Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Testit

Arkistosta: Buster Magnum – Järeämpään ajoon

Magnum asettui 90-luvun alussa Buster-malliston lippulaivaksi. Se asema on menetetty, mutta uudessa Magnumissa on edelleen lippulaivan elkeet.

19.05.2021

Kirjoittajaja kuvat Ari Inkinen

Busterin uusi lippulaiva Magnum oli viime vuonna tavallisen veneilijän kannalta yksi odotetuimpia uutuuksia, puuttuihan kovan maineen saavuttaneesta kotimaisesta sarjasta kookas malli avomeriveneilijöiden tarpeisiin. Uutuudesta piti tuleman merikelpoinen ja jämäkkä alus alumiiniveneitä arvostaville. Ja sellainenhan siitä tuli… Buster on ajoltaan tukeva ja vakaa. Se kallistuu kurvissa oikein, mutta perä pyrkii kovassa vauhdissa luistamaan. Näin ollen uusi moottorisuositus max. 120 hevosvoimaa lieneekin paikallaan… Pohja onkin siis erittäin onnistunut kompromissi, koska se on samalla suhteellisen syvä ja pehmeä V, jonka ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla huippunopea. Pohja on myös pehmeä aallokossa ja loikissa vene tulee miellyttävästi alas.”

Näin kirjoitti Kippari-lehti tammikuussa 1991 myöhäissyksyllä koeajetusta, upouudesta Buster Magnumista, aikansa rajuimmasta alumiiniveneestä, jonka huippunopeus oli 39,1 solmua.

Moni asia on sittemmin muuttunut, mutta yksi asia on pysynyt näihin päiviin saakka: Magnumissa on 28 vuotta ollut sama, Sven Ståhlen aikanaan puumallilla hioutunut runko.


Testi on julkaistu Vene-lehdessä 10/2017.


Uusi aika, uudet linjat

Buster Magnum oli aikanaan vesille ilmestyessään juhlava näky. Pitkä ja matalalinjainen runko ja todella suurikokoinen tuulilasi ja pulpetti, jonka takana oli tilaa kahdelle. Sittemmin Magnum-tarjontaa on laajennettu perusmallista eriytetyillä erikoismalleilla: Supermagnum, Magnum Pro ja jopa M5. Kaikkia niitä yhdistää Magnumia suurempi koko ja moottoriteho.

Vastaisuudessa tarjolla on ainoastaan kaksi versiota, Magnum ja Supermagnum.

Uusi Magnum on jatkoa Busterin strategialle palata perusasioihin. Muun muassa kuluvana vuonna esitelty uusi Buster M on suoraviivaisempi vene kuin edeltäjänsä. Tehdas on halunnut luoda veneen, joka on monikäyttöisempi ja selkeämpi – yksinkertaisempi käyttää.

Samaa trendiä on Magnumissa. Se on edeltäjäänsä suoraviivaisempi, mutta taipuu silti hyvin monipuolisiin tarpeisiin, yhtä lailla huvitteluun kuin yhteysveneeksi.

Buster Magnumin esikuva on kuitenkin vuosi sitten syksyllä esitelty Buster Phantom, jossa sekä suunnittelija Kai Ilmanen että Busterien tuotekehityksestä vastaavat esittelivät uudenlaisia linjoja sekä tilan ja massojen jaottelua. Lopputulos on lähes poikkeuksetta saanut kiitosta. Magnumin mittasuhteet ovat hieman toiset, mutta linjat on selkeästi vedetty samalla kynällä.

Neljännen sukupolven Magnum on edeltäjäänsä selvästi suurempi. Pituus on kasvanut 30 cm ja leveys 8 cm, mutta ennen kaikkea vene on levistynyt vesilinjasta, sillä kyljet ovat pystymmät. Tämä on tuonut sisälle paljon volyymiä. Ja sen huomaa varsinkin avotilan peräosassa.

Kaikki kasvu ei ole voinut olla vaikuttamatta veneen painoon – ja vaikutus on ollut suuri. Magnumin edellinen versio painoi esitetietojen mukaan 928 kg, uutuus painaa peräti 1 195 kg. Siitä huolimatta suurin moottoriteho (225 hv) ei ole kasvanut, pienin sen sijaan on noussut 100 hevosvoimasta 175 hevosvoimaan. 100-hevosvoimainen olisikin veneelle selvästi alitehoinen, vaikkei hakisikaan sporttista ajettavuutta.

Polttoainetankin koko on myös kasvanut 170 litrasta 300 litraan, mikä laajentaa reviiriä, joskaan ei niin merkittävästi kuin luulisi.

Bowrider-tyyppinen keula on selkeä ja suoraviivainen, eikä penkeille astuminen aiheuta hämminkiä. Kaikkiin lukkoihin sopii sama avain.

Kulutus kasvussa

Polttoainetankin koolla on uudessa Busterissa kaksi merkittävää vaikutusta: ensinnäkin sillä tasapainotetaan venettä pituussuunnassa, toiseksi uudistuksen seurauksena Magnumin ajotaloudellisuus on heikentynyt huomattavasti.

Valmistajan omien mittausten mukaan vastaavilla Yamahan 225-hevosvoimaisilla moottoreilla vanha Magnum oli kauttaaltaan noin 30 % taloudellisempi samalla nopeudella kuin uusi Magnum. Merkittävin tekijä tähän on luonnollisesti huimasti kasvanut paino, eikä edes ”aktiiviset nousulistat” muuta asiaa miksikään.

Taloudellisimmillaan noin 30 solmun nopeudessa uusi Magnum kulkee meripeninkulman 1,2 litralla, vanhalle riitti 0,9 litraa. 35 solmun nopeudessa uuden kulutus on noin 1,4 litraa vanhan selvitessä noin 1,1 litralla. 40 solmun tuntumassa ero on 0,3 l/mpk (1,5 vs. 1,2 litraa).

Vaikka kulutusvertailu on tehty samalla moottorimallilla ja identtisillä, 21 tuuman teräspotkureilla, vanhan Magnumin huippukierrokset nousivat 5 900:ään ja uuden jäivät 5 400:ään. Jos uuteen Magnumiin laitetaan suositusten mukaan hieman loivempi potkuri, huippunopeus ja samalla taloudellisuus heikkenevät rahtusen. Nyt ajoimme huippunopeudeksi 45 solmua, mutta valmistajan mukaan yhdistelmällä on ajettu 47,8 solmua.

Peräpenkkien kannet nousevat tyynyineen, ja kaasujousien varassa. Käytön kannalta oikein hyvä ratkaisu.

Valmistaja ei varsinaisesti halua verrata veneiden kulutuksia, sillä sen näkemyksen mukaan kyse on eri veneistä. Uusi Magnum on kuin yhteenveto edellisen sukupolven Magnumeista ehkä M5-malli pois lukien.

Ajossa uutuus ei jää vanhan varjoon. Vanhan Magnumin 28 vuotta kestänyt runko on ollut aikanaan loistava, ja on ollut sitä tähän saakkakin, uusi on yhtä lailla vakaa ja tasapainoinen ajettava. Kolme paria hienokseltaan negatiivisia nousulistoja nostavat veneen ketterästi vedestä ja pitävät sen ajossa korkealla. Huippunopeutta haettaessa vedessä on ainoastaan veneen peräkulma.

S-ajo 40 solmun nopeudella ei irrota perää, eikä keula edes alas trimmattuna leikkaa niin, että vene tekisi äkkinäisiä liikkeitä. Tiukoissa kaarteissa Magnum ei lähde loikkimaan sivulle, vaan pitää linjansa tosin kallistuen hyvin voimakkaasti. Pieni aallokko naputtaa tyhjässä veneessä hieman häiritsevästi, mutta suuret aallot eivät aiheuta sen kummempia jymähdyksiä.

Kuljettaja ja kartturinsa istuvat offshore-istuimilla, joissa on joustojalat. Ohjaamojärjestelyt ovat kiitettävän selkeät, pulpetti suoraviivainen vailla krumeluureja ja nappulat kohdallaan. Hieman hämäävänä itse pidin tosin trimmilevyjen säätämistä vasemmalla kädellä, mutta oikealla ei ole joystickille luontevaa paikkaa. Kyynärnoja on mukava, kiitettävän moneen veneeseen ilmestynyt varuste. Buster Q -näyttö jää hieman ratin taakse, mutta eipä sitä juuri ylemmäksi saa.

Selkeää, yksinkertaista ja entistä enemmän alumiinia. Istuinten jousitus on plussaa, mutta sivuttaistuki hieman vajaa.

Magnumin karkaistu tuulilasi ja pulpetit vievät yllättävän pitkän pätkän veneen sisätiloista, vaikka tuulilasia ei olekaan ylenmääräisesti kallistettu. Sen kulma on määritelty niin, että myös perässä pitäisi voida istua viiman pahemmin pöllyttämättä. Käytännössä tämä onnistuu vain etumaisilla paikoilla, peräpenkillä istujien kohdalla käy jo melkoinen pyörre.

Magnum on perästä hyvin avoin vene. Köysilokerot ja kuomukotelot ovat kaikki helposti käden ulottuvilla.

Oliko uutta auringon alla

Toisin kuin aiemmissa Magnumeissa, uutuuden turkki on alumiinia. Se myös jatkuu aivan perään saakka, eli avotilan takalaidassa ei ole katkopaikkaa. Turkki kuten monet muutkin yksinkertaiset ratkaisut ovat peräisin Magnum Prosta, joka siis uutuuden myötä jäi historiaan.

Buster Magnumin hinnoittelu on maltillinen. Vielä keväällä vanhaa Magnumia (+ Yamaha F200) myytiin 63 000 euron pakettihinnalla suositushinnan ollessa 67 474 euroa. Nyt esitellyn uutuuden (+ Yamaha F200) suositushinta on 64 683 euroa. 225-hevosvoimaisella moottorilla pakettihinta on 67 783 euroa. Aika paljon lisää venettä samalla rahalla. Ehkä se hieman kompensoi nousevia polttoainekuluja.

Busterin valmistaja Inhan Tehtaat Oy esitteli samassa tilaisuudessa myös uuden Supermagnumin. Se on muuten samalle, mutta puoli metriä pidennetylle rungolle rakennettu sporttivene, jonka moottorin tehosuosituksen yläraja on peräti 350 hv. Veneen huippunopeus on tällöin kaukana 50 solmun rajan takana. Esittelemme Supermagnumin myöhemmin talven mittaan.

X