VENE 8/2020
Tunhamniin on helppo poiketa saaren koillispuolelta kulkevalta 2,4 metrin väylältä. Satama on erinomaisen suojainen etelänpuolisilla tuulilla. Aikoinaan tuuli puhalsi Västerön ja Hemlandetin välisestä salmesta, mutta maankohoaminen on poistanut nykyveneilijältä tämän ongelman.
Rantauduimme korkeaan vanhaan laituriin, jossa hämmästykseksemme ei ollut muita veneitä. Vielä suurempi oli hämmästyksemme, kun tilanne ei muuttunut koko illan aikana. Vaikka oltiin jo heinäkuussa ja Gullkronan saaristossa, olimme Lasse ja Thelma Brunströmin ja heidän poikansa Kaj’n ja tämän perheen asuttamassa saaressa ainoat vieraat.
Laiturilta on vain muutama askel Brunströmien pihalle, joka sykkii elämää ja ikiaikaisen saaristolaiskulttuurin henkeä. Tunhamnin pihapiiri on yhtenäinen, iso ja hyvin hoidettu nurmikko kauniine istuksineen. Vajan vieressä on yrttejä pursuava kasvihuone. Yksi asuinrakennuksista on vuokrattu kesävieraille.
Ensimmäisenä meitä tulevat tervehtimään lampaat, joille on koittamassa ruoka-aika. Syksyn tullen kaikki eläimet teurastetaan ja lihat pannaan myyntiin. Lampaista saamistaan villoista Thelma Brunström valmistaa kauniita villavaatteita. Hän myy muun muassa villapaitoja, sukkia, pipoja ja hattuja. Osa tuotteista on kudottuja, osa huovutettuja. Thelma myy myös ajopuista tekemiään taideteoksia.
Pihamaalla tapaamme myös saaren nuoren emännän Yrsan ripustamassa pyykkiä narulle. Yrsa leipoo saaren leivät niin omaan tarpeeseen kuin myyntiinkin. Hänen bravuurinsa on herkullisen ohut ruisnäkkileipä, jossa on paljon erilaisia siemeniä.
Lasse Brunström tervaa venettä pihalla, mutta lähtee kanssamme venevajalle, kun kyselemme, onko kalaa myytävänä. Kuljemme kohti rantaa ja savukalan herkullinen tuoksu ottaa meidät vastaan. Kauniisti vanhalla kalastukseen liittyvällä esineistöllä sisustettu ranta-aitta on Lassen valtakuntaa. Siellä hän selvittää ja kunnostaa verkkonsa ja savustaa veneilijöiden himoitsemat kalat. Nyt tarjolla on ahventa ja siikaa. Lasse Brunström on vanhan liiton miehiä: hän kalastaa Saaristonmeren villiä kalaa eikä käy hakemassa kirjolohta mistään kasvatusaltaasta.
Tunhamnin historia antaa aihetta pohdiskeluihin. Koska saarelle on ollut hyvät kulkuyhteydet, on arveltu, että se olisi kuulunut roomalaiskatolisen kirkon tukikohtiin saaristossa. Muita tukikohtia ovat kenties olleet Aspö, Björkö ja Nötö. Tunhamnissakin on kirkkoon viittaavia vanhoja paikannimiä, kuten Kappalskroken ja Munkängen. Kenties Turun dominikaaniluostari tai Kökarin fransiskaaniluostari on aikoinaan määrännyt jonkun papin Tunhamniin saaristolaisten sielunpaimeneksi.
Tunhamnin nimen merkityksellä on myös spekuloitu. Todennäköisintä on, että se liittyy merenkulkuun. Keskiajalla oli tapana merkitä hyvät satamapaikat kelluvilla tynnyreillä (tunna). Vanhoissa asiakirjoissa saaresta on käytetty myös nimeä Twnehampn, Tunnehampn, tai Tunahambm. Nykyinen nimi on ollut käytössä vuodesta 1815.
Toinen nimiteoria liittyy ruotsalaisiin kaupunkeihin, joiden nimessä on tuna- pääte, kuten Eskilstuna tai Sigtuna. On arveltu, että näistä Mälarenin laakson kaupungeista olisi muuttanut väestöä Tunhamniin.
1700-luvulta lähtien Tunhamnin historia on hyvin dokumentoitu, sillä silloin saari siirrettiin Ruotsin valtiolta Anders Johanssonin omistukseen. Luovutusasiakirja koukeroisine teksteineen on vieläkin saarella: ”Se mikä märkää ja kuivaa on lähellä ja kauempana, ottamatta pois mitään mikä siihen kuuluu ja laillisesti hankittavissa on, nautittavaksi, viljeltäväksi ja pidettäväksi Veromiehen rasituksin ja oikeuksin.”
Tunhamn on erinomainen vaihtoehto kaupallisten suurmarinoiden humuun kyllästyneille. Saarella tuntuu kuin olisi seilannut takaisin 70-luvulle. Eikä se tunnu pahalta.
Risto Nordell
VENE 6/2007:
Hangosta eteläiselle Saaristomerelle johtavalta ”moottoritieltä” kannattaa poiketa Vänön kohdalla muutama maili pohjoiseen. Tunhamnissa veneilijää odottaa suojaisa pysähdyspaikka, jota merenkulkijat ovat vuosisatojen ajan käyttäneet.
– Olemme täällä ensimmäistä kertaa. Monta vuotta on aiottu tulla, mutta aina on menty ohi. Tämä on ensimmäisiä Saaristomeren saaria. Tästä menee helposti ohi, toteaa purjehtija Jere Erkkilä Tunhamnin laiturilla. Hän on kaikin puolin tyytyväinen paikkaan.
Erkkilän satamavalintaan vaikutti ratkaisevasti Vänössä saatu tieto, että Tunhamnissa pääsee television ääreen. Ihmekös tuo: sinä iltana oli jalkapallon MM-kisojen loppuottelu.
– Kysyttiin Vänön kauppiaalta, että onko Tunhamnissa telkkaria. Kauppias käski kysyä paikalla olleelta Kaj Brunströmiltä, joka asuu Tunhamnissa. Kaj sanoi, että menkää sinne vaan ja kysykää. Kyllä siellä joku sitä kuitenkin katsoo. Kun tulimme Tunhamniin, niin selvisi, että Kaj oli jo soittanut ja järjestänyt asian. Katsottiin matsi saaren emännän ja isännän kanssa, Jere Erkkilä nauraa tyytyväisenä.
Seuraavana päivänä venekunta vieraili uudelleen legendaarisen Thelma Brunströmin talossa. Thelma on tunnettu muun muassa merenkulku- ja ampumistaidoistaan. Ja tietenkin erilaisista villatuotteistaan.
– Ostettiin esimerkiksi lapaset. Odotan jo talvea! toteaa saman seurueen Jere Etelälahti, joka niin ikään on tyytyväinen ensivisiittiinsä.
Meille Tunhamn on tuttu useammankin kesän takaa. Harva asia näyttää muuttuneen – niin hyvässä kuin pahassakin. Esimerkiksi laiturialueelle monta vuotta sitten jätetty romu näyttää edelleen olevan siellä, valitettavasti. Uutta on punaisessa maalissa hohtava Pidä Saaristo Siistinä puucee.
Upeaa, koskematonta luontoa
Hieman kauempaa löytyy upeaa luontoa. Saaren länsipuolella on vehreä pelto ja sen jälkeen voi nousta komealle kalliolle. Koskematonta luontoa! Ihana kanervan ja katajan aromi! Hiljaisuus. Vesiraja suorastaan houkuttelee uimaan.
Paluumatkalla pysähdymme mekin Thelman puodissa. Ostamme juuri savustettuja ahvenia ja maukkaita sämpylöitä. Myyntivuorossa on Thelman pojan avovaimo, Yrsa Gustavsson.
– Veneiden määrä on kyllä lisääntynyt. Yhtenäkin yönä oli kymmenen, Yrsa Gustavsson toteaa tyytyväisenä.
Hän kertoo, että pian laituripaikkoja löytyy lisää ponttonilaiturista, joka on tulossa lähinnä oman väen käyttöön. Pääasiassa vieraspaikat ovat nykyisessä puulaiturissa. Meidän vierailumme aikana satamassa yöpyi kuusi venettä.
Ihania aamusämpylöitä
Tapaamme Yrsa Gustavssonin myös seuraavana aamuna, kun hän saapuu sämpyläkorinsa kanssa laiturille. Menekki on taattu: yhdestäkin veneestä käydään heti ostamassa lisää.
Tunhamnissa on saatavissa myös hyvin harvinaista palvelua: itse tuotettua, ympäristöystävällistä sähköä. Tunhamnissa oltiin pitkään ilman virtaa, mutta parin viime vuoden ajan käytössä on ollut tuulivoimalan sähköä. Se helpottaa asukkaiden arkea ratkaisevasti.
– Meitä asuu täällä kaksi perhettä ympäri vuoden. Thelma ja Lasse Brunström sekä meidän perheemme, Yrsa Gustavsson kertoo.
Yrsa Gustavssonin ja Kaj Brunströmin lapsista vanhempi käy ensimmäistä vuotta koulua. Eipä mitenkään helppoja päiviä ekaluokkalaiselle: matkaan lähdetään klo 6.40 lautalla ja kotiin pääsee vasta lähes kymmenen tuntia myöhemmin.
Poikkesimme Tunnhamnissa kesällä 2010. Perhe Brunström hoitaa sukutilaansa ja palvelee auliisti veneilijöitä.
Satama on suojainen ja saari idyllinen. Myynnissä tuoretta savukalaa, sämpylöitä sekä käsityötuotteita. Saarta kiertää mielenkiintoinen luontopolku, maisemat polun varrella ovat mahtavat.
Ainoa miinus tulee vieraslaiturin vieressä olevan yritystoimintaan käytetyn entisen kalasataman siisteydestä.