Tilaa
Jutut

Näin veneilet Dalmatiassa

Suomalais-espanjalainen miehistömme purjehti syyskuun ensimmäisen viikon kartoittaen Montenegron rannikot, jota kutsutaan myös Dalmatiaksi. Retkemme tavoitteena oli vierailla Montenegron kaikissa satamissa kuudessa päivässä. Pienessä maassa niitä ei kovin montaa olekaan.

02.02.2019

Kirjoittaja&

KuvaajaMauri Kaipainen ja Pekka Huovila

Sankaritarinoihin emme matkalla saaneet aineksia, mutta sitäkin upeampia elämyksiä: henkeäsalpaavia näkymiä vuoristoisen rannikon sinisiin silhuetteihin, historian ja nykyhetken kohtaamisia Rooman valtakunnan aikaisissa satamakaupungeissa, uintitaukoja ankkurilahdissa ja toinen toistaan maittavampia aterioita – unohtamatta leppoisia purjehduslegejä heikohkoissa maa- ja merituulissa.

Vene

Vene löytyi saksalaisen välittäjän kautta, jolla oli pääsy useamman alueella toimivan vuokraamon tarjontaan. Hän ehdotti puhelimitse kuvaamiamme tarpeita vastaavia vaihtoehtoja, joita puntaroituamme ja hieman neuvoteltuamme saimme hyvin varustellun vuoden vanhan Oceanis 41.1 syyskuun ensimmäiseksi viikoksi hieman yli 2 000 eurolla.

Veneen varusteet

Vuonna 2017 valmistunut ranskatar oli saanut nimekseen Veda, joka palveli retkikuntamme tukialuksena viikon ajan Adrianmerellä, Dalmatian rannikolla. Alus oli varusteltu kaikilla lomapurjehtijan unelmavarusteilla, kuten sähköisesti nousevalla ja laskevalla uimatasolla ja sähkövessoilla suihkuineen. Ei vähiten viimeksi mainitusta syystä veneen 240 litran vesivarantoja jouduttiin yhtenään täydentämään.

Sähköinen navigointivälineistö oli tutkaa myöten täydellinen. Sen sijaan sekstanttia emme löytäneet mistään lokerosta.

Sähköisen ankkuripelin ja niin ikään wattimuskeleilla pyörivän nostinvinssin otimme myös ilolla vastaan lomaretkellä kun oltiin, vaikka toki hauistakin olisi riittänyt. Keulapotkurihan tuon kokoisissa veneissä pitääkin jo olla.

Perusvarustukseen kuuluneella kumiveneellä oli käyttöä, perämoottoria sen sijaan emme lisämaksustakaan halunneet.

Samoin SUP-laudan jätimme satamaan, mutta spinaakkerille olisi keveillä avotuulilla ollut kysyntää, vaan sellainenpa ei kuulunut SimpleSail-nimisen vuokraamon filosofiaan.

Lisäkuluja

Muina kustannuksina 150 € siivousmaksu oli pakollinen ja 200 € vakuutus vapaaehtoinen. Jälkimmäistä toki suosittelemme lämpimästi, vaikka sille emme löytyneetkään käyttöä.

Herceg Novi.

Montenegro

Vasta reilut kymmenen vuotta sitten itsenäistynyt Montenegro on väkimäärältään Helsinkiä vain hieman suurempi. Maa, joka antaa sangen vauraan vaikutelman, on erikoisessa asemassa suhteessa eurooppalaisiin verkostoihin. Siellä käytetään valuuttana euroa, vaikka maa ei kuulukaan virallisesti euroalueeseen.

Montenegro on kuulunut vuodesta 2017 lähtien Natoon, vaan ei Euroopan Unioniin eikä Schengen-sopimuksen piiriin.

Väestö on etninen cocktail montenegrejä, serbejä, bosniakeja, albaaneja heijastellen historian myötä lukemattomia kertoja muuttuneita rajoja.

Paikallinen kieli on läheistä sukua slaavinsukuiselle serbokroatialle, jota kirjoitetaan sekä kyrillisillä että latinalaisilla kirjaimilla. Englanniksi voi asioida kaikkialla. Luultavasti venäjän kielen taito olisi maassa hyödyllinen.

Kroatiaan ei asiaa

Tärkeänä huomiona kuitenkin sinulle, joka jo etsit Montenegron merikartat esiin: Reittiä suunnitellessa on huomioitava, että pohjoinen naapurimaa Kroatia ei nykyään päästä maahan EU:n ulkopuolisia veneitä. Siellä on siis purjehdittava eri reissulla.

Shëngjinin satama.

Albaniaan pääsee

Albaniaan pääsee, kuten todistimme, mutta ainakin Shëngjiniin menemiselle täytyy olla jokin muu motiivi kuin hulppeat satamat tai gourmet. Durrës, Vlorë, Himarë tai Sarandë etelämpänä saattavat olla vierailun arvoisia, mutta niiden valloitus jäi meiltä toiseen kertaan.

Dokumentit

Montenegron purjehdusta suunnitellessa on huomattava, että kansainvälinen huviveneen kuljettajan lupakirja vaaditaan sekä venettä vuokratessa että maastapoistumisilmoitusta tehdessä.

Suora lento

Suora edestakainen lento Finnairilla Dubrovnikiin maksoi 250 euroa. Sieltä Kotoriin pääsee taksilla tai vuokra-autolla reilulla sadalla eurolla. Toinen vaihtoehto olisi ollut lentää reilun 10 kilometrin päähän Tivatiin Podgorican kautta.

Satamamaksut

Satamamaksut vajaan 12 metrin Beneteaullemme asettuivat haarukkaan 40,66 € (Kotor) – 77,75 € (Budva), eli suomalaisittain hiukan hintavammalle puolelle. Hieman lohdutti, että jos olisimme saapuneet 60-jalkaisella moottorihuvijahdilla kupeesta olisi pitänyt kaivaa Budvan satamakapteenin hinnaston mukaan 1 652 euroa/yö.

Toisaalta Albanian Shëngjinissä vuorokausi olisi maksanut 10 euroa sisältäen vain laituripaikan. Me tosin saimme luvan lähteä sitäkään maksamatta aamulla ennen kuin konttori aukeaisi. Vesi- ja sähköpisteet toimivat viimeksi mainittua satamaa lukuunottamatta hyvin.

Jätevedet

Septitankin tyhjennyspisteitä ei Adrianmeren lisäksi ole tarjolla, mikä saattaa aiheuttaa ekologisesti orientoituneelle veneilijälle omantunnontuskia.

Internet

Nettipalvelut toimivat vaihtelevasti, minkä seurauksena kännykkäoperaattorin mobiilidatasta perimä lasku voi aiheuttaa jälkeenpäin sätkyn, kuten toiselle tämän kirjoittajista kävi. Kuten kotimaassa, nettiriippuvainen venekunta voi tietysti kiinnittyä mahdollisimman lähelle sataman toimistoa, jossa reititin luultavimmin sijaitsee.

Kiinnittyminen

Satamissa kiinnitytään Välimerelle tyypillisellä tavalla poikkeuksetta perä laituriin ja keula ulos mooringköyteen eli laituriin kiinnitettyyn pohjassa makaavaan mutaiseen simpukoita ja kotiloita keräävään köyteen. Sen käyttö vaatii suomalaiselta hieman totuttelua, etenkin sivutuulessa, jolloin keula jää rantautuessa väistämättä hetkeksi ilman kiinnitystä.

Hyväksi havaittu metodi on pehmustaa peräpeili pallolepuuttimella ja pitää ahteria sen varassa moottorin avulla kiinni laiturissa sen aikaa, että veneen ketterin kansihenkilö saa köyden uitetuksi keulaan ja kiristetyksi keulaknaapiin.

Laiturin ja veneen väli on sitten aiheellista säätää ainakin puoleksitoista metriksi virtauksien, satamaliikenteen ja yllättävien sääilmiöiden varalta. Tästä syystä varusteisiin kuuluva lankonki on välttämätön, mikä puolestaan sopivasti ehkäisee maakrapujen pääsyn laivaan.

Operaation jälkeen sekä keula että siellä toiminut kansihenkilö ovat aina väistämättä mutaiset. Ne on pestävä viipymättä kansiharjalla ja vähintään vesiletkulla, jollei painepesuri ole hollilla. Mainittu kansihenkilö voidaan lopuksi lepyttää esimerkiksi jääkaappiin tarkoitusta varten varatulla virvokkeella.

 

Vene-lehden maaliskuun ja huhtikuun 2019 numeroista voit lukea kokemuksista vuokraveneilystä Dalmatian rannikolla.

Lue myös nämä

X