Tapio Lehtinen saavutti kilpailun toisen pakollisen portin 8. marraskuuta kello 1.30. Maihin kilpailijat eivät pääse, mutta joutuvat pysähtymään 20 minuutiksi, kun järjestäjien vene käy tarkastamassa yksinpurjehtijoiden kunnon sekä keräämässä kuvarullat.
Kilpailu käydään alkuperäisen 1968-69 Golden Globen tapaan aikakauden varusteilla, joten edes digikameroita ei saanut nykypäivästä tuoda veneisiin. Karut säännöt kolhaisivat myös tapaamiseen mukaan päässyttä, Kapkaupungissa asuvaa Tapion veljenpoikaa Alex Lehtistä. Sedän halaaminen kiellettiin, sillä vain tuomarit saavat koskettaa kilpailijoita.
Lehtiseltä saatiin silti mukaan kuvien ohella kirjeitä ystäville ja sukulaisille, sekä huomattavan pitkä tehtävälista Galianan miehistölle: sillä Lehtinen lähtee ensi vuoden syksyllä toiseen retrokisaan, täysillä miehistöillä purjehdittavaan Ocean Globe Raceen.
Aikaa tulevan miettimiseen on ollut yllin kyllin, sillä Lehtisen kisa on sujunut hyvin niin veneen ja kipparin kunnon kuin matkavauhdin suhteen. Tapaamisen lyhyessä haastattelussa kisajärjestäjä arvioi Lehtisen nuorentuneen kilpailun kuluessa.
”Nukun veneessä paremmin kuin maissa”, selitti Lehtinen. Terveys on kestänyt aivan alun flunssan jälkeen, ruokahalu ollut hyvä ja tasainen, ja henkistä vireyttä pitävät yllä klassikkokirjat ja -musiikki. Sen kuuntelu on sallittua vain C-kaseteilta.
Myös vene on tällä kierroksella toiminut toiveiden mukaan. Viime talven hienosäätö on pitänyt laitteet paremmin kunnossa ja etenkin viimeksi pettänyt eliönestomaalaus on nyt onnistuneempi. Eteläisellä Atlantilla Lehtisen tosin piti irrottaa pohjasta pieni määrä barnakkeleita, mutta ei joutunut sitä varten edes uimasilleen.
Kisan kärjessä jatkoi Simon Curwen, kuten on tehnyt jo doldrumeilta saakka. Teoriassa hänellä on etumatkaa seuraaviin noin 300 mpk, mutta matkalaskuriin ei vielä kannata juuri kiinnittää huomiota. Veneet eivät vielä purjehdi maalia kohti, eivät edes seuraava porttia Australiassa, joten laskennalliset sijaluvut vaihtelevat nopeasti. Asteriakin nousi portin jälkeen vuorokaudessa kolmossijalta kakkoseksi.
Seuraavana tavoitteena ovat kohti itää vievät myrskykeskukset etelässä, jäävuorilta suojaavan rajoitusvyöhykkeen tuntumassa. Silloin ollaan vesillä, joiden hurmalla Lehtinen on usein perustellut koko kisaan osallistumistaan: valtavia aaltoja, kovaa tuulta ja karua kauneutta yksinäisellä merellä.
Veneet joutuvat tällä etapilla todella koville, mutta siitäkin Lehtinen uskoo olevan vain etua Asterialle. Matalarunkoisena se päästää päälle hyökyvät aallot ylitseen ennen kuin kaatuu, ja mikäli kyljellä käydäänkin, Asterian riki lienee vahvimpia koko kisan veneistä.
Kilpailun reaaliaikaista etenemistä voi seurata livetracking-linkistä.
