Pikkuplotterit ovat yleistyneet veneissä huimaa vauhtia ja nykyään vene ilman minkäänlaista gps-laitetta alkaa olla harvinainen. Navigoinnin apuvälineistä on varmuudella veneilyssä suurta hyötyä, vaikka ne eivät poista tarvetta harjoitella myös perinteisiä navigointitaitoja – esimerkiksi kartan lukua ja kompassin käyttöä.
Rajavartiolaitoksen onnettomuustilastoista näkee, että etsinnät merialueella ovat viime vuosina vähentyneet. Siihen on kaksi syytä: matkapuhelinten akut kestävät nykyään yli viikonlopun, jolloin veneilijät voivat ilmoittaa lähiomaisille mahdollisista aikataulu- ja reittimuutoksista. Toiseksi gps-laitteiden ansiosta perinteinen eksyminen on entistä harvinaisempaa. Ja pulaan esimerkiksi konerikon takia joutuneet veneilijät pystyvät gps-paikantimen avulla kertomaan tarkan sijainnin apua tarjoaville pelastajille.
Pienten plotterien suurin ongelma on näytön koko. Esimerkiksi viiden tuuman näytöstä näkee juuri ja juuri oman sijaintinsa ja väyläviivan seuraaminen on sekin mahdollista, mutta yleiskuvan syntyminen matkan etenemisestä on lähes mahdotonta.
Oikein käytettynä ja varsinkin hitaasti ajettaessa pienikin plotteri on hyödyllinen. Laitteiden kehittyneet suorittimet ja kasvanut muistin määrä ovat mahdollistaneet uusien ominaisuuksien lisäämisen. Samalla yhä halvemmat plotterit on varustettu täysillä VGA-näytöillä. Hyvä näyttö yhdistettynä laadukkaaseen kartta-aineistoon mahdollistaa sen, että myös perusplotterien karttanäkymät alkavat olla todella tasokkaita.
Me päätimme tutustua yhden modernin pikkuplotterin sielunmaailmaan käymällä läpi sen pää- ja alavalikoita. Periaatteessa vastaavat ominaisuudet ja niihin liittyvät asetukset löytyvät monen muunkin laitemerkin kuorien sisältä. Garmin GPSmap 525 kuuluu laitevalmistajan äskettäin uusimaan gps-sarjaan. Pienestä koostaan huolimatta 525 on melkoinen tietojärjestelmä, sillä se pystyy käsittelemään muiden alusten lähettämää AIS-tietoa (liitettynä erilliseen AIS-vastaanottimeen) sekä antamaan reaaliaikaista paikkatietoa esimerkiksi digitaaliselektiivikutsulla varustetulle VHF-radiolle.
Teksti: Heikki Juuri-Oja
