Arkistosta:

Prangli, Viron pohjoisin saari














Merikartalla Prangliin johtava väylä näyttää vaikealta. Kiviä on merkitty pelottavan paljon. Mutta paikan päällä tilanne on paljon selvempi: nippu viittoja ja linjataulut ohjaavat hyvin perille. Niitä kannattaa seurata tarkkaan, sillä useampikin suomalaisvene on ajautunut kiville, kun on lähestynyt kyläsatamaa liian jyrkästi.

Jos poijupaikat on varattu, voi kysyä lupaa kiinnittyä vaikkapa kalastusaluksen kylkeen. Yhteysaluksen naapuriksi ei kannata mennä, sillä se liikennöi pari kolme kertaa päivässä. Sen paikka on heti satamaan tultaessa oikealla. Osa satama-altaasta on hyvinkin matalaa.

Jo satamassa aistii Pranglin omintakeisen hengen. Ei ole ihme, että virolaiset tulevat tänne Tallinnasta ja Viimsistä päiväretkille nauttimaan maaseudun rauhasta. Saarella tuoksuu männylle, katajalle, niittykukille ja lannalle. Täällä voi nauttia hiekkadyyneistä ja metsän huminasta. Saarta ei ole tuunattu turhan fiiniksi matkailukohteeksi, vaan se on pala vanhaa, aitoa – paikoin vähän ränsistynyttäkin Viroa.

Saunaa ja kyytiä kuorma-autolla

Entisessä kalatehtaassa toimii pieni kahvila, turisti-info ja kulttuurikeskus. Paikka kantaa nimeä ”Noor Kaardivägi” vuonna 1949 perustetun kolhoosin mukaan. Rakennuksessa järjestetään teatteriesityksiä, konsertteja ja toisinaan aamutunneille asti jatkuvia juhlia.

Jos haluaa tuoretta kalaa, kannattaa kysyä rohkeasti mereltä palaavilta kalastajilta. Muita elintarvikkeita voi ostaa kesäaikaan päivittäin auki olevasta kaupasta. Joskin rehellisyyden nimissä on todettava, että pienen puodin laajin valikoima on alkoholiosastossa. Senkään suhteen ei sovi olla kovin ronkeli. Kauppa löytyy, kun kävelee hetken matkaa satamasta lähtevää tietä vasemmalle. Saarella on myös posti, koulu, kirjasto sekä matkamuistomyymälä.

Kesällä 2014 avattu rantaravintola Rootsu Saare-Resto on tyylikäs, moderni ja erillinen saareke Pranglissa. Ruokalista oli vaihteleva hampurilaisista ja keitoista kunnon liharuokiin. Kalleinkin annos maksoi alle 20 euroa. Juomien hintahaitari kannattaa huomioida. Ravintolaan pääsee satamasta lyhintä tietä, kun kävelee kaupalle päin ohi useiden punaisten talojen. Keltaisen rakennuksen jälkeen käännytään vasemmalle alas rantaan.

Lähellä ravintolaa sijaitsee Ylesaaren leirintäalue, mistä voi vuorata mielenkiintoisen maasaunan tai suuren hirsisaunan. Myös legendaarisen, nyt jo suljetun ”grillin” Must Luukin isäntä vuokraa saunaa sataman lähistöllä. Saunaa tarjoaa myös Taavi Lindholm, joka järjestää saarella kiertoajeluja neuvostoaikaisen kuorma-auton lavalla. Taavin sauna on hieman kauempana ja hän hakee sinne autolla.

Pranglia on helppo kiertää polkupyörällä. Suunnaksi kannattaa ottaa vaikka eteläosassa sijaitseva Pyhän Laurentsiuksen kirkko, joka rakennettiin vuonna 1848 Sipoosta tuoduista lankuista. Kirkolla kannattaa pysähtyä ihailemaan myös hautausmaan vanhoja, koristeellisia rautaristejä.

Saaren kaakkoiskärki on luonnonsuojelualuetta. Sen rajalta löytyy jotain harvinaista: maakaasua. Kiertokäynnillä opas näyttää, miten se syttyy palamaan.

Missä on merirosvojen aarre?

Saari mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1387 nimellä Rango. Sillä on ollut myös monta muuta nimeä: Wrangelsholm, Wrangö ja Rangelus. Ruotsalaiset asuttivat saaren 1200- tai 1300-luvulla. Virolaiset ja suomalaiset kalastajat ja hylkeenpyytäjät tulivat perässä. Saarella on edelleen oma murteensa. Esimerkiksi ”tohu” tarkoittaa lämpimän meren synnyttämää sumua.

Neuvostoaikana osa Viron saarista muutettiin sotilasalueiksi ja asukkaat häädettiin. Pienellä, vain reilun kuuden neliökilometrin kokoisella Pranglilla elämä kuitenkin jatkui. Saari toimi osana Kirovin kalastuskolhoosia.

Useimmat Pranglin nykyisistä asukkaista ovat syntyneet saarella, ja vanhat tarinat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Erään legendan mukaan saari olisi ammoisina aikoina ollut merirosvojen hallussa. Ja jossain saarella olisi edelleenkin heidän jäljiltään arvokas aarre, jota kukaan ei ole vielä onnistunut löytämään.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 6/2015

Veneilijän Viro on lähellä

Pranglin saari Viron pohjoisrannikolla Tallinnan itäpuolella ei ole tullut vielä tutuksi suomalaisille veneilijöille, vaikka sinne on merimatkaa Helsingistä vain hieman päälle 30 mpk. Vehreän saaren kärryteillä ja kyläidyllissä aika tuntuu pysähtyneen ja nykyajan kiireisen matkailijan aistit saavat kaipaamansa lepoa ja rentoutumista.

Satamaan johtaa linjatauluin merkitty ja lateraaliviitoitettu, ruopattu kolmen metrin väylä.

Kelnasen vanha kalasatama on ruopattu ja kunnostettu EU-varoin. Vierasveneiden käyttöön on rakennettu asiallinen ponttonilaituri, jossa on sekä peräpoiju- että aisapaikkoja. Kesällä 2012 sataman käyttö vierasveneille oli maksuton, mutta kesäksi 2013 vieraslaiturin käyttö on ilmaista korkeintaan viiden tunnin vierailulla. 12 tunnin ajalta peritään viiden euron laiturimaksu ja vuorokauden hinta on kymmenen euroa. Maksu maksetaan satamatoimistoon. Hintaan sisältyy vesi ja maasähkö sekä kuivakäymälän käyttö. Sähköpistokkeita ei ole laitureilla, vaan sähkö on vedettävä maista omalla kaapelilla.

Vieraslaituri on avoinna toukokuun alusta lokakuun loppuun.

Kuten monien muidenkin Viron saarien alkuperäisiä asukkaita ovat olleet ruotsalaiset, joiden uskotaan asuttaneen saarta jo 1200-1300 -luvuilta lähtien. Ruotsalaisten ajoilta ovat peräisin myös saaren aikaisemmat nimet Wrangelsholm, Wrangö ja Rangeliuksen saari.

Neuvostohallinnon aikaan toisen maailmansodan jälkeen saarella toimi kalastuskolhoosi, jonka perintöä ovat osaksi vieläkin Kelnasen satamassa ja sen tuntumassa olevat rakennukset.

Pranglin saari on yksi Viron pysyvästi asutetuista kahdeksasta pienestä saaresta. Saari kuuluu Viimsin kuntaan, mutta saarella on historian perintönä jonkinasteinen itsehallinto. Saarella on ympärivuotisia asukkaita noin sata.

Kesäisin saari herää elämään ja asukasmäärä moninkertaistuu. Varsinkin keskikesän viikonloppuina saarella on vilkasta.

Saarelle pääsee kulkemaan mantereelta Viimsin niemestä Leppneemen satamasta Kelnasen satamaan vuoroaluksella. Alus liikennöi kesäaikaan kaksi kertaa päivässä.

Asutus on keskittynyt Idaotsan, Lääneotsan sekä Kelnasen kyliin. Saarella on oma koulu, kirkko, museo, kauppa, posti, seuraintalo, muistoesinemyymälä sekä kirjasto. Prangli poodista eli kaupasta saa rajoitetusti elintarvikkeita ja juomia.

Paikallinen nähtävyys ja seuraelämän keskus on yhdistetty ravintola ja grillikioski Must Luuk, jossa terassilla tai ojanpenkereellä voi nautiskella juomien lisäksi pientä purtavaa. Must Luuk on kaupan ohella kylänraitin eräänlainen sosiaalinen keskipiste. Luukun varsinaisia kiinteitä aukioloaikoja ei ole hakattu kiveen, mutta statuksesta ilmoittavat kauas näkyvät liikennevalot. Punaisen palaessa luukku on suljettu ja vihreällä voi astua tupaan.

Saari on virolaisten ja etenkin tallinnalaisten suosittu lomanviettopaikka. Kesäaikaan saarella on runsaasti tapahtumia ja ohjelmaa. Seuraintalossa eli Prangli Rahvamajassa on live-musiikkia lähes joka viikonloppu läpi kesän. Suosituimpia kesätapahtumia juhannuksen lisäksi ovat Kalastajien päivä heinäkuussa sekä saaren urheilupäivät elokuussa.

Vajaat 6 km pitkällä saarella pääsee liikkumaan hiekkapohjaisia kärryteitä pitkin paitsi kävellen myös erilaisilla kulkuneuvoilla. Noin kolme tuntia kestävälle kiertoajelulle saaren nähtävyyksiä katselemaan pääsee neuvostovalmisteisella UAZ-kuormaautolla kahdeksan euron hintaan henkilöltä. Minimihinta kierrokselle on 40 euroa. Kuormuri toimii myös taksina, kyydin hinta minimissään (1-5 henkeä) on viisi euroa.

Tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat mm. vuonna 1848 käyttöön vihitty Laurentiuksen puukirkko, joka on rakennettu
Sipoosta tuoduista lankuista, Eestinrannan hautausmaa, maakaasulähde, jossa maan sisältä tulevan kaasun voi sytyttää palamaan sekä saaren eteläosassa olevan majakka.

Lisäksi saarelta voi vuokrata polkupyöriä tunniksi tai koko päiväksi. Päivähinta on 10 euroa.

Eero Pöyhönen
KIPPARI 5/2013