Lähtölaskenta kohti helmikuuta on alkanut, eikä terminen talvi ole vieläkään päässyt alkamaan osassa maata. Lämmin alkutalvi näyttäytyy myös vuodenaikaan nähden hyvin heikkona jäätilanteena: suuri osa Suomen rannikko- ja merialueista lainehtii jäättöminä ja pohjoisella Itämerellä meriveden lämpötila on yhä yli viidessä asteessa.
Huonoon jäätilanteeseen ei helpotusta lähiaikoina
Syy huonoon jäätalveen löytyy yleensä vallitsevasta suursäätilasta. Jääpeitteen muodostumisen kannalta meillä on nyt päällä hyvin vaikea asetelma: lauhaa ja tuulista. Valtaosa suurista järvistä lainehtii tällä hetkellä vailla jääkantta maan etelä- ja keskiosassa. Kovin montaa vastaavaa talvea ei äkkiseltään tule mieleen – joskin talvi 2007-2008 oli jääpeitteen kannalta myös kovin leuto.
Sääennusteet eivät lupaa mainittavaa muutosta suursäätilaan lähiaikoina. Lähinnä maan pohjoisosassa pakkanen pääsee aika ajoin kiristymään ja jääpeitteen laajuus voi kasvaa Perämerellä, mutta muilla merialueilla ja toisaalta myös Etelä-Suomen järvialueilla tilanne näyttää lähes toivottomalta. Idyllinen sää jääkannen muodostumiseksi olisi pidempi heikkotuulinen pakkasjakso. Paksu lumipeite jäätyvän vesistön yllä voi heikentää jäätymisprosessia, sillä lumi eristää tehokkaasti kylmää (ja lämmintä).
Suolaisuus vaikuttaa jäätymispisteeseen
Veden suolaisuus ja ilmanpaine vaikuttavat veden jäätymispisteeseen – jälkimmäisen vaikutus on kuitenkin pieni, sillä ilmanpaineen vaihtelut veden esiintymisalueella ovat melko pieniä maapallollamme. Itämeri on murtovesiallas, jonka suolaisuus on huomattavasti valtameriä pienempi. Tämän johdosta veden jäätymispiste on meillä -0,2 astetta, makeassa järvivedessä jäätyminen käynnistyy jo nollassa asteessa. Valtamerien suolainen vesi jäätyy -1,9 asteessa. Tämän vuoksi arktisilla alueilla merivesi pysyy pitkään sulana pakkasista huolimatta.
