Torsholma

VENE 1/1993:

Torsholman satama Kihdin selän tuntumassa jää helposti vaille huomiota, koska se sijaitsee niin lähellä kuuluisaa ja monipuolista Lappon vierassatama. Palveluiltaan ja ympäristöltään ne eivät olekaan vertailukelpoisia, mutta Torsholma on varsinkin lännenpuoleisilla tuulilla suojainen yöpymispaikka. Se on perinteinen käyntisatama ilman turhia krumeluureja.

Vaikka merikarttaan on Brändön kunnan alueella merkitty peräti kuusi käyntisatamaa, Åva ja Brändö ovat kummatkin matalan sillan takana idästä lähestyttäessä.

Kihdin selkää pohjoiseen seilatessa purjehtijalla on valittavanaan Lappon jälkeen vain Torsholma, Gullvivan Djurholmilla tai Jurmo.

Torsholman hyvät puolet ovat sen liikenneyhteydet ja erittäin hyvä ankkurointipohja.

Miehistön vaihtopaikkana se on erinomainen, koska Helsingistä Maarianhaminaan Turun kautta kulkeva bussi pysähtyy aivan Torsholman satamassa.

Kaikkina viikonpäivinä pääsee iltapäivällä kahden aikaan joko Ahvenanmaan tai Suomen suuntaan.

Lauttamaksusta polemiikkia

Helposti unohtaa, että Turun ja Maarianhaminan välillä kulkee ”Ahvenanmaan highway”, jolla puuttuvat maayhteysosuudet paikataan lauttaliikenteellä.

Kustavin lähellä sijaitsevan Osnäsin jälkeen se jatkuu Åvan, Brandön, Torsholman ja Kumlingen kautta Ahvenanmaan pääsaaren Hummelvikiin, josta pääsee jo kiinteätä maata pitkin Maarianhaminaan.

Maantielautoilla on vuoden 1992 loppuun asti voinut matkustaa maksutta – autoistakaan ei ole peritty markan markkaa.

Kesällä -92 näiden maantielauttojen kustannuksista kehkeytyi kuuma keskustelunaihe, kun Ahvenanmaan maakuntahallituksen työryhmä suuressa viisaudessaan sai valmiiksi ehdotuksensa muuttaa lauttojen liikenne maksulliseksi. Maakuntaherrat ovat jo vuoden -93 budjettia laatiessaan laskeneet saavansa 5 miljoonaa markkaa vuodessa lauttojen käyttäjiltä.

Maksun vastustajat huomauttavat, että maantielautat ovat sillan korvikkeita – eihän meillä Suomessakaan veloiteta siltamaksua! Maakuntahallituksen järjestämän mielipidekyselyn mukaan 72 prosenttia 1 700 vastaajasta kannatti lauttamaksua. Valtaenemmistö oli kuitenkin sitä mieltä, ettei saaristolaisia tulisi rasittaa ylimääräisellä ja kohtuuttomalta tuntuvalla menolla, vaan vain turisteilta pitäisi periä korvausta erinomaisesta palvelusta.

Hyvin varustettu sekatavarakauppa

Torsholman plussaksi pitää vielä mainita satamamaksun puuttuminen, joka on alkanut olla perin harvinaista silloinkin, kun on kysymyksessä perinteinen kauppalaituri eikä sen kummempia palveluja kuin täälläkään.

Lauttarannan vieressä on erillinen ponttoni pienveneille, erittäin siistit käymälät, saaristolaistyylinen puhelinmaja sekä jätesäiliöt. Rannalla on jopa makeavesiletku. Oikeastaan ainoa, jota jäi kaipaamaan oli idyllinen kylämaisema.

Viidensadan metrin päässä rannasta sijaitsee varsinainen kylä, josta löytyvät niin posti, pankki kuin kauppakin.

Erittäin hyvin varustetun myymälän tilat ovat käyneet ahtaiksi, joten jos jotain etsimäänsä ei löydä, kannattaa kysyä takahuoneen puolelta.

Kauppaa täydentää rautakauppahalli ja polttoainepiste tien toisella puolella. Kylällä on jopa kotileipomo.

Kauppias Einar Holmergiltä voi myös tilata ajan sähkölämmitteisessä saunassa, joka sijaitsee sataman tuntumassa. Saunamaksu on 15 markkaa hengeltä.

Mereenkin pääsee uimaan, vaikka kauppiaan vaimokin myönsi, että uimaranta ei ole kovin houkutteleva. Kun saariston vierassatamiin yhä useammin on rakennettu rantasauna, niin miksi ihmeessä niitä ei varusteta vaikka vain pienellä ja vaatimattomalla uimalaiturilla?