Seliskeri

KIPPARI 1/2010:

Seliskeri on reilusti puolta pienempi kooltaan, mutta vähän suojaisempi lännen ja pohjoisen tuulille kuin Iso-Enskeri. Laitureita on kolme, joista keskimmäiseen voi kiinnittyä. Laituri, joka on peremmällä lahden perällä, on tarkoitettu pienemmille veneille.

Retkisatama on metsähallituksen hallussa ja Porin kaupunki osallistuu sen kustannuksiin. Osittain paikalliset veneilijät suorittavat oman osuutensa kekoon talkootyönä.

Laituriin ajo ja suojaisuus

Laituriin poiketaan 3,4 metrin väylältä noin 450 metriä, lännen ja luoteen väliin. Epäviralliset linjataulut opastavat laiturialueelle, mutta varovaisuutta tulee noudattaa varsinkin näillä kivikkoisilla seuduilla.

Kohteeseen voi kääntyä Eensholman alimman linjataulun paikkeilta, jolloin matalikot jäävät vasemmalle.

Matalahko laituri on varustettu poijuilla. Laiturin päässä on vettä ainakin tuo reilu pari metriä.

Olen yöpynyt matkoillani täällä mennen tullen ja aina on ollut hyvä sää, joten ei ole tarvinnut tuulen takia poistua.

Suojaisuus on lännen ja pohjoisen tuulille hyvä, mutta kovemmat puhurit muista suunnista sopivat kohtalaisen hyvin laitureihin.

Maissa havaittua

Veneitä oli laiturissa muutama ja minut otettiin vastaan ystävällisesti ilman pitkiä katseita.

Laiturin välittömässä läheisyydessä on keittokatos ja hyviä puita oli iso pino katoksessa.

Vessoja on alueella useampia ja muita keittopaikkojakin jokunen. Kaikki keittokatokset olivat siistit ja vessat myös.

Porin kaupunki hoitaa täälläkin roskikset ja niistä ei ollut moittimista.

Saari on kivikkoinen ja tukevaa puuta kasvattavaa.

Saaressa on myös pieni lampi.

Nähtävyydet

Nähtävyytenä voi pitää saaren luontoa. Sitä voi vertailla Iso-Enskeriin – kuinka paljon voikin muuttua saaren maasto sekä rantojen kivikot. Eron huomaa helposti ja mielestäni Iso-Enskerin eduksi.

Lintuja kaakatti monen ”merkkisiä” koko viikonlopun ajan ja ne jäivät mekastamaan saareen ja sen ympäristöön.

Jatkoin matkaa kohti Merikarvian kivikoita ennen hämärän laskeutumista.