Vallisaaren laiturissa saa yöpyä
Helsingin edustan Vallisaaressa on yöpyminen veneessä tästä kesästä alkaen sallittu.
Vielä viime vuonna yöpyminen oli kielletty turvallisuussyistä. Maastossa ei edelleenkään saa yöpyä. Yöpymismaksu on 15 euroa ja pelkkä päivähinta 7 euroa. Käytössä on viitisenkymmentä venepaikkaa.
Viime vuonna touko-syyskuun aikana saarella kävi noin 95 000 ihmistä, tänä vuonna määrän odotetaan lisääntyvän selvästi, kun vesibussiyhteyksien määrä jopa tuplaantuu.
Satamakahvilan 200-paikkaisella terassilla on tänä vuonna myös ruokaa myynnissä ja a-oikeudet.
Tomi Peurakoski
26.6.2017
Arkistosta:
Suljetun saaren salaisuudet
Helsingin edustan Vallisaari kiehtoo salaperäisyydellään. Se kätkee sisäänsä lammen, kuolemanlaakson, Aleksanterinpatterin ja perhosniityn. Veneilypalvelut ovat vasta kehitysvaiheessa.
Toukokuussa 2016 yleisölle avautunut Vallisaari oli arvioituakin suurempi menestys: Metsähallituksen laskujen mukaan saarella vieraili kesällä 2016 päivittäin 1 000—1 500 kävijää. Suurin osa heistä tulee toki lautalla, mutta myös veneilijöitä on riittänyt runsaasti.
Saaren satama sijaitsee Vallisaaren itäpuolella Torpedolahdella. Satamaa lähestytään pohjoisesta Kruunuvuorenselän suunnasta poikkeamalla Santahaminaan vievältä 3 metrin reitiltä. Vallisaaren itäpuolen rantaa seuraten voi Kukisalmessa ajaa kiviä pelkäämättä suoraan kohti laituria, joka löytyy ennen Kuninkaansaareen vievää kannasta.
Valvonnan puutteen takia laiturissa ei ole vielä saanut yöpyä, mutta kenties ensi kesänä se on jo mahdollista. Saaressa sai viime kesänä viipyä kerrallaan enintään viisi tuntia.
Laituri on matala mutta jämäkkä betoniponttonilaituri. Peräpoijuja on 26 ja aisapaikkoja parisenkymmentä. Ne eivät ole kävelyaisoja ja siksi ne on tarkoitettu pienille veneille. Koska poijupaikat ovat laiturin pohjoispuolella, veneen keulasta avautuu näkymä kimaltelevalle avomerelle ja viereisen Kuninkaansaaren kallioille.
HURJAT HINNAT
Näkymien ja ulkohuussin lisäksi muita palveluja ei oikein olekaan.
Veneilijöiden onneksi saaren toistaiseksi ainoa kahvila löytyy kuitenkin Torpedolahdelta. Kyseessä ei ole mikä tahansa sumppila, vaan vohvelibaari. Rapeaksi paistetun vohvelin saa joko makealla tai parilla eri suolaisella täytteellä. Vohveli tuodaan paperin päällä ja sitä syödään muovisilla aterimilla. Palanpainikkeena tarjotaan pieni pahvimukillinen kahvia. Ymmärrän toki, että vohvelibaarin pitäminen on taloudelliseen voittoon tähtäävää liiketoimintaa, mutta 15 euroa on tällaisesta setistä ehdottomasti liikaa. Nelihenkisen perheen vohvelituokiolle hintaa tulee peräti 60 euroa! Palvelujen pikkuhiljaa kohentuessa voisi hintapolitiikkaa hieman tarkastaa.
AINUTLAATUINEN LUONTO
Onneksi kukaan ei tule saarelle voh-velien takia, vaan Vallisaareen ainutlaatuisen luonnon vuoksi. Siihen voi tutustua kahdella viitoitetulla reitillä, Aleksanterin kierroksella (3 km) ja Kuninkaansaaren kierroksella (2,5 km). Saaren arvokkaan ja haavoittuvan luonnon takia kävijät ohjataan määrätietoisesti näille reiteille.
Joissakin paikoissa asiasta muistutetaan varoitustauluilla, joissa viitataan jopa rangaistuksiin, jos sääntöjä rikotaan. Hyvä niin, sillä vaikka suuret ihmismassat ovat Metsähallituksen mukaan käyttäytyneet asiallisesti, mukaan on mahtunut myös niitä, joiden jäljiltä löytyy tallottuja jäkäliä ja kertakäyttö-grillejä. Saarella on avotulen teko ehdottomasti kielletty.
Kun veneilijä lähtee Torpedolahdelta kävelemään, saapuu hän keskelle Aleksanterin kierroksen tietä. Varsinaisesti kierros alkaa noin kilometrin päästä saaren päälaiturilta, jonne lautta Kauppatorilta saapuu. Kummatkin vaellusreitit kulkevat hyvin hoidettuja sorateitä pitkin. Ne on rakennettu pusikoituneiden polkujen tilalle. Teiden varsilla on riittävästi saaren historiasta ja luonnosta kertovia opastauluja, kuivakäymälöitä sekä pöytiä ja tuoleja levähtämiseen ja eväiden nauttimiseen. Kaikesta huomaa, että Metsähallitus on tehnyt voimiaan säästämättä hienoa työtä saaren kunnostuksessa.
KOMEA HISTORIA
Aleksanterin kierroksen varrella ovat kaikki saaren tärkeimmät nähtävyydet, kuten salaperäinen lampi sysimustine vesineen. Tulevaisuudessa lampeen pääsee myös pulahtamaan, mutta toistaiseksi se on uimakiellossa. Vuosien varrella lampeen on kärrätty kaikenlaista romua, joten pohja pitää perata ennen kuin uiminen on turvallista.
Lammelta matka jatkuu kohti Pohjolan Gibraltariksi nimettyä paikkaa. Sen kallioilta näkee suoraan Kustaanmiekan salmeen, Suomenlinnaan ja sen takaa Helsingin keskustan maamerkkeihin. Näkymät vain paranevat, kun kivutaan Metsähallituksen rakentamia rautaportaita pitkin Aleksanterinpatterille. Sitä on sanottu myös Vallisaaren sydämeksi.
Krimin sodan aikoihin Viaporista tuli elimellinen osa Pietarin puolustusta. Alkoi kuumeinen pattereiden rakentaminen, jonka tuloksista Aleksanterinpatteri oli komein. Vallisaaren historiankirjoitus alkaa toki jo 1500-luvun puolessa välissä, kun Kustaanmiekkaan rakennettiin ensimmäiset vallit.
Aleksanterinpatterin sisätiloja ei pääse toistaiseksi katsomaan kuin eri sopimuksesta.
Patterilta kohti saaren eteläosaa vie vihreä lehmuskuja, joka on osa venäläisten 1860-luvulla rakentamaa puistoa. Idyllinen lehmuskuja johdattaa kolkolta kuulostavaan paikkaan, Kuolemanlaaksoon. Siellä tapahtui heinäkuussa 1937 tuhoisa räjähdeonnettomuus. Tuhansia kiloja räjähteitä sinkoili aina Suomenlinnaan saakka, ja onnettomuudessa kuoli 12 ihmistä. Silloinen puolustusministeriön taisteluvälineosaston päällikkö järkyttyi niin pahasti, että menehtyi noin viikon kuluttua onnettomuudesta. Räjähdyksen syytä ei ole kyetty selvittämään, eikä teon tahallisuuttakaan ole pystytty pois sulkemaan. Kuolemanlaaksossa — kuten muuallakin saaressa — on vieläkin räjähteitä. Omalta osaltaan sekin rajoittaa vapaata liikkumista saaressa.
Myös Torpedolahdella on oma historiansa. Se on saapunut nimensä siellä sijaitsevista torpedoluolista.
Jatkosodan vuosina paikalle louhittiin luolasto merivoimien ammusvarastoksi. Parhaimmillaan siellä oli jopa 180 torpedoa säilytettävänä ja huollettavana. Vaikka Pariisin rauhansopimus kielsi torpedoja kuljettavat alukset, Vallisaaressa jatkettiin niiden valmistusta ja testausta Torpedolahden vedenalaisissa luolissa.
Noin tunnin kestävän Aleksanterin kierroksen jälkeen Torpedolahdelta voi kävellä kannasta pitkin Kuninkaansaareen. Se oli 1700-luvulla Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n saaristolaivaston tukikohta. Seuraavalla vuosisadalla saari siirtyi Venäjän armeijalle.
Viaporin kapinassa vuonna 1906 kapinalliset tulittivat Vallisaaresta Suomenlinnaa. Heidän epäonnekseen Kuninkaansaaren ammusluola räjähti. Kerrotaan, että räjähdyksen paineaalto oli niin voimakas, että se rikkoi ikkunoita mantereella aina Kalliossa asti.
Risto Nordell
Vene 2/2017