Jutut

Esittelyssä radikaalit siipiveikot Figaro 3 ja TF10

Siivet kantavat, osoitti Euroopan Vuoden Vene 2018 -kisan erikoispursien sarja. Trimaraani TF10 tähtää suurten pursiseurojen fleettiveneeksi, mutta voiton vei yksirunkofoilaaja Figaro 3.

10.08.2018

TekstiPasi Nuutinen

KuvatJean-Sebastién Evrard, Bertel Kolthof, Pasi Nuutinen

Kantosiivet ovat tulleet viime viiden vuoden aikana ryminällä kilpapurjehduksen huippuluokkiin. America’s Cup 2013:n jälkeen ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa useissa monirunkoluokissa aina olympialaisia myöden. Yksirunkoisissa edelläkävijöitä ovat olleet IMOCA-, VOR- ja nopeusennätyspurret.

Mutta onko foileista iloa muille kuin maksiminopeuksia tavoitteleville?

Ainakin yksirunkoisten kohdalla vastaus on kyllä. Niissä siivekkeillä ei tavoitella koko veneen nostamista vedestä, vaan myös oikaisevan momentin lisäämistä ja tasapainoisempaa kulkuasentoa kovissa keleissä. Jos ja kun samalla päästään kevyempiin veneisiin, sen parempi.

Ensimmäisenä sarjatuotantoisena, yksirunkoisena foilipurtena markkinoille ennätti ranskalaisen Beneteaun Figaro 3. Innovatiivisuuden ohella veneen ominaisuudet havaittiin kiehtoviksi EYOTY-testissä. Vene nousi erikoispursien sarjan voittajaksi myös siksi, että se on tähän asti realistisin tulkinta siitä, miten foileista voivat hyötyä myös tavalliset veneet.

Figarot tunnetaan parhaiten saman nimisestä avomeri-yksinpurjehduskisasta, mutta niillä purjehditaan pienempiäkin luokkakisoja ja muita kilpailuja myös suuremmilla miehistöillä.

Monirungoissa tavoite on selkeämmin silkka vauhti, mutta sen saavuttaminen ei saisi olla vain ammattilaisten taitojen ulottuvilla. Tästä hakee markkinarakoa hollantilaisen DNA:n TF10. Se on tarkoitettu erittäin osaaviin käsiin, mutta silti amatööreille. Puhtaana ratapurtena sen liito ei kuitenkaan kantanut sarjan voittoon asti.

Hollantilaisella TF10:llä on missio: se haluaa madaltaa kynnystä yksirunkoisten kilpapursien ja foilaavien monirunkojen välillä.

Lue koko esittely Vene-lehdestä 8/2018.

 

X