Saltvik, Hamnsundet

Arkistosta:

Simskälaa helpommin lähestyttävä satama on Hamnsundet. Heti Boxösundin pohjoisviitan jälkeen lounaassa näkyy merivartioaseman laituri, jonka takaa pilkistää kaksi vieraslaituria. Taaempi niistä, bensalaiturin takana, soveltuu kylkikiinnitykseen. Etummaisessa laiturissa on poijupaikkoja ja poijut ovat tarpeeksi kaukana laiturista isonkin aluksen kiinnittyä. Sähkötolppia ei ole, mutta virtaa saa roikan päästä.

Heinäkuisen vierailuni aikana satama ei ollut kertaakaan täynnä. Kun kävin viimeksi Hamsundetissa neljä vuotta sitten, puhuttiin omistajan vaihdoksesta ja ounasteltiin parempien aikojen koittamista, mutta toisin kävi: Hamnsundet on nykyään palvelusatama, sillä se ei enää täytä vierassataman virallisia vaatimuksia. Varsinaisesti palvelujen taso ei ole laskenut, mutta parannuksiakaan ei ole vuosien varrella tehty. Sääli, sillä satamalla olisi rahkeita parempaankin.

Hamnsundetin maisemaa määrittävät punaiset rantavajat ja muutama hyvin hoidettu saaristolaistalo, mutta ikävän keskeisellä paikalla on myös suuri parkkipaikka. Se on vilkkaasti liikennöity, sillä satamassa on runsaasti asukkaiden veneitä. Aukean toisella puolella kyyhöttää pieni satamakioski, sitä vastapäätä vajassa on vaatimattomat toilettitilat ja sauna. Huoltorakennuksen pienestä oleskeluhuoneesta löysin päivän lehdet ja pyykinpesumahdollisuuden. Grilliä tai nuotiopaikkaa ei ollut ja kysyessä selvisi, että avotulen teko alueella on kielletty.

Vuorokausimaksu (15 euroa) sisältää sähkön, mutta on sataman yleisilmeeseen ja palveluihin nähden korkea. Kaikki lisäpalvelut ovat maksullisia, esimerkiksi saunasta saa pulittaa viisi euroa sekä euron jokaista kylpijää kohti. Satamakioskista voi vuokrata polkupyöriä (8 e/vrk). Hamsundetin huoltolaituri on tukeva ja tarpeeksi korkea. ST1-asemalta saa tankattua kortilla ja seteleillä 24 h/vrk. Myös vesitankin täyttö onnistuu.

Risto Nordell
VENE 4/2012

Länsituuli työnsi meitä mukavaa vauhtia eteenpäin. Mereltä käsin tervehdimme Ahvenanmaan korkeinta kohtaa, Orrdalsklinttiä (129,1 m). Juuri ennen Sviskäriä käännyimme oikoväylälle, ja purjehdimme Simskälän pohjoispuolelta kohti Kumlingea. Tämä sodanaikainen oikoväylä on esitetty yksityiskohtaisesti (myös GPS-reittipisteet) Vene-lehdessä 5/97 ja jutussa olleen virheen korjaus löytyy numerosta 8/97.

Meillä ei ollut GPSää, mutta löysimme ongelmitta eteenpäin kartan ja kompassin avulla. Näin hyvän väylän voisi kyllä viitoittaakin, miksihän niin ei ole tehty?

Ihailimme Myrskyluodon Maijan maisemia. Kirjailija Anni Blomqvisthan asui Simskälassa, ja tarinan tapahtumat sijoittuvat kauempana ulapalla olevalle Väderskärille. Tähystimme myös merikotkia, joita seudulla kuulemma elää, mutta nyt lintuja ei näkynyt. Hienoja maisemia riitti koko tällekin päivälle.

Anne Sjöholm
VENE 3/1999

Verkvikenin länsirannalla lahden suulla muinaishautoja noin vuodelta 0.

Hamnholmenilla satamaa vastapäätä väitetään kasvavan Ahvenanmaan suurimman tammen.

Tapani Löving seikkaili täällä isonvihan aikaan 1715 venäläisiä vakoillen. Väylää vajaat 2 mpk itään on Silverskär, jossa yritettiin louhia hopeaa parin vuoden ajan 1610. Räjäytysjälkiä on kalliossa ja hyvällä onnella saattaa löytää vuorikristallikiteen. Kasberget on Ahvenanmaan toiseksi korkein vuori (116 m). Upea näköala, mutta vuorelle on noustava omin päin metsän läpi.

VENE 5/1994