Arkistosta:

Pääkaupunkiseutu on täynnä veneilykohteita

Valtion retkisaari, johon kiinnittyminen on vaikeaa laivaliikenteen aiheuttamien aaltojen takia.

Länsirantaan voi kiinnittyä helposti, mutta aaltoja kannattaa tarkkailla, jottei vene kolise rantakallioon. Ei palveluja.

Yritämme rantautumista Tammakarin koilliskallioon, jota suojaa lännen puolelta luonnollinen aallonmurtaja. Näyttää hyvältä. Rantakallion lähellä huomaamme kuitenkin, että vaikka on tyyntä, mainingin korkeus on puolisen metriä. Peruutamme ja suuntaamme läntiselle kalliolle, jonka reunassa näin veneen aiemmin kesällä. Siellä meri on rauhallisempi, ja saamme veneen kiinni mielestämme loistavaan paikkaan tasaisen kallion kupeeseen.

Nostamme grillin kalliolle ja asetamme makkaraa kuumenemaan. Hetken päästä ohi ajaa risteilyalus. Seuraamme huolestuneena lähestyviä aaltoja. Menen varmuuden vuoksi pitämään ankkuriköyttä tiukalla. Aallot riepottavat Wikua aika lailla, ja ankkuri luistaa pohjassa. Vedän veneen kauemmaksi rannasta ja hyppään kalliolle.

Kävelemme saaren ympäri. Vastaan tulee pientä puustoa ja matalaa kasvillisuutta, ulkosaariston luonnetta. Pohjoisella rannalla näemme veneen, joka on kiinnitetty pitkällä köydellä rantaan. Iloinen joukko hihkuu kalliolla. Kaikki ovat reilusti pukeutuneita paitsi yksi märkä mies uimahousuissaan.

– Tämä on ainoa tapa saada vene turvallisesti kiinnitettyä. Yhden on uhrauduttava, mies naurahtaa.

Jari O. Tenhunen
VENE 5/2008