Kunnianhimoinen yritys löytää vuonna 1915 uponneen tutkimusalus Endurancen hylky on kaatunut Etelämantereen armottomuuteen. Äärimmäiset sää- ja jääolosuhteet sulkivat pienen aikaikkunan, jossa Weddell Sea Expedition -tutkimusryhmä yritti löytää hylyn.
Lisäksi retkikunta menetti itsenäisesti liikkuneen vedenalaisen erityisaluksen AUV7:n. Se oli lähetetty etsimään hylkyä, mutta alus jäi yli 30-tuntisen kierroksensa lopuksi saarroksiin liikkuneiden jäälauttojen alle. Tutkijat menettivät siihen yhteyden tutkimusalukselta.
Tiedossa ei ole, saiko alus kuvattua Endurancen hylkyä. Mukana laitteessa oli korkearesoluutioisia värikuvia tallentanut kamera. Tutkimusaika oli retkikunnan mukaan pisin ja syvimmälle koskaan ulottunut.
Retkikunnan kerrotaan yrittäneen löytää vedenalaista tutkimuslaitettaan kellon ympäri. Vaarana kuitenkin oli, että retkikunnan varsinainen tutkimusalus S.A. Agulhas II olisi jäänyt jäiden saartamaksi.
Weddell Sea Expedition -tutkimusryhmä tiedotti asiasta nettisivuillaan. Vene-lehti on uutisoinut aiheesta aiemmin.
Aiemmin tällä viikolla tutkimusryhmä oli onnistuneesti saavuttanut legendaarisen hylyn uppoamispaikan. Sen sijainti tiedetään varsin tarkasti, koska Endurance-aluksen kapteeni Frank Worsley määritti sen jo aikanaan.
Jo pääsy Endurancen uppoamispaikalle oli haaste. Jäänmurtajan oli kynnettävä 120 kilometrin matka läpi paksua, tiukkaan pakkautunutta 2–3 metriä paksua jäätä.
”Kuten Sir Ernst Shackleton ennen meitä kuvasi Endurancen hautapaikkaa ’pahimmaksi paikaksi maailman pahimmalla merellä’, meidänkin hyvin valmistellut suunnitelmat hautautuivat nopeasti liikkuneisiin jäihin. Niitä Shackleton kuvasi ’pirullisiksi’ Weddellin meren olosuhteiksi”, vertasi Bound tiedotteessa.
Vuonna 1914 alkaneella matkalla Endurancella oli tarkoitus ylittää Etelämanner. Sen matka tyssäsi kuitenkin muutamassa viikossa. Alus oli jäissä kymmenen kuukautta, ennen kuin sen viimeisetkin osat lopulta katosivat jäihin.
Nyt liikkeellä olleen kansainvälisen retkikunnan pääasiallinen tarkoitus on ollut kerätä tietoa merenpohjasta sekä jäiden alaisista biologisista systeemeistä, joista on varsin vähän tietoa.
Lisäksi tutkijat ovat mitanneet merijään ja lumen paksuuksia Weddellinmerellä. Tällä tiedolla on merkitystä ilmastonmuutos- ja valtamerikierron tutkimuksessa.
