Viime päivät ovat olleet osalle ARC:hen osallistuvista suomalaisveneistä kiireisiä ja täynnä viime hetken valmisteluja. Toiset ovat valmiina ja odottavat vain lähtölaukausta.
Luonnollisesti suomalaiset eivät ole siinä suhteessa erityisasemassa, vaan sama tahti on kautta laivaston: suurissa veneissä ollaan valmiita ja vain odotellaan, pienemmissä veneissä huhkitaan otsat hiessä, vaikkapa vihannesten pesun merkeissä.
Aivan, kaikki vihannekset pestään ja yhtään
pahvilaatikkoa ei veneeseen saa nostaa, ei edes
olutlaatikkoa.
Jokaisen matkaveneen kauhu, torakka, viihtyy
erinomaisesti pahvilaatikon taitoksissa, ja kukaan
ei tiedä, mitä kaikkea vihannesten ja hedelmien
mukana voi veneisiin päätyä. Niinpä on parempi
katsoa kuin katua.
Suomalaisveneistä perjantaina enää lähtölaukausta
vailla olivat Blue Nights ja Lionessa of Douglas.
Molemmat Swanit olivat saaneet valmistelut tehtyä
ja miehistö koetti rentoutua vielä ennen pitkää meri-
matkaa.
Lionessan ”nuorisopurjehduksen” kipparina toimii Mikael Lilius, vaikka veneessä on myös palkattu kippari. Hänen tehtävänsä on ollut hoitaa vene lähtökuntoon siihen mennessä kun miehistö saapuu paikalle. Myös veneen kokki/kansimies on oman osansa hoitanut, ja stuuvaus on tehty huolella.
Lionessan miehistössä purjehtii omistajien jälkikasvun lisäksi näiden ystäviä. Opiskelijapojista koostuva miehistö on kaikki kokeneita purjehtijoita, ja vaikka vene osallistuukin vähemmän kiivaaseen kilpasarjaan, vauhtia Atlantin ylitykseltä ei varmasti puutu. 66-jalkainen vene tosin tarvitsee kohtalaisesti tuulta ollakseen todella nopea.
Mikael Liliuksen mukaan tavoite on ylittää Atlantti noin kahdessa viikossa. Muuten on tarkoitus ottaa rauhallisesti. Veneessä on kaikkiaan yhdeksän hengen miehistö, ja kilpaa purjehtiminen vaatisikin selvästi enemmän väkeä kannelle.
Lionessa of Douglasin ”nuorisopurjehduksella” kipparina on Mikael Lilius (vas.).
Mukana miehistössä ovat Robiln Lilius sekä Alexander ja Harry Brunow kavereineen.
Kaikki alkoi
juhannuspurjehduksesta
Jos Lionessan valmisteluista ovat vastanneet ammattilaiset, Kamun kohdalla on täsmälleen päinvastoin. Sakari Heynon kipparoima Kamu, Finn 35, on amatöörien käsissä. Turkulaisen Kamun miehistöön kuuluvat Heynon lisäksi Juha Aho ja Ossi Päivänsäde. Kukaan heistä ei ole ennestään atlantinylittäjä, mutta saaristomereltä kaikki ovat keränneet kokemusta.
– Jos on selvinnyt Saaristomerellä juhannuspurjehduksesta, ei Atlantti voi olla ylivoimainen juttu, on miehistön yhteinen näkemys tulevasta. Idea osallistumisesta ARC:hen syntyi nimenomaan juhannuspurjehduksella. Tuolloin turkulaiskaverukset totesivat, että olisi mukava kokeilla tällaistakin. Ajatus johti toimintaan ja kaverukset ostivat veneen.
Nyt Sakari Heyno kertoo, että onneksi veneessä ei ollut juuri mitään varusteita, joten kaikki on jouduttu hankkimaan, ja on siksi uutta ja taatusti toimivaa. ARC:n turvallisuustarkastaja tosin hieman kohotteli kulmiaan, kun laitteet olivat myyntipakkauksissa vielä neljä päivää ennen starttia.
Erityistä tulostavoitetta kolmikolla ei ole, mutta: – Viimeiseksi ei saa jäädä omassa luokassa!
Venekunnan varustautuminen on kuitenkin ollut perusteellista. Mukaan on otettu kaikki, mitä kuvitellaan voivan tarvita, esimerkiksi leijapurje ja rullalauta. Ruokapuoli on hoidettu etupäässä sikanauta-säilykkein ja näkkileivällä.
Aivan näin huoletonta ei valmistautuminen kuitenkaan ole ollut, vaan leikinlaskun lomassa selviää, että Atlantin ylitys on oikeasti kova juttu ja valtamereen myös suhtaudutaan kunnioituksella ja sen vaatimalla vakavuudella. Esimerkiksi turvallisuusvälineistä ei ole tingitty. Kaikilla on myös veneilykokemusta lapsesta lähtien.
Yksi korkea kanto kolmikolla kuitenkin kaskessa on: tavoitteena on sen lisäksi, että päästään kohtuuajassa perille, lopettaa tupakanpoltto. Miten sitten tulee sujumaan kolmen armottoman tupakkamiehen savuton purjehdus, siitä saamme kuulla matkan jälkeen. Ettei vain jollakin olisi aski jemmassa…
Kamun turkulaismiehistössä purjehtivat
Ossi Päivänsäde (vas.), Sakari Heyno ja Juha Aho.
Verde,
vihreä vene
Verde on nimensä mukaisesti vihreä. Swan 36 -veneellään vaimonsa ja ystäviensä kanssa lähtevä helsinkiläinen Mauno Rantavuori on itse atlantinylityksessä vihreä, vaikka muuten meripeninkulmia on kertynyt. Tänäkin vuonna kesäkuussa alkanut purjehdus on vienyt Norjan kautta Shetlantiin ja Irlannin merelle, sekä edelleen Kanarialle. Kaksi päivää ennen lähtöä odotukset ovat korkealla.
Päätös osallistumisesta tehtiin vuosi sitten ja mukaan lähti kotiseura HSK:sta pari aktiivista purjehtijakaveria. Koko porukka on tähän asti purjehtinut pääasiassa Itämerellä, ja nyt pitkä matka kiinnosti. Ennen kaikkea on tarkoitus saada elämyksiä ja muisteluja pitkäksi aikaa.
ARC:tä kippari Rantavuori kehuu vuolaasti. Ongelmia ei ole ollut ja kaikki on sujunut todella hienosti kipparin mukaan.
– Täällä on ollut ohjelmaa joka päivä ja hyviä luentoja. Ja sitten kun ei ole tapahtunut muuta, niin joku on aina järjestänyt laituribileet. On ollut hienoa tutustua muiden veneiden ihmisiin, Rantavuori kertoo. – Viime sunnuntaina, kun oli avausparaati, olimme ainoat suomalaiset paikanpäällä kantamassa lippua.
Ainut mitä venekunta pelkää, on heikko tuuli ja kova maininki. Silloin purjehdus ei ole mukavaa, vaan vene keikkuu lähes holtittomasti. Mutta kun tuulee, Swan kulkee kepeästi ja vauhdilla. Vaikka mitään täsmällisiä tulostavoitteita ei olekaan, mukavaa olisi olla omassa luokassa kärkipäässä.
Mitä kilpailun jälkeen tapahtuu, sitä Mauno Rantavuori ei vielä tiedä. Mahdollisuuksia on monta. – Riippuu vähän vaimosta. Jos matka on mennyt hyvin, saatamme jäädä Karibialle vielä purjehtimaan.
Matkaa voi seurata internet-osoitteessa www.syverde.blogspot.com
Verden miehistö ottaa vihreytensä niin tosissaan,
että banaanitkin ovat aivan vihreitä.
Kippari Mauno Rantavuori vasemmalla.
Eirassa
kansallisuuksien kirjo
Eiran, Swan 51, kippari Sebastian Gylling on hiukkasen hermostunut mies perjantaina iltapäivällä. Rahtiyritys UPS ei ole toimittanut Iridium-vastaanotinta kuten olisi pitänyt ja aika kuluu. Iridiumin kautta kulkee sähköpostiliikenne veneen ja maan välillä ja se on myös väline, jolla pidetään yhteyttä järjestäjiin. Onneksi miehistössä on espanjankielentaitoinen jäsen, mutta kiivaatkaan puhelut eivät auta: laite on jossain matkalla johonkin. Ehkäpä parin tunnin päästä tiedetään lisää…
Muuten Eira alkaa olla valmiina lähtöön. Viimeisiä hankintoja vielä tehdään, sukeltaja on tarkastanut pohjan ja veneen stuuvaus on käynnissä.
Eira on liikkeellä muista suomalaisveneistä poikkeavalla miehistöllä. Kun muilla on miehistönä perhe tai kaveriporukka, niin Eirassa on kipparin lisäksi maksava miehistö, johon neljän suomalaisen ohella kuuluu englantilaisia ja ruotsalaisia. Atlantinylitys on yksi charter-purjehtimisen tapa, ja koko eskaaderissa on mukana vajaan 240 veneen joukossa 25-30 vastaavasti kootulla miehistöllä matkaavaa venettä.
Eira osallistuu kilpailuluokkaan, mutta kisaa Sebastian Gyllingin mukaan lähinnä vain toisen Swan 51:n kanssa (joka olisi voitettava). Ruotsista hankitulla veneellä on kuitenkin menestyksekäs historia, ja aikaisemminkin ARC:hen osallistunut Gylling on itse ollut epävirallisen Swan Trophyn voittaneessa veneessä. Miten käy nyt, saa nähdä.
Vaikka Eiran miehistö on tutustunut vasta veneeseen päästyään, on porukka Sebastian Gyllingin mukaan hyvin samalla aaltopituudella. Ja kun kyse on osin kokemattomistakin purjehtijoista, tärkeintä on turvallinen Atlantin ylitys. – Pidetään vaan homma nipussa ja mennään yli kahdessa viikossa, asettelee Gylling tavoitteita.
Eiran kipparina toimii Sebastian Gylling (vas.). Kansainväliseen miehistöön
kuuluvat mm. David Youds, Fingan Walton, Bille Liljeros, Elina Ihamäki
ja Norma Wikström.
Atlantic Rally for Cruisers, ARC, käynnistyy Las Palmasin edustalla Kanarian saarilla sunnuntaina 21.11. noin klo 15 Suomen aikaa. Veneet purjehtivat pasaatituulissa Karibialle, St. Lucian Rodney Bayhin noin kahdessa viikossa.
Kilpailun etenemistä voit seurata järjestäjän verkkosivuilla
