Lõunaranna

Arkistosta:

 Saarenmaan kupeessa

Itämeren suuriin ja rauhattomiin marinoihin kyllästyneelle saattaa vierailu Muhussa olla elämys. Viron kolmanneksi suurimman saaren satamat ovat pieniä ja luonnonkauniita.

Hieman unelias Muhu tuntuu elävän vielä mennyttä aikaa. Elämä soljuu pikkuhiljaa omalla painollaan ja turhia hosumatta, vuodenaikojen rytmiä noudatellen. Kenties siksi Muhu on saanut kehittyä vuosisatojen kuluessa omassa rytmissään.

Saaren historia on ikivanha, sillä matalan saaren ensimmäiset asukkaat nousivat maihin jo 4 500 vuotta sitten. Esihistoriallisista ajoista todisteena saarelta on löytynyt peräti 65 pyhää esikristillistä riittipaikkaa.

Muhun kallioperä on muinaisista koralliriutoista muodostunutta kovaa sedimenttikiveä. Kallioperässä on myös runsaasti dolomiittia, mikä on Muhun tärkein luonnonvara. Muhulainen kansanperinne on ammentanut inspiraatioita katajasta, pellavasta ja keramiikasta. Niistä tehdään edelleen suosittuja lahja- ja käyttöesineitä, joita myydään ympäri Viroa.

Saaren asukkaat korostavat muhulaista identiteettiään kutsumalla itseään nimellä Muhu rahvas eli Muhun kansa. Vanhojen tapojen kunnioituksesta kertoo myös se, että muhulaiset kutsuvat usein ihmisiä etunimen ja asuinpaikan yhdistelmällä. Tapa on peräisin ikivanhoilta ajoilta ennen sukunimiä.

Asukkaita Muhussa on rapiat 2 000, mutta asukasmäärä kaksinkertaistuu saarella kesänsä viettävien saapuessa. Monen kesävieraan sukujuuret löytyvät saarelta.

Maltillisen maatalouden takia Muhun luonto on säilynyt osin koskemattomana. Suuri osa rannikosta on suojeltu EU:n Natura 2000 -hankkeen nojalla. Nisäkäskanta ja kasvillisuus on runsasta. Sen sijaan kalat ovat kadonneet saaren rantavesistä. Ennen niin runsaat ahven-, siika- ja kuhakannat ovat romahtaneet.

Rento Lõunaranna

Venekuntamme Muhun suosikki vuodesta toiseen on Olaf Orgsen isännöimä Lõunaranna. Se on pienen pieni satama, jossa ei turhaan tärkeillä. Isäntä iskee moitteettomalla suomenkielellä tarinaa niin veneilijöiden kuin paikallistenkin kanssa. He kokoontuvat usein grillin tai Saarenmaan oluen äärelle minikahvilaan tai vihreällä nurmikolla sijaitseviin ulkopöytiin.

Satamatoimisto on funkkistyylinen, valkoiseksi kalkittu ruma betonibunkkeri. Sitä ei pidä kuitenkaan ylenkatsoa, onhan kyseessä sentään neuvostoaikaisen kalastuskolhoosin entinen päärakennus.

Kalakolhoosin rakennukset ovat vuodelta 1979. Kun Orgse osti paikan 90 -luvulla kaikki oli rappiolla, mutta satamaa on vuosien varrella pikkuhiljaa kunnostettu. Mitään todella modernia ei Lõunarannassa tulla näkemään, sillä Orgsen mukaan neuvostoromantiikalla on myös oma arvonsa.

Kolhoosiaikana Lõunarannassa oli tiukka kontrolli: pyyntiin haluavat kalastajat allekirjoittivat lupapaperit joka aamu merelle pääsemiseksi. Illan tullen vartijat kiikaroivat tornistaan, kunnes viimeinenkin kalastaja palasi takaisin satamaan.

Lõunarannan palvelut on hyvät, erityisesti puulämmitteinen sauna kannattaa kokea. Lähin kauppa sijaitsee joidenkin kilometrien päässä Liivassa, Muhun keskustassa. Autokyyti satamasta ostosreissulle maksaa kuusi euroa. Orgse vuokraa myös polkupyöriä.

Satamaravintolan menu on rajoitettu. Tarjolla on lähinnä keittoja, tortilloja ja paellaa. Herkuttelua varten kannattaa tilata taksikyyti läheiseen Pädasten kartanoon. Sen ravintola on valittu Viron kymmenen parhaan gourmetravintolan joukkoon.

Lõunarannan satamaan ei johda varsinaista reittiä, mutta ennen laituria on asennettu muutama turvavesipoiju. Niiden koordinaatit on merkitty sataman nettisivuille. Isoille purjeveneille Lõunaranna ei sovi, sillä veden syvyys on vain runsaat kaksi metriä.

Risto Nordell
VENE 6/2018

Viron viehättävät saaret

Kesällä 2009 avattu Lõunarannan satama Muhun saaren eteläkärjessä on tervetullut uutuus jo sijaintinsakin puolesta. Se on ainoa välisatama matkalla Haapsalusta Pärnuun tai Saarenmaan Kuressaareen, jos haluaa välttää Kuivastun ja Virtsun huonokuntoisia ja suojattomia satamia.

Satamaan johtava väylä on ruopattu alkukesällä 2011. Aiemmin sataman syvyydeksi ilmoitettiin 1,8 m, mutta nyt luvataan vettä riittävän perille asti 2,4 m.

Satamassa on aika piukat paikat, joten saapuessa kannattaa olla rantautumisvalmis

Satamaa lähestytään etelästä ja sen edessä on neljä turvavesipoijua, joiden koordinaatit on merkitty Lõunarannan nettisivuille.

Uloimman poijun sijainti on 58°31’19,7″ P, 23°19’23,6″ I.

Poijut on asentanut omalla kustannuksellaan Lõunarannan sielu, satamakapteeni Olaf Orgse. Suomea mainiosti puhuva rento kaveri pitää satamaa puhtaasti harrastuksen vuoksi. Tallinnalaisen Olafin vaimo on muhulainen ja pariskunnan vapaa-ajanasunto on saarella. Olaf järjestää tuossa tuokiossa melkein mitä vain, kuten tarvittaessa dieseliä tai kauppareissun autollaan Muhun keskustaan Liivaan.

Meille ilmoitettiin myös, että puulämmitteinen sauna oli parahiksi kuumana ja vihdat sidottu. Kylpemisen jälkeen sopi kuulemma jäädä katsomaan MM-jalkapalloilua Olafin yhdistettyyn pikkukapakkaan ja satamatoimistoon.

Satamapalveluiden ydin on funkistyylinen, valkoiseksi kalkittu betonibunkkeri, neuvostoaikaisen kalastuskolhoosin entinen päärakennus.

Terassilla on muutama pöytä, jonka äärellä paikalliset nauttivat iltaolusiaan. Talon grilliä voi käyttää iltapalan valmistukseen. Ruokaa ei varsinaisesti ole tarjolla, tosin Olaf pyöräyttää käden käänteessä jo legendaksi noussutta herkullista riisilihamössöään mikrossa. Olutta voi hakea itse jääkaapista.

Ostokset merkitään ylös ja ne maksetaan vasta satamasta lähdettäessä. Olaf on paikalla iltakymmeneen asti – pidempäänkin, jos telkkarista sattuu tulemaan jotain kivaa ja tunnelma on korkealla.

”Kalakolhoosin rakennukset ovat vuodelta 1979. Kun ostin paikan 2000-luvun alussa, kaikki oli rappiolla”, Olaf kertoo.

”Pikku hiljaa olen nurkkia kunnostellut. Tammikuun 2005 kuuluisa myrsky vei koko laiturin mennessään, mutta sekin on nyt viritelty kuntoon.

”Kunnostusvauhti on ollut maltillinen, sillä yksityisenä yrittäjänä en saa EU-tukia. Toisaalta en haluakaan rakentaa Lõunarantaa uusiksi, sillä neuvostonostalgiassa on oma tunnelmansa”, hän virnistää.

Iltaoluella paikalliset muistelevat menneitä. Lõunaranna oli tärkeä kalastussatama. Joka aamu kalastajat allekirjoittavat lupapaperit merelle pääsemiseksi ja iltaisin vartijat kiikaroivat korkeasta tornistaan niin kauan, että kaikki merelle lähteneet tulivat myös takaisin. Tarinaa miesten kanssa iskiessä Olaf huikkaa menevänsä itsekin saunaan, mutta jääkaappi on silti auki, palun!

Meluisten suursatamien vastapainona Lõunarannan kaltaiset persoonalliset pikkusatamat saattavat hyvinkin olla tulevaisuuden trendi.

Kamaa jälkiruuaksi

Kävelymatkan päässä on tv-kokki Sikke Sumarin vierastalo Nami Namaste, jossa Sumari loihtii vieraittensa kanssa monenlaisia herkkuja.

Muutaman kilometrin päässä satamasta on Pädasten ylellinen kartano. Sen ravintola valittiin vuonna 2010 Viron parhaaksi gourmet-sarjassa. Kartanon arkilounas on myös kokemus, sillä kohtuuhintainen ateria nautitaan suuressa, valkoisessa salissa, jonka valtavista ikkunoista avautuu upea näköala suureen puutarhaan.

Liivan kylässä on tarjolla lisää gourmet-ruokaa, tosin baarihinnalla, sillä aivan kylänraitin reunalla on Muhun Kalakohvik. Se tarjoaa saaren kalastajilta ostettuja meren herkkuja monin tavoin valmistettuna. Erikoisuudet ovat paistetut ahvenfileet, kalakeitto sekä vallan mainio kalapiirakka.

Jälkiruuaksi varma valinta on kama, joka nimestään huolimatta on varsin viatonta herkkua: se tarkoittaa suomeksi talkkunaa, ja siitä tehty viileän raikas pirtelö on yksi kuuluisimmista virolaisista jälkiruuista.

Risto Nordell
VENE 3/2011