Kuuskajaskari

VENE 8/2021

Kuuskajaskari kutsuu

Pyöräretken jälkeen suuntaamme kolmisen mailia länteen Kuuskajaskarin saarelle. Selkämeren kansallispuistoon kuuluva saari toimi puolustusvoimien rannikkolinnakkeena 1939–1999. Saaren nimen kerrotaan tulevat siitä, että mereltä tullessa ”kuuset kajastavat karilta” eli siis paikallisesti tavutettuna Kuus-kajas-kari. Saari onkin mukavan metsäinen.

Luontopolulla vastaan tulevia lapsiakin näyttää kiinnostavan armeijan vanhat ampumaradat, vallihaudat, tykit ja bunkkerit. Toiseen merivalvontatorneista voi kiivetä ihailemaan merimaisemaa. Polun varrella ja kivityöpajassa esitellään syvällisesti myös saaren geologiaa. Saarta halkova ”peikkopolku” on oikeasti kallion halkeama. Eri puolilla saarta on myös useita, hyviä nuotiopaikkoja.

Lisää viihtyisyyttä tuo entisessä punaisessa puukasarmissa toimiva ravintola, jolla on myös kivoja ulkopöytiä ja erinomainen palvelu. Syömme herkulliset pizzat, naapuriveneessä kehuvat seisovan pöydän antimia. Vähän repsahtaneessa vanhassa kasarmisuihkussa jäi käymättä, mutta muuten yllätyimme iloisesti ja viihdyimme erinomaisesti.

Anne Sjöholm

VENE 8/2011

Raumanmerelle retkeilemään

Entinen vartiolinnake Kuuskajaskari avautui siviilien retkeilylle samaan aikaan Kylmäpihlajan kanssa vuosituhannen vaihteessa. Sotilaallinen historia – yhdessä kauniin luonnon kanssa – antaakin saarelle erityisen leimansa.

Luontopolun varrelta löytyy ”tavanomaisten” merinäköalojen ja metsämaisemien lisäksi käytöstä poistettuja ampumaratoja, linnoituslaitteita ja parhaana täkynä rannikkotykki maanalaisine luolastoineen ja bunkkereineen.

Matkailutarjonta on hieman hakenut muotoaan. Armeijalta vapautuneet majoitustilat ovat olleet lievästi ylimitoitettuja veneilijöiden tarpeisiin, ja niitä on markkinoitu lähinnä suuremmille ryhmille. Silti yösijoja riittää myös niille, jotka haluavat oman kajuutan sijaan oikaista ruotonsa välillä keinumattomaan punkkaan.

Evästarjonnassa on säilynyt vivahde militääristä tunnelmaa, vaikka A-oikeuksin varusteltu ravintola ei alkuperäisessä sotkussa olekaan – se on sisustettu entiseen rättivarastoon, ja sieltä löytyvät myös satamakonttorin palvelut.

Uusi vieraslaituri saatiin valmiiksi juuri juhannuksen alla 2011. Syvyyttä riittää saman verran kuin siihen viitoitetulla 1,8 metrin väylällä, mutta idän ja pohjoisen puoleisille tuulille laituri on avoin. Suojaisampi ja reilusti syvempi on vanha armeijan laituri, johon voi kyllä kiinnittyä, mutta josta ei saa sähköä eikä vettä. Laiturimaksukin tosin on viisi euroa huokeampi.

Risto Nordell
VENE 8/2011