Kun kesäajasta siirryttiin talviaikaan ja marraskuu alkoi, iskostuivat harmaus ja pimeys silmänräpäyksessä mieleen. Eikä ihmekään, koska pudotus auringonpaistetunneissa on huomattava: esimerkiksi lokakuussa aurinko paistaa Helsingissä keskimäärin 93 ja marraskuussa enää 36 tuntia. Joulukuussa tunteja on enää 29. Mutta mistä marraskuinen harmaus oikein johtuu?
Selvitimme asiaa tarkemmin jo Forecalla vuosi sitten. Siihen voit tutustua täällä. Tänä vuonna toistimme saman, minkä tuloksista voit lukea täältä.
Viime vuoden selvityksessä huomasimme, että Helsinki osoittautui marraskuussa Euroopan harmaimmaksi pääkaupungiksi. Harmauden mahdollistavia tekijöitä on kolme: läheiset merialueet, matalapaineiden reitille kuuluminen ja vähäinen haihdunta.
Sekä Atlantin että Itämeren läheinen sijainti tuo Suomeen marraskuussa runsaasti kosteutta. Se tiivistyy mantereen yllä pilviksi ja sateiksi. Kun haihdunta on vähäistä, jäävät sateet ja pilvet päällemme pidemmäksi aikaa. Tuuli käy meillä keskimäärin lännen ja lounaan puolelta tuoden säännöllisesti mukanaan Atlantin matalapaineita ja kosteutta. Suomea kutsutaan matalapaineiden hautausmaaksi eli meidän yllä matalapaineet ”kuolevat pois” ja joskus tähän menee talviaikana useita päiviä.
Erityisesti marraskuussa harmaus tuntuukin kulminoituvan siellä, missä ei ole lumipeitettä. Matalalla roikkuva sumupilvi, tihkusade ja lumeton maisema ovat omiaan korostamaan harmautta. Vaikka pohjoisessa päivän kesto on lyhyempi kuin etelässä, koetaan harmaus siedettävämmäksi. Tälle on ihan tieteellinenkin perusta: lumi heijastaa tehokkaasti valoa ja saa maiseman näyttämään valoisammalta.
Harmaudella on kuitenkin positiivisiakin puolia, sillä se suojelee meitä kuukausitolkulla jatkuvilta paukkupakkasilta. Jos harmautta ei olisi, talvi-ilmastomme muistuttaisi enemmän Siperian nykyilmastoa. Harmaus onkin perisuomalainen ilonaihe, jota juhlistetaan tänäkin vuonna Vuoden harmaimpana päivänä tulevana lauantaina.