettua imagoa. Jo venemalliston nimeäminen Offshoreksi on rohkea ratkaisu, sillä se antaa odottaa avomerikelpoisia huippuominaisuuksia.
Toisaalta veneiden valmistaja Sarins Boats käyttää kansainvälisessä markkinoinnissaan termiä The Allseason Boat – vene kaikille vuodenajoille. Esitteissä on runsaasti kuvia, joissa Offshoret syöksyvät läpi isojen aaltojen, eivätkä Minorit valmistajan mukaan pelkää myöskään pientä jääriitettä. Murtajakalustoksi lujitemuoviveneistä ei tietenkään ole, mutta keväällä kausi voi alkaa aikaisin, eikä talvitelakointia tarvitse kiirehtiä vielä ensimmäisten pakkasten lähestyessä.
Minorin keskikajuuttaveneet ovat korostuneesti ulkosaariston yhteysveneitä, vaikka niissä on vuoteet, wc ja pentteri. Alkujaan malliston pääpaino oli akselivetoisissa veneissä, mutta sittemmin kehitystyö on keskittynyt perävetolaitteilla varustettuun Offshore-mallistoon.
Uusien runkojen 3D-suunnittelun Sarins Boats on ostanut paikalliselta yrittäjältä Daniel Sundkvistilta, joka on mm. Sunmar- ja Matador-veneistä tunnetuksi tulleen Hjörvald Sundkvistin poika. Sundkvistien perheyritys Korsö Båt on piirtänyt myös toisen kokkolalaisen veistämön, Finn-Marinin, Grandezzoja.
Vene-lehden koeajo oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen, sillä käytössä oli kaksi 28:aa. Toinen oli varustettu Volvo Pentan 300-hevosvoimaisella D4-moottorilla ja toinen 370-hevosvoimaisella D6:lla. Moottoreiden painoero on iso: D4 painaa 663 kg ja D6 770 kg.
Kokkolan edustan merialue tarjosi testien aikana haastavan korkeaa aallokkoa. Juuri sellaisia vaativia olosuhteita, joissa Minoreiden pitäisi olla kuin kotonaan. Lähelläkään myrskyä sää ei vielä ollut, mutta suurin osa huviveneilijöistä ei enää tuollaiseen merenkäyntiin olisi vapaaehtoisesti lähtenyt.
Konehuoneessa on tilaa tuplamoottoriasennukselle. Vasemmalla Volvo Penta D6 370 hv ja oikealla Volvo Penta D4 300 hv.
Viimeistelty mutta ahdas
Uusissa Minoreissa huomio kiinnittyy niiden lähes pedanttiseen viimeistelyyn. Mitä enemmän veneen rakenteita tutkii ja luukkuja availee, sitä selvemmin käy ilmi, että veistämön työmoraali on kohdallaan.
Aivan toinen kysymys on, saako 28-jalkaista venettä kutsua ahtaaksi? Mielestäni saa. Kyseessä on yleinen keskikajuuttaveneiden ongelma. Kun keula- ja peräkansille on haluttu saada väljyyttä ja hyttiä reunustavien kulkuväylien tulee olla helppokulkuisia, ovat sisätilat kärsijän roolissa.
Kajuuttaan mahtuu mukavasti neljä henkeä, ehkä viisi. Maksimimäärä kahdeksan olisi jo tuskallista, jos kaikkien pitäisi olla sadetta suojassa sisällä.
D4 parempi
Liikkeelle lähdettäessä kuskilla on hieman samanlainen tunne kuin urheiluauton ratin takana; edessä on vauhdikas seikkailu, jossa miehen ominaisuuksien pitäisi loppua ennen veneen ominaisuuksia. Automaailmaan verrattaessa alla pitäisi nyt olla reilusti tavallista tehokkaammalla moottorilla varustettu neliveto-Audi.
Erot D4:llä ja D6:lla varustettujen Minoreiden liukuunnousuissa olivat pienet: kahden hengen kuormalla havaittavat, mutta käytännössä merkityksettömät. D6:n tarjoamille lisävoimille on tässä suhteessa käyttöä vasta, kun vene on raskaasti lastattu.
Koeajomme tuloksista voi vetää kaksi tärkeää johtopäätöstä. Niistä taloudellisesti merkittävämpi on, ettei Minor Offshore 28:aa kannata varustaa painavalla ja kalliilla D6:lla. Paitsi siinä tapauksessa, että veneessä on lähes aina paljon kuormaa. D4 on kaikilla liukukynnyksen ylittäneillä nopeuksilla selvästi taloudellisempi kuin D6.
Hiljainen
Toinen päähuomio mittaustuloksista on käytännön veneilymukavuuden näkökulmasta äärimmäisen tärkeä. Uuden Minorin ohjaamo on poikkeuksellisen hiljainen.
Onnistuneiden ratkaisujen taustalla on Sarins Boatsin historia akselivetoisten veneiden valmistajana. Yhtiö teki vuosina 2001-2002 VTT:n kanssa meluun liittyviä tutkimuksia. Niissä todettiin, että 90 %resonoinnista tulee potkurista.
Ongelmaa ratkaistessaan yhtiö kehitti ”sattumalta” yhden maailman hiljaisimmista perävetolaitteella varustetuista veneistä. Perävetolaitteessa potkuri on veneen takana paikassa, jossa resonoinnin vaikutus on olennaisesti pienempi kuin akselivetoisissa veneissä.
Tässä yhteydessä on tärkeää mainita, että molempien testiveneiden rungot olivat uretaanitäytteisiä. Kyseessä on 2 654 euron arvoinen lisävaruste. Vaahdotus pitäisi pikaisesti siirtää vakiovarusteiden listalle.
Lue koeajo kokonaisuudessaan Vene-lehdestä 4/2011.
