Hyvästi talven tuiverrukset ja myräkät! Toukokuu aloittaa Suomessa vuoden vähämyrskyisimmän ajanjakson, joka päättyy asteittain elokuun jälkeen.
Keskimäärin myrskypäiviä on vuosina 1994-2019 ollut Suomessa toukokuussa 0,4 kappaletta. Kesäkuukausina määrä vaihtelee 0,2-0,4 välillä siten, että myrskypäiviä on keskimäärin vähiten heinäkuussa.
Myrskyt vähenevät meillä sitä mukaan kun lämpötilaerot pohjoisilla leveysasteilla pienenevät. Myrskyjä synnyttävät seuraavat kaksi mekanismia: joko voimakas lämpötilaero eri leveysasteiden välillä tai lämpimästä merivedestä tapahtuva runsas vesihöyryn haihtuminen. Keskileveysasteiden matalapaineiden voimistumisen taustalla on ennen kaikkea eri leveysasteiden välinen lämpötilaero, kun taas trooppisissa myrskyissä vesihöyryn haihtuminen ja tiivistyminen toimivat myrskyä ylläpitävinä ilmiöinä.
Kesällä myrskyt ovat vähissä, koska napa-alueen ja keskileveysasteiden väliset lämpötilaerot ovat pienimmillään. Tuuli yltyykin lähikuukausina myrskylukemiin harvakseltaan, lähinnä kesäisten ukkoskuurojen yhteydessä ja silloinkin vain hetkellisesti ukkospuuskissa.
Monet ovat pohtineet, miten myrskyjen käy ilmastonmuutoksen myötä, kun pohjoinen napa-alue lämpenee suhteessa nopeammin kuin keskileveysasteet. Tämähän tietää lämpötilaeron pienenemistä, mikä äkkiseltään ajateltuna voisi tietää myrskyjen heikkenemistä. Näin ei kuitenkaan välttämättä käy, sillä on arveltu, että myrskyjä voimistavat tulevaisuudessa lämpötilaeron lisäksi myös nykyistä lämpimämmät merialueet ja runsaampi vesihöyryn määrä ilmakehässä.
