Jarmo Vehkakoski

Veneilijän tulee tunnistaa kardinaali- ja lateraalimerkit. Satunnaisesti veneilevän ei tarvitse muistaa kardinaaliviittojen nimiä, jos ruorinpitäjän näkökenttään on kiinnitetty vakuutusyhtiön merkkitarra.

Viitoilla, poijuilla ja reunamerkeillä merkitään kulkuvesiä ja niiden lähellä olevia matalikkoja kahden pääperiaatteen mukaan.

AlandiaKardinaalijärjestelmän perustana ovat ilmansuunnat. Merkkien nimet, sellaiset kuin pohjoisviitta tai länsijääpoiju, ilmoittavat ohituspuolen.

Luonnossa merkit ovat väriltään keltamustia.

Pimeällä tapahtuvaa navigointia varten on merkkiin upotettu allekkain sen yläpään ja alapään värin mukaisesti kaksi tehokasta heijastinnauhaa, mustaa vastaa sininen ja keltaista keltainen nauha.

Valotunnukset perustuvat kardinaalijärjestelmässä kellotauluun.
•  itämerkissä on kolme peräkkäistä vilkkua
•  länsimerkissä on yhdeksän peräkkäistä vilkkua
•  etelän kello kuuteen on huonon näkyvyyden varalle lisätty yksi pitkä valo
•  pohjoismerkki vilkuttaa jatkuvasti, siis ainakin 12 kertaa
Valon väri on valkoinen.

Lateraalijärjestelmässä merkin nimi ja väri riippuu sen sijainnista nimelliskulkusuuntaan nähden.

Nimelliskulkusuuntaan purjehdittaessa on väylän vasemmalla puolella oleva viitta, poiju tai reunamerkki väriltään punainen. Siinä on myös yksi punainen heijastinnauha. Väylän oikeassa reunassa on vastaavanlainen vihreä merkki.

Nimelliskulkusuunta on merkitty merikarttaan. Se on yleensä selkävesiltä satamaan päin, merellä etelästä pohjoiseen tai lännestä itään ja sisävesillä latvavesiä kohti. Suomenlahden rannikolla siis lännestä itään, Pohjanlahden rannikolla ja Ahvenanmaalla etelästä pohjoiseen, Päijänteellä ja Saimaalla samoin etelästä pohjoiseen.

Lateraalimerkkien valotunnuksena on merkin värin mukainen vilkku, siis joko punainen tai vihreä.

Myös erillisestä karista voidaan varoittaa omalla viitalla tai poijulla. Sen voi ohittaa miltä puolen tahansa, mutta riittävän kaukaa. Punaisilla ja mustilla poikkiraidoilla väritetyn karimerkin heijastinnauhat ovat punainen ja sininen, kaksoisvilkun valotunnus on valkoinen.

Pystysuuntaan punavalkoiseksi on raidoitettu kelluva turvavesimerkki. Tällä merkillä voi osoittaa kulkureitin sellaisella vesialueella, jossa vettä on riittävästi, mutta suunnasta voi helposti erehtyä. Turvavesimerkin heijastimet ovat väriltään punainen ja valkoinen ja tunnusvalona on 10 sekuntia kerrallaan näkyvä valkoinen valo.

Teksti: Jaakko Ollaranta ja Lauri Polón
Kuva: Jarmo Vehkakoski