Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Testit

ClubSwan 50 – Unelmaa hipomassa

Vene 18 Båt -näyttelyssä esillä oleva Nautorin viidenkympin villitys on riemastuttavan radikaali loikka aivan uuteen näkemykseen siitä, mitä on olla Swan. Vene on esitelty Vene-lehden numerossa 11/2016.

15.02.2018

KirjoittajaPasi Nuutinen

KuvaajaMarkus Pentikäinen

Se tunne, kun jokin herkullinen ja haluttava on aivan ulottuvilla, mutta vielä ei saa maistaa.

 Herkkupala uusi ClubSwan 50 on aivan ilmeisesti, kun se liukuu Välimeren kirkkaansinisellä pinnalla.

Harvasta brändistä voi yhtä oikeutetusti käyttää kliseetä ”legenda jo syntyessään” kuin Swanista. Kansainvälisten huippusuunnittelijoiden ja pohjalaisen käsityötaidon yhdistelmä on tuottanut veneitä, jotka omassa luokassaan ovat aina olleet tunnustettuja ja arvostettuja.

Se oma luokka on vuosien varrella vaihdellut. Urheilullisesti ja tuloksellisesti menestyksekkäimpiä Swanit olivat silloin, kun suurten avomerikilpailujen veneet olivat vielä hyvinkin cruiserimaisesti sisustettuja. Kun kärjen valtasivat yhä puhtaammat ja karummat raaserit, Nautor siirtyi suurempiin ja ylellisempiin pursiin, lopulta aivan yksittäiskappaleina valmistettaviin luksusveneisiin.

Vaikka välissä syntyi vielä muutamia ”luokkaveneitä”, kuten Club Swan 42, Swan 45 sekä melko tuore ja Nordstream Racestä tuttu Swan 60, urheilullisuus on jäänyt taka-alalle. Se ei silti ole tarkoittanut rakennustekniikan vanhanaikaistumista. Päinvastoin, sillä pitkälle kustomoiduissa jahdeissa tilaaja on usein antanut veistämölle mahdollisuuksia hyvinkin edistyneiden (lue: kalliiden) tekniikoiden ja materiaalien hyödyntämiseen.

Tämä tausta huomioiden odotukset 50-vuotisjuhlamallia kohtaan olivat lähinnä arvokkaan hillittyjä. Siksi Club-Swan 50 onnistui lyömään purjehtivan maailman ällikällä: näin lähelle raaseria ei Swania ennen ole viritetty.

Kahdeksan kisa

Ei vieläkään ole minun vuoroni päästä purjehtimaan. Asioiden tärkeysjärjestys on selkeä: ensin hoidetaan koepurjehdus mahdolliselle ostajalle, sitten vasta lehdistölle.

Puitteet ovat toki loistavat, kun kiertelen Swania kuvausveneellä. Toisella puolella auringonpaisteinen ulappa, toisella Sardinian pohjoiskärki, jossa joidenkin teorioiden mukaan myös Odysseus poikkesi. Hän kohtasi silloin ihmissyöjäjättiläisiä, mutta meitä Porto Cervossa isännöi Costa Smeralda Yacht Club. Siihen kuuluu jättiläisiä liike-elämästä ja jetsetistä, sillä seura on erikoistunut järjestämään regattoja suurille jahdeille.

Maxi Yacht Rolex Cup on juuri menossa, ja parin päivän päästä alkaa Swan Cup, johon testipurtemme Cuordileone osallistuu.

Venettä esittelee juuri nyt sen suunnittelija Juan Kouyoumdjian. Vaikka yksi Nautorin johtavia periaatteita on aina ollut tunnustettujen suunnittelijoiden käyttäminen, Juan K:n valinta ClubSwan 50:n piirtäjäksi oli pieni yllätys.

Tai ehkei sittenkään, kun tehtävänantoa lukee tarkemmin. Piti luoda erittäin nopea vene, niin helposti käsiteltävä, että sillä voi tavoitella huippunopeuksia myös 50-jalkaisille normaalia pienemmällä miehityksellä ja ilman ammattilaisten apua. Rennompi purjehdus pitää onnistua mukavasti omistajan omin voimin, vaikkapa pariskunnalta.

Uusinta tekniikkaa sai käyttää sikäli estottomasti, että kokemuksia aiotaan hyödyntää myöhemmin one-off-Swaneissa. Äärimmäisyyksiä piti silti leikata niin, että ClubSwanista pystytään kehittämään yksityyppiluokka.

Ehdotuksia pyydettiin kahdeksalta suunnittelutoimistolta. Jatkokehittelyyn valittiin Juan K, joka juuri kilpaveneissä on ollut viime vuosien ehkä kuumin nimi.

Ja siinä tulos nyt on, tehden härnäävän suloisesti pehmeitä kiihdytyksiä. Yhä ilman minua.

Ihan uudet linjat

Kärsimättömyyttäni lääkitsee, että nyt on hyvä tilaisuus tarkastella Swania ulkoapäin sen purjehtiessa. Niin erilainen se perinteisiin nähden on, että edes tutusta nuoliviivasta en sitä Swaniksi uskoisi, jos en tietäisi.

Ensin pistää silmään negatiivisesti kallistettu keula, jolla tavoitellaan vesilinjan maksimointia. Vaikka keularanka on terävä, varsinaisesta wavepiercing-keulasta ei ole kyse. Linjapiirrosten mukaan purren uppoamaa on sijoitettu etuosaan melko voimakkaasti, joten keula on hyvinkin kantava. Perää kohti pohja tasoittuu laakeaksi tavoittelemaan plaania avotuulilla.

Ajan Swanin taakse, kun se ottaa tiukkaa luovia. Kansipiirroksen mukaan veneen levein kohta on varsin edessä ja noin 2/5 perästä laskettuna on samaa leveyttä. Vesillä näkee, kuinka tilanne vesilinjassa on jotain ihan muuta. Perän kaarevuussädettä on kasvatettu voimakkailla laitataitteilla, mutta silti vesilinja kapenee perää kohden, sillä taitteiden yläpuolella varalaidat kaartuvat vahvasti ulospäin. Swan piilottelee solakkuuttaan!

Tuuli on huolestuttavasti kevenemään päin ja arvoin sen olevan enää 4–5 m/s. Tässä kelissä Swan ei edes kryssillä kallistu laitataitteisin asti, joiden nosteen tulisi antaa lisää jäykkyyttä tarvittaessa. 3,5-metrinen köli, jossa kapean terässiiven päässä on lyijybulbi, riittää vastavoimaksi suurelle purjealalle. Fathead-isopurjeen ja 106-prosenttisen fokan kanssa sitä on kryssillä 142 neliötä.

Hiilikuitumasto on sijoitettu huomattavan taakse ja kun sen kallistuskin on huomattava, näky on melkein kuin katamaraaneissa. Saalinkipareja on kolme, ja niiden viiste taaksepäin maltillinen huolimatta siitä, että varsinaista peräharusta ei ole; mastoa tukee kaksi sen huippuun nousevaa barduunaa.

Kun Swan kääntyy avotuulelle, miehistö pudottaa fokan kannelle ja avaa integroituun, hiilikuituiseen keulapuomiin kiinnittyvän genaakkerin. Nyt purjeala nousee 296 neliömetriin. Seuraan vieressä ja oman plotterini mukaan tässäkin tuulessa naksutellaan kymmentä solmua rikki tuon tuosta.

Numeroita kiinnostavampaa on tarkkailla Swanin vanavettä. Pursi on aivan plaanin rajoilla. Se pyrkii koko ajan irtoamaan peräaallostaan metrin, parin verran. Jättö on hyvin sileä, kuohuvaa jälkeä piirtää vain kahdesta lyhyestä peräsinlavasta vedessä oleva silloin, kun ruorimies korjaa suuntaa.

Lieneekö syynä yhä tyyntyvä tuuli vai makeasta täyttyvä maha, mutta VIP-ryhmä tulee viimein kylläiseksi. Ajan purren kylkeen, he siirtyvät rib-iin, minä pyyhin kuolapisaran suupielestäni ja nousen vihdoinkin Swaniin.

Tyynestä liikkeelle

Kahden hengen palkkamiehistö toivottaa minut tervetulleeksi sillä aurinkoisuudella, mihin nyt jo välillä täysin nollaan putoavassa tuulessa pystyy. Tutkimme taivasta Sardinian yläpuolella, mutta sieltä ei löydy pilvenhattaraakaan. Paikallissilmät havaitsevat kuitenkin pieniä väreitä kuumien kallioiden yläpuolella.

Minä en niitä erota, mutta uskon kun sanotaan. Välillä moottorilla auttaen, välillä purjeilla lipuen lähdemme hakemaan edes jotain viriä. Ennätän hyvin tutkia kansijärjestelyt.

Sivusta katsoenkin Swanin pituudesta huomattava osa on avotilaa. Veneessä sen suuruuden vasta oikein oivaltaa: sillä on pituutta noin viisi metriä ja leveyttä neljä, eikä kalustuksena ole kuin kaksi lyhyttä penkkiä ja rattien pedestaalit.

Pitkä puomi ulottuu lähes perän tasalle. Ison jalus putoaa aivan puomin päästä turkkiin upotetulle levangille ja palaa sitten puomin ja maston kautta saksalaisittain rattien etupuolella oleville laitavinsseille.

Ihanteellinen kisamiehistön koko on kelistä riippuen 8–11 henkeä. Lähinnä avointa perää työskentelevä käsittelee takimmaisen laitavinssin avulla barduunoita. Ohjaajan paras paikka on tietenkin laidalla, vaikka seisaaltaan ajaessa jalan alle tueksi voikin nostaa levyt turkista. Istumaan mahtuu maun mukaan ratin etu- tai takapuolella tai ratti jalkojen välissä.

Ohjaajan edessä laidalla istuvalle isopurjeen trimmaajalle tulee myös levanki 12-kertaisen taljan kautta. Hän osallistuu fokankin säätöön siltä osin, että sen etuliesman kiristys tapahtuu erikoisella tavalla: ei nostimesta ja vinssillä, vaan cunninghamista hydraulipumpulla, jonka kahvat ovat molemmin puolin avotilan penkkien perälaidoissa.

Penkit kajuuttarakenteen juuressa ovat kahden keulapurjeen trimmaajan käytössä. Pianisti asettuu luontevimmin kajuuttaan vievään portaikkoon, jonka viiston oviaukon ansiosta hän saa hyvän tuen työskennelläkseen kaksin käsin molempien puolien nostinvinsseillä ja vapauttajapattereilla.

Keulakansi kaipaa kahta gastia. Toinen sijoittuu mastolle ja auttaa toista kolmea keulapurjetta vaihdellessa. Kelin noustessa lisää väkeä kaivataan laitapainoksi ja kilpakumppaneiden tarkkailuun.

Kaikki nostimet ja isopurjeen säädöt tulevat mastolta kannen alla vapauttajille kajuuttarakenteen reunalle. Fokan jalus sen sijaan kulkee kannella, poikittaiseen kiskoon kiinnitetyn kitkattoman renkaan läpi. Renkaan korkeus säätyy vapaasti avotilaan johdetulla köydellä. Sisäänveto oli tässä veneessä vielä lukittavan kelkan varassa, mutta siihenkin on tulossa köysisäätö.

Myös fokka jalustetaan laitavinsseistä etummaiselle. Se vuorottelee siis isonjaluksen kanssa niin, että fokka on aina leen puolen vinssillä ja iso tuulen puolella. Fokan jaluksella ei ole varsinaista vapauttajaa, vaan ovela ”sukkalukko”: köysi menee läpi dyneemakuoren, joka vetoa saadessaan kiristyy köyden ympärille.

Miten sitten tämä purjeiden paljous kesytetään siihen kahden hengen leppoisaan viikonloppureissuun?

Yksinkertaisesti purjeita vähentämällä. Ison osalta kyseessä on ihan normaali reivaus, joka samalla helpottaa käännösten tekoa, kun huippu mahtuu kulkemaan barduunoiden ali niitä avaamatta. Tosin maston kerrottiin kestävän kevyessä kelissä ilmankin barduunoita.

Keulassa puolestaan fokka voidaan vaihtaa pienempään staysailiin, jonka etuliesmassa on rullaava harus. Se kiinnitetään etukannelle parin metrin päähän keulasta

Valtava jolla

Tällä kertaa ei tosin ollut tarvetta purjealan pienentämiseen. Unelmareissu näytti jo hetken jäävän ihan suutariksi, mutta ei sittenkään. Vähä vähältä aloimme löytää läikikästä viriä, ja sitä mukaa nousi hyvä tuuli miehistössäkin.

On tietysti odotettavissa, että kun 50-jalkaista venettä ajetaan muutaman solmun nopeutta kahden ratin ja kahden varsin pienikokoisen peräsimen järjestelmällä, ohjauksen palautetta ja tunnokkuutta ei oikein voi arvioida. Tarkka se kuitenkin on, välyksetön ja nopea: vain täysi kierros laidasta toiseen.

Muuten oli melkein huumaavaa, kuinka jollamainen tuntu isossa veneessä oli. Matalan varalaidan ja avoimen perän ansiosta meri tuntui olevan lähellä, vene reagoi ohjaukseen salamannopeasti, ja ennen kaikkea: kuinka vähäinen tuuli lopulta riittikään saamaan meidät vauhtiin.

Veneen mittari näytti vain 2–3 m/s lukemia tosituulelle, kun saimme Swanin houkuteltua jo 4–5 solmuun. Samalla suhteellinen tuuli voimistui purjehduskelpoiseksi, ja nopeusmittariin tuli solmu lisää. Vastakäännöksiä pystyi jo tekemään, ja näinkin hiljaisessa vauhdissa köli tuntui kapeasta profiilista huolimatta pitävän mainiosti.

Vauhti laski siirtyessämme tuuliläikästä toiseen, mutta kyllä kyseessä oli selkeästi koko ajan purjehduksen nautinto, ei väkisin roikkuminen työpaikalla. Harmi vain, ettei alemmas kärsinyt laskea lainkaan, sillä silloin suhteellinen tuuli laski saman tien nollaan.

Totta kai olisin toivonut enemmän, mutta elämä on.

Ja tulihan sitten lopulta päivän kruunuksi se isompi ja kestävämpi tuuliläikkä. Hetkittäin tosituuli näytti 5 m/s, ja kun trimmauksesta huolehtivat ammattilaiset, pystyin ajamaan pitkät pätkät noin 35 asteen kulmassa suhteelliseen tuuleen keräten gps:stä riemukkaita lukemia: 7 solmua, 7,5 solmua, ihan lähellä kahdeksaa ja siinä se: Parhaaksi lukemaksi 8,2 solmua näissä oloissa!

Minulta on pyydetty, että joskus hymyilisin testin aikana. Kuvallista todistetta ei saatu tälläkään kertaa, mutta vakuutan siinä vaiheessa virnistelleeni vähämielisen lailla.

Ylevästi karu

Hyvä päättyy aikanaan ja nyt alkoi herkkuni olla viimeisiä tippoja vaille valmis. Auringon lähetessä vuortenharjoja piti suunnata satamaan. Moottorilla, että ennättää ennen pimeää.

Sisätilat piti vielä käydä läpi ennen unelmapäivän päättymistä. Siellä Club-Swanin erilaisuus muihin Swaneihin kiteytyi vähintään yhtä vahvasti kuin ulkona.

50 jalan rungosta on asuintiloihin varattu vain kaksi kolmannesta. Keulasta on kaksi metriä käytetty ankkurikaivoon ja siitä törmäyslaipion erottamaan syvään ruumaan. Laakeasta perästä on peräti neljä metriä niin matalaa, ettei turkin alle mahdu kuin teknistä ja säilytystilaa.

Keulakajuutta on ruuman takia niin takana, että runko antaa sinne paljon leveyttä. Muhkeaan parivuoteeseen pääsee molemmilta laidoilta. Kannella seisovan maston alle on rakennettu ”holvi”, jonka läpi kulku keulakajuuttaan käy. Käytävän varren vastapuolille on erotettu väljät wc ja suihku/pesuhuone.

Salonki on suuri joka suuntaan, mutta niukasti varustettu. Pitkät laitasohvat toimivat meripunkkina ja niiden selkänojat nousevat toisiksi. Pöytä ja sen ääreen nostettavat tuolit ovat kaikki irtotavaraa, joka voidaan kisatessa jättää laiturille – kuten myös keulakajuutan parivuode. Navigointipiste on hyvin vaatimaton, seinästä esiin käännettävä taso styyrpuurin sohvan etupäässä. Meripunkat avattuna sen ääreen ei mahdu edes istumaan.

Portaikon vieressä styyrpuurissa on pentteri, joka tiloiltaan ja varusteiltaan vertautuu 20 jalkaa pienempiin veneisiin. Toisaalta se on ergonomialtaan sellainen, jossa uskaltaisin tehdä keittoruokaa ihan kunnon kelissäkin.

Paapuurissa portaikon vierestä aukeaa toinen kajuutta. Sielläkin paripunkan koko on hyvä. Kummassakaan kajuutassa ei kuitenkaan ole esimerkiksi kiinteitä kaapistoja, vaan ripustettavat, nahasta ja kankaasta tehdyt ”laukut” – edelleen tarkoituksella siirtää ne pois veneestä kisan ajaksi.

Viimeistely ontui yhdessä kohdassa, sillä mastoa kannattavan holvin verhouspaneeleista pari repsotti saumoistaan. Muuten oltiin kiehtovassa kohdassa vanhan Swan-maailman ja modernin raaserihengen risteyksessä.

Onko vene ylellinen? Ei varmasti.

Onko se raaseri? Tuskin sentään.

Se on tehtävänannon mukainen huiman vauhtipotentiaalin omaava pursi. Keveyttä tavoitellessa se on rakennettu kokonaan pre-preg-hiilikuidusta. Hyötyä ei ole piilotettu hienon puutyön alle, vaan verhoiluksi on riittänyt maalin, kankaiden ja nahan aistikas käyttö. Jopa turkkilevyt ovat tiikkiviilun alla hiilikuitua.

Kisamiehistö majoitetaan muualle ja salonki toimii parhaiten purjevarastona kisan aikana, mutta kyllä sinne kelpaa kutsua vieraita jälkidrinkeille. Siirto- ja huvipurjehduksilla 4–6 henkeä itse asuu mukavan väljästi, mutta ilman muuta nautinto syntyy ulkona ja purjehtiessa.

Regattaharrastajan pursi, ehdottomasti.

Ja siihen liittyy myös Nautorin pitkän tähtäimen suunnitelma, ClubSwan 50 -luokan synnyttäminen. Päättyneellä kaudella valmistuneet kolme venettä osallistuivat IRC-, ORC- ja Swan-regattoihin.

Niin ensi kaudellakin, mutta silloin ClubSwan 50 -organisaatio laskee regatoille kertoimet, joiden mukaan sijoittuneet veneet saavat pisteitä omassa sarjassaan. Näillä pisteillä kootaan veneille maailmanlaajuinen ranking-lista. Listan parhaat veneet kutsutaan parittomina vuosina pidettävään Nation’s Cupiin, ensimmäistä suunnitellaan jo ensi vuodeksi.

Kun fleetti kasvaa, järjestetään myös omia luokkakisoja, mukaan lukien parillisina vuosina pidettävät MM-kisat.

Toistaiseksi kyse on vasta suunnitelmasta, mutta merkittävästä veneen hankintaa ajatellen. Niin kisahenkinen ClubSwan 50 on, että on vaikea kuvitella sen omistajan pystyvän nauttimaan ”vain” cruisailupuolesta.

Kyllä tällainen herkku pitää nauttia kokonaan.

Clubswan 50

Pituus 15,24 m

Vesilinja 14,00 m

Leveys 4,20 m

Syväys 3,50 m

Uppoama 8 500 kg

Painolasti 3 400 kg

Purjeala luovilla 142 m2

Purjeala avotuulilla 296 m2

Moottori Volvo Penta D2-40, 40 hv

CE-kategoria A

Hinta alk. 1 000 000 veistämöllä, alv 0 %

Suunnittelija Juan Kouyoumdjian

Valmistaja Oy Nautor Ab, Pietarsaari, puh. 06 760 1777, www.nautorswan.com

X