Risto Nordell 

Viime keväänä Tallinnassa avattu merimuseo on interaktiivinen elämys.

Pääosa näyttelystä on vesilentokonehallissa, joka rakennettiin vuosina 1916-17. Näyttelytilojen pinta-ala on yli 8 000 neliötä.

Hämärä, hieman aavemainen halli hohkaa turkoosia valoa, ja sen päätyä hallitsee seinän mittainen akvaario. Näyttelytila hahmottuu merenpohjaksi ja -pinnaksi sekä taivaaksi.

Museon tarjonta on hengästyttävän runsas, ja viisainta on turvautua museo-oppaiden palveluihin. Toki voi lähteä seikkailemaan omin päinkin, sillä moderniin tyyliin kohteista on runsaasti tarjolla tietoja tietokoneruuduilla.

Vieraat voivat lentää simulaattorilla kaupungin yllä, laskeutua sukellusveneellä syvyyksiin, uittaa laivojen pienoismalleja ja tutkiskella mereneläviä niiden oikeassa elementissä.

Suurin näyttelyesine hallissa on sukellusvene Lembit, joka oli maailman vanhin vesillä oleva sukellusvene vielä keväällä 2011. Se on ainoa ennallaan säilynyt sota-alus toista maailmansotaa edeltäneen ajan Viron laivastosta. Lembit osallistui Suomen ja Viron merivoimien yhteisiin harjoituksiin, mutta tositoimiin virolaiset eivät sillä päässeet, vaan se siirtyi neuvostohallitukselle syksyllä 1940.

Elämys on myös kavuta hieman huojuvaa kaarisiltaa pitkin katonrajaan, museon toisen ylpeyden luo. Short Type 184 on ensimmäisen maailmasodan aikana käytetty vesitaso, jolla tehtiin maailman ensimmäinen torpedohyökkäys ilmasta. Yhtään alkuperäistä lentokonetta ei ole säilynyt, ja vain täällä on nähtävillä täysimittainen kopio.

Hallin viereisen satama-altaan jäänmurtaja Suur Tõll oli aikoinaan Suomen lipun alla nimellä Wäinämöinen. Laiva kaapattiin venäläisiltä Helsingin lähellä vuonna 1918 ja luovutettiin Suomesta Tarton rauhan ehtojen mukaisesti virolaisille neljä vuotta myöhemmin.

Lentosataman merimuseo on avoinna talvikaudella ti-su klo 11-19.

Lisätietoja 

X