Tilaa
Oppaat

Biodieselin venekäyttö kangertelee

24.05.2006

KirjoittajaVenelehti

BIODSL
Valtaosa veneilijöistä tajuaa ympäristömme arvon. Niinpä biodieselin käyttöön on heräämässä kiinnostusta. Valitettavasti monet moottorivalmistajat eivät anna tarkkoja suosituksia biopohjaisten polttoaineiden käytölle. Lisäksi laadukkaan biodieselin riittävää saatavuutta ei toistaiseksi voi kukaan taata.

Harrasteveneilijää biodieselin käytön kansalliset tavoitteet tai EU:n patistelut eivät suoranaisesti hetkauta. Veneilyä kohtaan kohdistuvat paineet, kuten dieselpolttoaineen verottomuuden loppuminen vuoden 2007 alussa kuitenkin osoittavat, että panostukset biopuoleen voisivat kertoa alan halusta toimia ympäristön puolesta. Harmi vain, että spontaanista ympäristöystävällisyydestä tai edes harrastepoliittisista syistä tapahtuvaan biopolttoaineisiin siirtymiseen ei ole vielä paljonkaan mahdollisuuksia.

Toisin kuin hämmästyttävän usein luullaan, biodiesel ei ole samaa kuin puristettu kasviöljy. Ennen kuin rypsitiikeriä tankkiin vakavassa mielessä saadaan, öljy on esteröitävä. Hieman yksinkertaistettuna esteröinnissä öljyn annetaan reagoida alkoholin, yleensä metanolin kanssa emäksisissä olosuhteissa. Tuloksena syntyy rasvahappojen metyyliestereitä eli biodieseliä ja glyserolia. Jälkimmäinen on eristettävä huolellisesti pois biodieselistä, jotta tuote soveltuisi moottorikäyttöön.

Esteröinnissä voidaan käyttää monenlaisia öljyjä. Euroopassa yleisin on rapsiöljy, Yhdysvalloissa tuotetaan biodieseliä soijasta, Suomessa suosituinta on rypsi. Sittemmin myös uusio- sekä jopa eläinrasvojen on todettu soveltuvan tarkoitukseen.

Laitilalaisen Rovina Oy:n kalanperkeistä Limetti Oy:n kehittämillä esteröintiresepteillä tapahtuva koetuotanto vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Esimerkiksi lämpöarvo ja voitelevuus tuntuvat olevan kohdallaan. Karjaalla toimiva Vegoleum Oy tuottaa biodieseliä grillikeittiöiden ja leipomoiden käytetyistä öljyistä.

Kokeiluja tehty

Inkoolainen taksiveneilijä Mikael Rehnberg on ajanut jo kymmenisen vuotta vanhan Cumminsin turbodieselin vauhdittamaa Diana II -alustaan kolmen kesän ajan likipitäen puoliksi bio- ja puoliksi mineraalidieselillä. Kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä. Muun muassa savutus ja perälaudan likaantuminen ovat vähentyneet. Ongelma on lähinnä ollut, ettei polttoainetta ole aina saanut riittävästi. Kylmällä biodiesel on myös turhan paksua, joten keväällä ja syksyllä on ajettava tavallisella dieselillä.

Biodiesel yllätti Saimaalla moottoripurrella seilaavan Pekka Pulsan positiivisesti. Jo ikääntyneen ja osin väljistyneen koneen aiemmin tyypilliset käynnistyskommervenkit varsinkin vähänkään pitemmän seisonnan jälkeen katosivat kuin taikaiskusta. Starttipilotti sai jäädä pakkiin lepäämään. Todennäköisesti paremman käynnistyvyyden takana on pitkälti biodieselin hyvä setaaniluku sekä voitelukyvystä ja paksuudesta johtunut syöttöpumpun kohentunut toiminta. Edes noin 40-prosenttisen biodieselin säilytys tankeissa ei tuottanut yllätyksiä.

Biodieseliä on kokeiltu uudemmissakin koneissa, esimerkiksi niin ikään Saimaalla liikkuvassa 2000 vuosimallin Najad 361:ssä, jonka moottorina on 50-hevosvoimainen ja 4-sylinterinen Volvon MD 22. Ensimmäisenä kokemuksena oli käyntiäänen muuttuminen raksutuksesta kehrääväksi hurinaksi. Myös pakokaasujen haju muuttui miellyttävämmäksi.

Kokeiluja harkitsevien on syytä selvittää esimerkiksi polttoaineletkujen sekä polttoaineen kanssa kosketuksiin joutuvien tiivisteiden laatu. Mustan kumin kanssa voi olla odotettavissa ongelmia, kun taas useissa lähteissä mainitaan niin sanottujen Viton-tyyppisten osien kestävän biodieseliä mainiosti. Myös polttoainesuodattimien tiuhempaan vaihtoon kannattaa varautua. Yhtenä syynä tähän on biodieselin paksuus mineraalidieseliin verrattuna.

Moottorivalmistajien suhtautuminen vaihtelee

Kierros suomalaisten venemoottorien maahantuojien parissa antoi erikoisen tuloksen. Merkkikohtaiset erot olivat hurjat. Kävi myös ilmi, että monet moottorivalmistajat eivät mielellään kantaansa edes ilmaise.

Japanilainen Yanmar kieltää kokonaan biodieselin käytön, Perkins sen sijaan sallii B5-polttoaineen eli 5 prosenttia biodieseliä sisältävän seoksen käytön. Myös Volvo Penta sallii B5:n käytön, mutta seoksen on täytettävä dieselpolttoaineelle asetetut standardit. VW Marinen koneissa biodieseliä saa käyttää TDI 225-6 -moottoria lukuun ottamatta sataprosenttisena. Vetus ja Lombardini eivät salli biodieseliä lainkaan. Cummins MerCruiser -dieseleissä sen sijaan hyväksytään tietyin varauksin 5 prosenttia biodieseliä normaalin polttoaineen joukossa. Ongelmana ovat polttoaineen laatuvaatimukset.

Tiivistelmä Vene-lehden 11/2005 jutusta

Lue myös nämä

X