Pohjoinen ulottuvuus ja arktiset vedet ovat aina kiinnostaneet toimittaja ja tietokirjailija Heikki Haapavaaraa. Tosin häntä ovat kiinnostaneet monet muutkin matti meikäläiselle tavoittamattomat seudut, kuten avaruus. Sinne hän varasi matkalipun heti kun se oli mahdollista. Ehkä joku muistaa myös matkan Volgaa pitkin Mustallemerelle Busterilla.

Viime vuodet Heikki Haapavaara on kulkenut jäiden keskellä pohjoisessa. Nelisen vuotta sitten hän matkasi valokuvaaja Jarmo Vehkakosken kanssa Alaskasta Norjan Kirkkoniemeen jäänmurtaja Nordicalla. Matkan tuloksena syntyi miesten yhteinen kirja Koillisväylä.

Sama meno on taas. Tällä kertaa kaksikko matkasi, nyt jo tutulla laivalla, Tyynenmeren Aleuteilta Grönlantiin. Syntyi kirja Luoteisväylä.

Tälläkään kertaa Heikki Haapavaara ei ole kirjoittanut vain tarinaa matkasta. Kirja on paljon enemmän. Se on myös raportti arktisen alueen nykyisyydestä, mutta ennen kaikkea vilkaisu sen tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin. Suomen ottaessa puheenjohtajuuden Arktisessa neuvostossa saamme näköalapaikan, joka on käytettävä hyödyksi.

Haapavaara on jututtanut päättäjiä, ja muun muassa alueen mahdollisuuksista vahvasti visioinutta Paavo Lipposta. Hän on yksi joka näkee alueen suurena mahdollisuutena Suomelle.

Mielenkiintoisen lisän kirjaan antaa Heikki Haapavaaran laatima norjalaisen löytöretkeilijä Roald Amundsenin lyhyt elämänkerta. Hän miehistöineen löysi ensimmäisenä kulkukelpoisen reitin Luoteisväylää pitkin.

Henkilökohtaisesti puhuttelevinta kirjassa on sittenkin matka. Sitä tehdään paukkuvassa pakkasessa miinusasteisessa vedessä. Ääretön taivas tähtineen ja julma arktinen luonto ovat yhdistelmä, joka saa Heikki Haapavaaran lennokkaan kynän vauhtiin. Kun jäät ryskyvät, paukkuvat, valittavat ja itkevät, ymmärtää ihminen olevansa jossain kaukana, tuntemattoman armoilla huolimatta siitä, että monitoimijäänmurtaja on kuin pieni kaupunki.

Jarmo Vehkakoski kertoo saman tarinan kuvillaan, joissa pohjoinen luonto näkyy sellaisena kuin se on: parhaimmillaan värikylläisenä maisemana, pahimmillaan myrskyisenä jääerämaana, jonka keskellä laivan lämmin salonki on turvasatama.