Storlandet Taveludden (Jungfruskär)

Lähestymme Jungfruskärin saariryhmää tällä kertaa idästä päin sopivassa kryssituulessa. Nauramme riskilälle, joka tekee useammankin kunniakierroksen veneemme ympäri. Näistä uteliaista linnuista tulee aina mieleen Harry Potter -kirjojen peliväline ”sieppi”, joka tiuhaan omia siipiään räpyttäen lentää ilmassa. Tai lentävä hernepussi, kuten ystävällämme on tapana kutsua riskilöitä.

Aurinko paistaa viimeinkin lähes heinäkuulle tyypillisellä tavalla, ja Storlandetin rannassa joköttävässä jämäkästä laiturissa on jo alkuiltapäivästä puoli tusinaa venettä ankkurissa. Ja lisää tulee pikku hiljaa. Osa saapuu lännestä, Ahvenanmaalta, sillä sieltä Sottungan eteläpuolitse kulkeva väylä osuu suoraan Jungfruskäriin. Siirtelemme keulaköysiä sopivasti ja teemme tilaa tulijoille. Näin kaikki mahtuvat.

Jungfruskär on retkisatama, jota Metsähallitus hoitaa. Laiturin lisäksi palveluina on puucee, tasokas tulentekopaikka ruokapöydän kera sekä luontopolku. Saunastakin haaveiltiin sataman auetessa veneilijöille, mutta sitä ei valitettavasti ole saatu.

Puolustusvoimat saapui saarelle vuonna 1940 alkoi varustaa rannikkolinnaketta tarkoituksena parantaa Saaristomeren puolustusta ja turvata etenkin liikenne keskeisellä Turku-Tukholma-väylällä. Saarella on nähtävänä vielä kaksi Canet 152 mm tykkiä. 

Torppareita Jungfruskärissä eli 1800-luvun alkupuolelta. Asukasmäärä oli korkeimmillaan 1930-luvulla, jolloin perustettiin jopa kansakoulu yhdeksää oppilasta varten. Jo paljon aiemmin paikka toimi suojasatamana, ja Hamnön saarella kerrotaan olleen kappeli sekä krouvi sopivia säitä odotelleille merimiehille.

Vehreä luontopolku

Metsähallituksen rakentama luontopolku kiertää Storlandetin vehreissä maisemissa. Vaikka matkaa on vain kolme kilometriä, kävelemiseen saa rauhallista tahtia menemään pari tuntia, kuten sataman opastaulussa kerrotaan. Mikään ei estä ottamasta mukaan vilttiä ja eväitä ja viivähtämään vähän pidempään vaikkapa sopivan sileällä kalliolla merelle katsellen.

Polku kulkee sangen helposti käveltävässä maastoa. Tukevat kengät ovat silti paikallaan – tai jopa saappaat, sillä käärmeitäkin on. Myös punkeilta ja hyttysiltä kannattaa suojautua. Kiikarit ja juomapullo on hyvä ottaa reppuun. Ja pussi tai kori, jos haluaa kerätä marjoja ja sieniä. Se on luonnonpuiston alueella sallittua.

Jungfruskärille on tyypillistä vehreä kulttuurimaisema, josta saamme kiittää niin torppareita kuin puolustusvoimia. Nykyisin maisemanhoidosta vastaavat talkoolaiset sekä saaressa laiduntavat eläimet. Meidän reitillemme osuu joukko hiehoja.

Luontopolun reitillä olevasta lintutornista voi nähdä kattohaikaroita ja suokukkoja, jotka kahlaavat matalan merenlahden ruovikossa. Polun varrella on myös paljon erilaisia kasveja. Useimmista on hyvät kuvat opastauluissa, mutta seuraavat harvinaisuudet kannattaa katsoa etukäteen kasvikirjasta tai netistä, jotta ne osaa bongata maastosta: ahokirkiruoho, katkeralinnunruoho, lupikka ja vahasara. 

Luontopolusta voi nauttia kaikilla aisteillaan. Esimerkiksi päivänkakkaroita ja metsämansikoita on paikoin niin paljon, että ne tuoksuvat voimakkaasti. Ja se ihana luonnon hiljaisuus!

Ei niin, että laiturillakaan olisi meluttu edes päivällä. Luonnon vieraaksi tulleet ymmärtävät tulleensa luonnon vieraiksi. Silti meidät yllättää positiivisesti se, että lipun laskun jälkeen emme kuulle pihahdustakaan ennen lasten iloa uudesta aamusta. Ei, vaikka useammankin veneen kannella siemaillaan viiniä pitkälle yöhön ja katsellaan hitaasti kasvavaa kuuta valoisalla kesätaivaalla.

Vene 1/2018, Anne ja Steffi Sjöholm