Virojoki, pohjoinen

Arkistosta:

Virojoelle tai Ukkosaareen veneillessä ei tarvitse enää rajavyöhykelupaa. Rajavyöhyke on siirretty veneväylän itäpuolelle, mikä on parasta, mitä pitkään aikaan on saatu aikaan veneilijän hyödyksi.

Virallinen väylä päättyy ennen Ukkosaaren vieraslaituria (nro 103). Syvyydeksi jokiosuudelle ilmoitetaan 1,1 metriä. Virallisesti runkoväylä alkaakin vasta Ukkosaaren laiturin eteläpuolella olevasta ankkuripaikasta.

Matalakulkuisella veneellä pääsee silti Virojoen keskustaan asti, kunhan tarkistaa veden korkeuden ennen jokiosuudelle lähtöä. Varman päälle ottava jää Ukkosaareen, josta Virojoen keskustaan on kävelymatkaa reilu kilometri.

Suojaisuus ja satamaan ajo

Virojoen satamaan eivät pikkutuulet pure mistään suunnasta. Ohimeneviä väyliäkään ei ole, vain kaupan laiturissa käy harvakseen pikkuveneitä elintarvike-, polttoaine- ja tavarahankinnoilla.

Jokiosuuden loppumatkalla viitoitus on hieman puutteellinen. Silti joella ajo tuo vaihtelua meriveneilyyn. On ruohoa, matalaa, kiviä ja pehmeätä maisemaa.

Molempien satamien laiturit ovat vaatimattomat. Laituri nro 101 on kunnanviraston kohdalla. Jokipenkan kivetyksessä on kiinnitysrenkaita tasaisin välein, mutta vettä on niukasti.

Väylän epävirallinen syvyys on 1,1 metriä, sama kuin veneeni syväys. Virtaus joessa oli melko pieni joten se ei vaikuttanut laituriin kiinnittymistä.

Laituri nro 101 on myös mitätön. Apuohjaaja ei ensin edes huomannut sitä. Kiinnittymispaikkoja on 3-4 veneelle perä ankkuroituna, tai yhdelle isommalle veneelle, jonka syväys on alle metri.

Vedenkorkeuden muutoksia kannattaa seurata tarkkaan. Ainakin pikkulaiturin vieressä on mutapohja, muuten ankkuri pitää tässä melko hyvin.

Maissa havaittua

Virojoki on tutustumisen arvoinen kohde jo eksoottisen sijaintinsa puolesta. Maissa voi tosin ihmetellä infon puutetta. Ilmoitustaulu löytyi virastotalon laiturialueelta, mutta se ei kertonut paljon. Satamamaksu sentään selvisi, ja se onkin lyhyellä vierailulla kohtuullinen: laiturin käyttö oli maksutonta 5 vuorokautta, sen jälkeen 4,10 evrk + alv.

Ilmoittautua voi puhelimella tai käymällä Opintie 2:ssa virastotalon teknisessä toimistossa.

Suihku ja vesipalvelu löytyvät, ja homma pelaa ainakin virka-aikana. Vettä sain monitoimikentän sosiaalitiloista omaan kannuun, suihkun käytön ehtona oli lukita ovi pois lähdettäessä.

Autokorjaamo Kari Kivelä auttaa myös veneilijöitä, puh. (05) 357 1148.

Polttoaineita ja muita tarvikkeita myy St1 Virojoki, puh. (05) 741 0444. Asema ei ole rannassa, joten tankkaukseen tarvitsee omat kanisterit.

Miehistönvaihto onnistuu linja-autoyhteyksillä, asema on kivenheiton päässä laiturista.

Otto-pankkiautomaatti on keskellä kylää apteekkia vastapäätä.

Virojoen terveysasema on osoitteessa Itätie 13, puh. (05) 357 1030.

Vanha peruskoulu on nyt nimeltään Jokikartanon Hotelli- ja Ravintolapalvelut. Iltapäivällä kysyimme ravintolapalveluita, mutta kohteliaasti kerrottiin keittiön sulkeutuneen jo siltä päivältä. Toinen ravintola on Wirta, jonka tarjontaan emme tarttuneet. Aamupalaa sai Pikku-Hukka -kahvilassa, hinta oli helppo ja palvelu aurinkoisen lämmintä.

Omien eväiden täydentämiseen on useitakin kauppoja kassinkantomatkan päässä. Alko löytyy S-marketin kulmilta.

Nähtävyydet

Salpalinja alkaa Virolahdelta. Siihen voi tutustua Bunkkerimuseon alueella.

Heponiemessä on monoliittilouhos, josta on louhittu mm. Aleksanteri 1:n muistomerkki.

Vilkkiläntura tunnetaan perhosalueena ja kunta on rakentanut sinne myös lintutarkkailutorneja sekä leirintäalueen bongareille.

Kunnantalosta löytyy palveluita yllättävästi. Kannattaa rohkeasti marssia sinne sisään, ja eteen aukeaa melkeinpä matkatoimisto.

Mikko Rajala
KIPPARI 3/2007

Loppukesästä 2005 rajavyöhykeviittoja siirrettiin sen verran itään, että Virojoelle johtavalla väylällä ei enää tarvita merivartioston ajolupaa.

Valaistuja merimerkkejä ei ole, ja asutusta on harvassa, joten pimeällä voi helposti eksyä ulkomaille. Kannattaakin kulkea valoisaan aikaan.

Väylän länsipuolella, Pyterlahden kylän rannalla häämöttää valtava louhikko, josta on hakattu kiviä jo vuosisatoja. Muun muassa Pietarin Iisakin kirkon pilarit ovat Virolahden graniittia. Kuuluisaksi louhimon teki Pietarin kaupungin Palatsinaukiolle kuljetettu valtava 25-metrinen Aleksanteri I:n monoliitti, joka oli aikanaan maailman suurin kivipilari. Nykyään virolahtelainen graniitti matkaa jalostettavaksi Italiaan ja Kaukoitään.

Pohjoiseen johtava 2,4 metrin väylä päättyy yllättäen Huvisaaren kaakkoispuolella. Siitä eteenpäin Ukkosaaren satamaan on kuitenkin selkeästi lateraalimerkeillä merkitty 1,5 metriä syvä reitti. Huvisaaren kaakkoispuolelta pääsee myös Virojoen taajamaan 1,1 metrin väylää pitkin.

Reitti kääntyy luoteeseen kohti joen suuta. Ukkosaaresta lähdettäessä sataman eteläpuolella oleva pieni hiekkasaari, Töllikkö, on kierrettävä.

Joen ensimmäisessä mutkassa on merikarttaan merkitsemättömiä kiviä.

Joella on kaksi satamaa. Ensimmäinen on kylän ns. monitoimikentän kohdalla (satamanumero 101). Tällä hetkellä laiturissa ei ole edes kiinnityslenkkejä, mutta sellaiset on suunniteltu asennettavaksi kesällä 2006. Suunnitteilla on myös parempi laituri, koska itse monitoimitalossa ovat suihku, wc ja jätepiste jo valmiina. Toivelistalla on lisäksi septitankin tyhjennyspiste. Monitoimikentän laiturin pohjoispuolella joen yli kulkee kaapeli seitsemän metrin korkeudessa.

Matalammat veneet voivat jatkaa keskelle kylää kunnantalon laituriin, johon mahtuu kuudesta kahdeksaan venettä. Rannassa palveluja ei ole, mutta Virojoen taajama on aivan vieressä, ja kävelymatkan päästä löytyy lähes kaikki tarvittava. Satamassa voi yöpyä ilmaiseksi neljä vuorokautta.

VENE 1-2/2006